Jokainen äiti haluaa tyttären!

vaan kolme tytärtä koska mullakin on!!

Oletko jotenkin yksinkertainen?

Olisin halunnut mieluummin toisen pojan esikoisen kaveriksi kuin tyttären.

Mulla on tytär ja tyttären halusinkin. Ymmärrän silti, että kaikki eivät halua samoja asioita kuin minä.

lapsia kun ei voi tilata, pitää tyytyä siihen, mitä tulee

Olisin halunnut mieluummin toisen pojan esikoisen kaveriksi kuin tyttären.

Esikoinen poika ja kuopus tytär. Mielelläni olisin ottanut toisen pojan mutta nyt vain sattui tulemaan tytär. Ja juu, hetken aikaa olin pettynyt kun tajusin, ettei tullut poikaa. Rakas tuo tytär silti on.

halusin ja sain :)

Oikeasti onnellisia olemme vain me molempien vanhemmat.

Sain poikia. Olin onnellinen heistäkin.



Lasten kasvaessa olen tyytyväinen, että meillä on vain yksi tyttö, koska hänessä on niin paljon kulmia ja särmiä, että kyllä riittää meidän perheeseen paremmin kuin hyvin. Pojat taas ovat ihanan mutkattomia ja helppoja. Tyttö ei joudu kilpailemaan toisen tytön kanssa. Perhesopu on hyvä näin, vaikka kyllä on veljillä välillä kestämistä...



Tietysti jos olisi sellaiset hiljaiset sisaret, mutta en kyllä alkaisi vaihtamaan...

Miksi haluaisi? Minulla on kaksi aivan ihanaa poikaa ja halusin myös poikia (mieheni aivan erityisesti toivoi niin). Toki rakastaisin tyttöä aivan yhtä paljon.

aikuisena sain neljä tytärtä ja lopuksi vielä kaksi poikaa!

Hiton hienosti meni ;-D

Oma äitini kohteli minua tosi inhottavasti teini-ikäisenä ollessani ja pelkäsin, että minusta tulee samanlainen.



Onneksi sain kaksi poikaa. Mies olisi kyllä ollut haltioissaan tytöstä.

Toisestakin toivoin tyttöä, kunnes ultra murskasi haaveeni... Ja poika olikin ihan hyvä juttu. Nyt tuo sydänkäpy, pikkuhurmuri on 4-vuotias ja on ihanaa, että on kumpaakin laatua, kun lisää ei tule.

ja en ole "pelkkä poikien äiti" (jestas miten alentava määre).



Mulla on itselläni väkivaltainen, narsistinen, pahansuopa, todella tunnekylmä ja piittaamaton äiti ja oma lapsuuteni oli todellinen helvetti. Mistään äidin rakkaudesta, tuesta, välittämisestä ja kannustamisesta en tiennyt lapsena mitään enkä tiedä aikuisenakaan. Sen sijaan tiedän kaiken siitä miten äiti tytärtään voi haukkua, loukata, alistaa, nöyryyttää, uhkailla, satuttaa, ivata, pilkata ja kaikin tavoin nurjetaa.



Tämän takia toivoin vain poikia. Minulla on kuitenkin tytär ja tyttären syntymän jälkeen sairastuin pahasti traumastressiin, jouduin terapiaan ja käyn lapsuuteni kokemuksia vieläkin läpi terapiassa. Tyttären syntymä laukaisi asiat.



Joten älä ap puhu asoista joista et tiedä. Toisekseen itsensä ylentäminen on todella oksettavaa.

koska ei ole saanut haluaamaansa poikaa taloon.

Oma äitini kohteli minua tosi inhottavasti teini-ikäisenä ollessani ja pelkäsin, että minusta tulee samanlainen.

Onneksi sain kaksi poikaa. Mies olisi kyllä ollut haltioissaan tytöstä.

saanut korvaavia kokemuksia siitä mistä itse jäit paitsi. Mut turha aihe sinänsä, koska jokainen lapsi on tasan yhtä suuri lahja:)

ihme. Sikäli täysin naurettava kysymyksenasettelu. Mutta siinä olen samaa mieltä että tyttären kanssa äiti kohtaa myös omaa historiaansa, naiseksi kasvamistaan yms ja sillä tavalla elämä antaa ikäänkuin uuden mahdollisuuden siihen mitä ehkä ei lapsena saanut. Itselläni ainakin on käynyt niin. Oma äiti ni oli tosi epänaisellinen ja jotenkin negatiivinen ja naiseksi kasvaminen oli erittäin vaikeaa hänen tyttärenään. Nyt kun omat tyttäreni puhkeavat kukkaan tajuan, mitä kaikkea olen menettänyt ja nautin suuresti siitä kuinka heidän tiensä on erilainen, ja se on osittain munkin ansiota. Saan osan siitä, että talossa on ihanaa tyttö-energiaa:) Mut pojista en sitten tiedäkään mitään ja niiltä osin en tiedä mitä menetän. Tai ehkä elämän oli tarkoitus antaa mulle juuri tää mitä olen saanut.

meille tuli tyttö. Mutta sillon kuin kuulin, että on tyttö tulossa olin pettynyt. En tosin puhunut tunteesta kenellekkään, kun se tuntui olevan ns. kielletty aihe. Poika on jo ennestään ja toivoin toista poikaa. Mies toivoi tyttöä ja hänen ilmeestään näki, että oli onnensa kukkuloilla, kun ultrassa todettiin, että tyttö on tulossa. Itselläni naama ilme ei venähtänytkään.



Nyt tyttövauva on kuukauden ikäinen ja olen potenut erittäin pahaa mieltä, siitä mitä silloin ajattelin ensimmäisen kerran. Olen jopa itkenytkin asian takia. Nyt tyttö on mulle erittäin rakas ja olen iloinen ja onnellinen hänestä. Eniten raskaaksi otti nimenomaan raskaus aikana tuo ajattelu, että en halua tyttöä ja yt sellainen on tulossa. Pelotti, etten osaa hoitaa tätä tyttöä yhtä rakkaudella kuin esikoispoikaani. Ystäville ja tutuille, kun mainittiin, että on tyttö tulossa niin kaikki hokivat sitä samaa, VOI MITEN IHANAA, TEILLE TULEE PIKKUPRINSESSA. Tuossa tapauksessa vain myöntäilin, vaikka totuus oli kaikkea muuta.



Ja nyt tosiaan jälkeenpäin olen ollut hyvin pettynyt itseeni, kun edes ajattelin niin. En tiedä mikä sillon oli. Onneksi ajattelutapani muuttui samantien kun sain tuon kauniin pikku prinsessa syliini.



Mutta pointti lähinnä oli se, että kaikki ei oikeasti tahdo sitä tyttöä. Joillekkin ne pojat on ykkösiä, mulle kävi näin.

Mulle on aina ollut se ja sama, kumpia tulee.



En edes tiedä, kumpia mies olisi halunnut. Minusta se ei vain ole oleellinen tieto minulle, koska lapsissa ei ole palautusoikeutta (eikä valitusoikeutta).



Nooh, tyttö tuntuu olevan läheisempi miehelle, poika taasen minulle.

Jollakin on tylsää kun pitää tällaisia aloituksia vääntää.

Minä voin myöntää, että toivoin ennen esikoisen syntymää tyttöä, mutten enää, koska olen huomannut että pojat ovat ihan yhtä ihania. Tärkeintä on lapsen persoona, oli hän sitten tyttö tai poika.

Monet läheisteni tyttölapsista on erittäin temperamenttisia, hankalia ja todella kiinni äideissään. Meidän pojat taas ovat (enimmäkseen) reippaita ja heidän kanssaan on helppo olla ihmisten ilmoilla, eikä minun tarvitse huutaa eikä hävetä heidän takiaan.

Tytöt ovat ihania myös ja naisena tyttö olisi ehkä jollain tasolla läheisempi kuin poika. Mutta silti, mua ei kaivele tytönpuute, koska perheemme on näin ihan täydellinen.

Saanpahan itse olla se perheen ainoa prinsessa ja isin ainoa nainen!