Lue keskustelun säännöt.
Miten sinua kuritettiin, kun olit lapsi?
Kommentit (42)
luunapit, remmillä, huutaminen, uhkailu (annetaan mustalaisille tms.), lyöminen... Eipä tee mieli muistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nöyryyttää, vanhemmilla on surkeat kasvatustaidot. Useinhan se on niin et vanhempi on itse ihan pulassa johtuen omasta lapsuudesta ja sitten yritetään "kasvattaa" auktoriteetilla. Mä uskon siihen että kun lapsi uhmaiässä osataan kasvattaa oikein, ei tuollaista ison lapsen nöyryytystä tarvitse koskaan harrastaa. Mua on myös nöyryytetty, lyöty, peloteltu ja kyllä on ollut pitkä tie täyspäiseksi ihmiseksi. Lisäksi en koskaan oppinut kunnioittamaan "auktoriteetteja" koska nämä auktoriteetit olivat julmia, epäjohdonmukaisia, epäoikeudenmukaisia. Vaikka kuvittelivat kai kasvattavansa. Kun pitää isoa lasta rangaista, joku todella tärkeä puuttuu lapsen sisältä; ymmärrys omista ja toisten rajoista ja niiden kunnioiuksesta. Ja tämä viesti ei piiskaamalla ja nöyryyttämällä mene koskaan perille, päinvastoin. Omat lapseni olen kasvattanut selkeillä rajoilla ja suurella hyväksynnällä. Hyvin vähän on mitään rangaistuksia tarvittu. Lapset ovat uhmanneet rajoja, mutta ne ovat pysyneet. Ja kun ne ovat pysyneet pienenä, ne on siellä isonakin. Isolle lapselle on mielestäni todella tärkeää osoittaa kunnioitusta ja arvostusta. Niillä lapsi pärjää pitkälle.
Mun on vaikea uskoa että nuo pahoinpidellyt ihmiset on "täyspäisiä". Päinvastoin, luulen että teidän sisin on täynnä tukahdutettuja asioita jotka te vain olette oppineet pitämään kurissa.
jouduin hakemaan itse risun ja se oli vain pelotteena. Lähinnä oli nöyryytystä puheen tasolla ja koskaan ei ollut muita kuulemassa kuin omia perheenjäseniä ja traumoja ei tästä tullut.
Ottamalla pois asioita ja rikkomalla rakkaat asiat. En edes kaipaa mitään tavaroita tai halua edes ostella mitään tuotteita. Tiedän että ne viedään pois (ulosotto) tai ne hajoaa, kun ikää tulee. Vanhempani myös
sulkivat minut pitkäksi aikaa huoneeseen (oikeastaan nautin rauhasta). Yleisesti oman tahdon ja oman itsenäisyyden murskaamista. Vanhempani kuvittelivat että lapsesta pitää kitkeä kaikki ylimielisyys ja omatoimisuus pois. Nyt olen melko passiivinen tapaus, en osaa päättää mistään asioista ja kaikki asiat tuntuvat melko yhdentekeviltä.
Istun kotonani elinikäistä kotiarestia vapaaehtoisesti. Kotiarestini ehkä purkaantuu, kun sossu tai kela lopettaa tukeni.
Minusta vanhempani tekivät kuten kunnon Suomalaisen tuleekin. Räkänokista ei hyvää tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi että mua on kuritettu!
On minua tukistettu, mutta en pidä sitä kurittamisena eihän sitä kukaan huvikseen tehnyt! Koen että sain "ansioni" mukaisesti pienen rangaistuksen jos olin tottelematon tai huusin vanhemmilleni vastaan. Sellaistahan ei saa tehdä. Minusta on kasvanut ihan täysijärkinen aikuinen enkä todellakaan aio kostaa omille lapsilleni itse aiheuttamiani lapsuuden tukkapöllyjä!
Jonkinlainen kuri ja kunnioitus on ihmisellä oltava!
Äiti katsoi vieressä eikä pelastanut. Vanhempani tulevat kuolemaan yksin eivätkä tule näkemään toista lastani. Saavat ihan keskenään valehdella ja esittää hyviä isovanhempia, mutta minä olen ottanut opiksi ja napanuora on lopullisesti poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiskaa vyöllä tai risulla, luunappi ja tukistus oli käytössä myös.
En ole traumatisoitunut mitenkään, niitä osattiin käyttää tilanteen niin vaatiessa. En ollut helppo lapsi.
Ja en käytä niitä omiini, en siksi "puolustele".
Tästä opimme, että pieni (lähinnä muodollinen) ojentaminen risulla, pienellä tukkapöllyllä, luunapilla tai vastaavalla AIHEESTA, on vain hyväksi. Kukaan terve tavallinen lapsi ei ole näistä saanut traumoja, ainostaan ottanut opikseen.
Sen sijaan raa'at rangaistukset ja "oikea" väkivalta on aina pahasta. Varsinkin, jos se tulee liian heppoisin perustein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ole kuritettu, eikä sisaruksianikaan. Ei myöskään vanhempiani ole. Rakkautta, rajoja ja hyväksyntää, sitä lapset kaipaavat.
Me olemme kaikki hyvin toimerntulevia, pärjääviä ja perheellis aikuisia.
ei piiskattu eikä lyöty, isäni sanoi itse saaneensa tarpeeksi kotonaan hakkaamisesta eikä ikinä tekisi niin lapsilleen,
Åiti joskus huusi, muuta en muista.
Esimerkillisiä vanhempia, olen syntynyt 50-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli tukkapöllyä ja luunappeja. Eipä jäänyt traumoja, tais olla ihan aiheesta nuo aikanaan annettu.
Tästä opimme, että pieni (lähinnä muodollinen) ojentaminen risulla, pienellä tukkapöllyllä, luunapilla tai vastaavalla AIHEESTA, on vain hyväksi. Kukaan terve tavallinen lapsi ei ole näistä saanut traumoja, ainostaan ottanut opikseen.
Sen sijaan raa'at rangaistukset ja "oikea" väkivalta on aina pahasta. Varsinkin, jos se tulee liian heppoisin perustein.
Tästä sen myös hyvin näkee, miten erilaisena ihmiset näkee fyysisen kurituksen: jotkut ajattelee sen automaattisesti tarkoittavan hampaat kurkkuun hakkaamista kun toiset ( yleensä sitä puolustavat) muistavat kevyen hiuksista kiinni ottamisen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistukset oli lähinnä sen tyyppisiä et käskettiin omaan huoneeseen rauhottumaan. Siis esimerkikis jos tuli riitaa ruokapöydässä.
En mä muista että oisi mitenkää sitä pahemmin ees tarvinnu kuritusta meillä. Oli säännöt ja niitä noudatettiin, jos ei noudatettu ni itkettiin ja noudatettiin, ihan ilman väkivaltaa siis. Mitää kivaa ei taidettu tehdä ennenku joku velvollisuus, vaikak läksyt, oli tehty. En muista et ois seurannu mitää muuta ku just toi huoneeseen hetkeks meneminen yksin miettii tekoja jos jotain pahaa teki.
Eiku joo, muistan kerran ku rikoin kotiintulo aikaa pikkusena (3 luokkalaisena). Tulin 45min myöhäs kotii sovitusta, joten seuraavat pari kuukautta piti tulla aina tuntii aiemmin kotii ku miten pitkää ennen oli saanu olla kavereilla.
Ei siis mitää kauheen järeitä kurituskeinoja, mutta hyvin tiukat säännöistä mun vanhemmat oli. Niitä sääntöjä yksinkertasesti piti noudattaa, ei siitä keskusteltu sen enempää. Vaikka tietenkin 3-luokkalaisella oli eri säännöt ku vaikka 17 vuotiaalla :D mut periaate sama.
Näin kasvatettiin mut ja kaksi isosisarustani vallan hyvin.
mitenkään ole kuritettu. Kielletty on ja ärähdetty jos ei homma loppunut parilla sanomisella. Ja hyvin riitti nuo keinot ja näyttää riittävän myös omiin muksuihini. Minä en vaan tajua mihin minä tarvitsisin edes sitä tukkapöllyä tai luunappia.
Itseäni ei kuritettu henkisesti eikä fyysisesti. Toki meillä oli säännöt ja rajat, joita noudatettiin. Saimme kuitenkinPALJON rakkautta ja huolenpitoa, joka päälimmäisenä mielessä.
Minä ja veljeni ollaan aika samoilla linjoilla omien lastemme kasvatuksessa.
koska olin tosi kiltti lapsi. Äitini mukaan tottelin yleensä, kun käskettiin, ei tarvinnut rangaista. KOuluikäisenä jouduin kotiarestiin hölmöilyistä.
Jonkun kerran muistan saaneeni luunapin.
Olen 21v.
Aina kämmenselälle. En ole kärsinyt siitä.
että kuinkahan moni peräkammarinpoika on joutunut kärsimään pitkiä kotiaresteja lapsuudessaan?
Isompana tukkapöllyä. luunappia ja komeroon sulkemista. Ei haitannut mua.