Kummastuttaa, että aikuiset ihmiset jaksavat olla niin kiinnostuneita lastensa arvosanoista

Poikani on kolmannella luokalla, on älykäs, oppii nopeasti, monista asioista tietää valtavasti. Mutta hän ei ole vähääkään täydellisyydentavoittelija, ei juurikaan kiinnitä huomiota koenumeroihin. Yleensä ne ovatkin hyviä, mutta aika harvoin täyttä kymppiä saa. En ole itse yhtä älykäs, mutta olin todella se tunnollinen suorittajatyttö, ja myönnän, että minulle oli kova pala tajuta, että vaikka poikani olisi melko helppo saada kymppejä, hän ei niitä kovin usein tuo. Ei muista jotain yksittäistä asiaa, tekee huolimattomuusvirheen tms. Pikku hiljaa vasta olen kasvanut ajattelemaan, että tärkeintä on, että hän osaa perusasiat hyvin ja ne myös jäävät mieleen, ei täydelliset yksittäiset suoritukset. Ehkä silmiä on avannut teini-ikäinen tytärpuoleni, joka on hyvä koulussa, mutta hän todella tuskailee jotain ysiä kokeesta, ahdistuu ja masentuu. En näe järkeä. Vain paras kelpaa. Eikä ole vielä edes lukiossa, jossa se "suorittaminen" usein kai vasta alkaa :(

Minulle kasi oli "hyvä" numero mutta sehän on Ok. Ei hyvä. Miksi tarttee puhua paskaa?



Saan iloita lapseni HYVISTÄ numeroista ja saan kysyä missä menee vikaan jos tulee "vaan" kasi.



Itse tiedän lapsieni vahvuuksia ja heikkouksia, kasi ei ole hyvä numero. Vaikka ihan OK onkin. Silti on varaa petrata. Mutta niin ei tietenkään saa tehdä..

merkitystä sillä on, onko numero 9 vai 10. Mielummin itse annan paremman kahdesta vaihtoehdosta, mutta joidenkin vanhempien kohtuuton painostus ja ylilataus numeroiden suhteen ihmetyttää. Ihan kuin joku peruskoulun numero ratkaisisi koko elämän. Riittää, että muksu tekee parhaansa. Se on riitettävä. Omiani en painosta yhtään. Läksyihin ei todellakaan tarvi käyttää kohtuuttomasti aikaa ja koelukemiseksi riittää normaali lukeminen. Sääliksi käy lapsia, jotka on ahdistuksesta puree kynsiään silmät kyyneleissä ja vanhemmat soittelee neuvoja, miten Maija nyt saataisiin nostamaan numeroa. Tekisi mieli huutaa, että parhaansa tuo tekee jo nyt ja sille ei voi mitään, ettei parempaa tulosta tule... Sitä paitsi kasi on ihan ok numero. Lapsien koululahjakkuudessa on eroja ja se pitää vanhempien hyväksyä.

Minä en koe sitä noin alkuunkaan!

Kokeessa koitetaan miten on oppinut. Ja sitähän voi opetella lisää jos ei osaa.

Seuraan lapsien opiskelua ja kokeita mietitään yhdessä kuinka ne meni. Esim. lisätehtävien tekeminen ei ole keneltäkään liikaa vaatimista vaan niistä saattaa tulla suoraan koekysymys ja lapsi tämän saattaa osata vaan jos on tuttu tehtävä.

En minä mitään vaadi. Mutta tahdon että lapseni oppisivat.

Minulta ei vanhemmat koskaan mitään "vaatineet" kuten sinä sen muotoilet. Minä sanon ettei he tukeneet opintojani. Voihan sitä lapsen työntää veteen ja sanoa että oppii kyllä uimaan..

24