2-vuotias heräilee öisin ja huutaa

yölliset kauhukohtaukset.

yölliset kauhukohtaukset.

lapsi on mielestäni ikäänkuin unessa. ei toimi noin rationaalisesti, eli kun näkee äidin niin kohtaus loppuu. minä en siis tulkitsisi näitä kauhukohtauksiksi. jotain eroahdistusta. en osaa muuten auttaa, sillä me nukumme perhepedissä ja näitä ongelmia ei ole. toki muita ikäkausiin liittyviä ongelmia esiintyy mutta läheisyyttä saavat niin paljon kuin haluavat.

ap:ta en osaa auttaa. tai neuvoni olisi että ota viereen mutta sitä ap ei halua tehdä.

Nämä eivät kyllä vaikuta kauhukohtauksilta ollenkaan. Omalla lapsellani niitä on ja ne esiintyvät alkuyöstä. Myös vastaavaa huomion hakemista esiintyy hänellä, mutta tilanne on saatu kuriin. Eiköhän ole ohimenevä ilmiö teilläkin. Meillä on auttanut, että löysimme lapselle mieluisat UUDET rutiinit, jotka toistetaan myös yöheräämisen yhtyedessä. Tarvittaessa vain vaippa vaihdetaan tai vettä annetaan, mutta muuten tehdään vain nämä uudet rutiinit: lauletaan lapsen mielilaulu ja sitten annetaan suukot, nenutus ja silitys. Sen jälkeen lähden vaikka huuto yltyy. Lapsi ei koskaan huuda kuin pari minuuttia ja nukahtaa. En tosin väitä, että löysimme uudet rutiinit helposti, mutta kuitenkin, toimii...

Kyllä minunkin lapseni saa läheisyyttä ja paljon. Sitä nyt on turha tässä alkaa kyseenalaistamaan ja vihjailemaan.



Minusta läheisyydellä ja tällä asialla ei ole mitään tekemistä keskenään. Lapseni saa kaiken mahdollisen hyvänäpidon ja huomion, siitä ei ole epäilystä. Mutta lapsellani onm selvästi kehittymässä hyvin vaikea uhmaikä ja hän haluaa nykyään äidin huomion kaikessa mahdollisessa, ja aina huutamalla ja raivoamalla. Itse koen, että jos otan lapsen nyt meidän keskelle, on minun vaikea saada häntä enää opetettua omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Jos ja kun lapsia tulee perheeseemme lisää (vauvan tulo voi olla ajankohtainen koska tahansa) voi tilanne käydä oikeasti hankalaksi. Tyttäreni on muutenkin hyvin tempperamenttinen luonne.



Olen yrittänyt ajatella tätä pidemmällä tähtäilemällä ja sillä, että arki sujuisi jatkossakin yhtä helposti. Mietin, teenkö hallaa kaikille, jos lapsi saa tässäkin asiassa periksi? Hänellä kun ei kuitenkaan ole mikään hätä, hän tietää, että äiti on lähettyvillä ja että tulen, jos hän minua tarvitsee.



Lisäksi myös olen huomannut itseni nukkuvan todella huonosti silloin, kun lapsi on vieressäni. Ei sillä, etteikö se ihanaa olisi. Tottakai haluaisin aina pitää lapseni lähelläni. Mutta uneni kärsii siitä, koska nukun koiran unta, toinen silmä kokoajan auki, ja väsyneenä en jaksa. Lisäksi mieheni on tyttömme syntymästä asti pelännyt, että hän "jyrää" lapsen nukkuessaan, hän kun on aina ollut todella levoton unissaan, hyörii ja pyörii, itsekin olen usein tulilinjalla.



Toivottavasti edes joku olisi tässä kanssani samoilla linjoilla, eikä oitis pitäisi minua huonona äitinä. Vinkkejä kaipailen edelleen, jos niitä löytyy!



Ps. Nuo kauhukohtaukset eivät oikein täsmää, kun tosiaan itku loppuu heti, kun olen näköpiirissä.

Niin ja kiitos vinkistä ottaa uusia rutiineja käyttöön. Sitä tosiaan voisi kokeilla, josko ainakin itku ei kestäisi niin kauan, kun joku sama lapselle miellyttävä rutiini toistuisi aina öisin tällaisen heräämisen sattuessa.

Jos lapsi on temperamenttinen, tiukka rajanveto on varmaankin apikallaan. ja se on rakkauden ilmenemä se.



Yöillisistä kauhukohtauksista ei itsellä ole kokemusta, mutta työkaverini lapsella niitä oli paljon, ja hän sanoi, ettei lapsi niiden ollessa todella päällä reagoinut edes äitinsä tai isänsä tuloon. Esim. syliin ottaminen oikeastaan vain pahensi paniikkia. Se ei oikein täsmää tähän ap:n kuvaukseen.

Kuulostaa vähän samanlaiselta kuin meidän kohta 2v. tyttö. Nukkuu kyllä nukahdettuaan hyvin mutta nukahtaminen on vaikeaa kun äiti nukuttaa. Isin kanssa ei samaa ongelmaa ole. Vaikka tyttö on nukahtanut aiemmin helpostikin omaan huoneeseen, niin nyt ei äiti saisi ollenkaan lähteä pois huoneesta, vaan tulee riipivä itku.

Sanoitko että teille olisi vauva tulossa hetkenä minä hyvänsä? Jos niin on, ja olette vauvasta kertoneet, niin uskoisin että käyttäytyminen liittyy siihen. Meille on tulossa vauva, ja voin vain kuvitella, mitä pieni ihminen ehtii itsekseen ajatella moisesta muutoksesta :) Ei ihme jos pitää aina öisinkin varmistaa että onko se äiti vielä olemassa vai joko vauva vei hänet. Eli uskoisin että rauhallisesti ja johdonmukaisesti vaan jatkat nukuttamista sun omien periaatteiden mukaan - tai pistät iskän nukuttamaan :) Kyllä se siitä rauhoittuu.

Nimimerkki: Helpommin sanottu kuin tehty

juttelin asiasta neuvolassa ja kuulemma tuossa iässä tulee ikäänkuin toinen vierastaminen. Yö on pitkä aika olla erossa. Sanon yöllä hänelle, että äiti on tuossa lähellä, ei ole mitään hätää. Siitä ne sitten vähenivät ja nyt 2,5 vuotiaana ei enää juuri itkeskele tuolla tavoin. Meillä lapsi nukkuu samassa huoneessa, mutta menee aiemmin nukkumaan ja nämä itkut tulivat silloin, kun emme vielä olleet itse unilla. Yöllä ei sitten itkettänyt enää kun kuuli meidän tuhinat :)

Et todellakaan tee väärin siinä. Siinä ei oo mitään pahaa että et ota lasta viereen ja ajattelette hänen sekä itsenne hyvinvointia. Ei meidän tarvitse olla samanlaisia ja tehdä samanlailla kun joku toinen tekee. Siinä sä oot oikeessa et jos annat periksi pienessä niin tyttö rupee vaatimaa vielä enemmän periksi. Itselläni on kohta 5v neiti tempperamentti ja voin sanoa että tytön isä tehnyt omalla käytöksellään tytöstä vielä mahdottoman kuin olisikaan. Hän on alusta asti antanut tytölle kaikeb mitä se lapsi on keksiny pyytää ja myös näin ollen saanu mut näyttämään pahalta kun kiellän ja rajotan lapsia. Nyt uhma ja tyttö ruvennut samaa kunnon raivareita vain siksi että pitää totella ja mies sanoo et ymmärtää nyt mitä olen tarkottanut mut jatkaa silti. Sanoo vaan et tyttö on hetken pieni ja mitä pahaa siinä on jos haluaa että lapsi on onnellinen. Tyttö oppinut vetelee oikeista narusta ja käyttää isäänsä hyväkseen minkä kerkee. Välillä naurattaa itteeni et miten noin pieni voi olla noin etevä ja kuljettaa miestä niiku pässiä naurussa. Eilen oli nukkumaan meno aika ja mies peilaili ja tyttö lahjo sanomalla että rakastaa isiä ja isi on maailman paras ja että voihan jäädä valvomaan ja kattoo ku pelaa. No minä en periksi antanut koska pienet lapset tarvitsevat unta kasvaakseen ja jaksaakseen. Rajat on rakkautta ja jos en laitas rajoja ja kieltäisi lasta silloin kun pitää niin ei se olisi välittämistä.