diagnoosina sensorisen integraation häiriö?

krooninen kastelu, vaatteet ahdistavat, koko aamu voi mennä pilalle jos joku vaate on " inhottava" , suostuu pitämään vain muutamaa tiettyä löysää vaatekappaletta, hajuyliherkkyys ts. haistaa tarkasti kuin koirat eikä voi olla huoneessa jossa omassa mielestään joku haju, tietty motorinen kömpelyys eli esim. ei opi leikkaamaan saksilla tms., tunteet potenssiin 10 verrattuna muihin ihmisiin, melankolinen, mielettömän herkkä, vahvasti tunteellinen, huono itsetunto, ihon yliherkkyys, esim. auton turvavyö voi ahdistaa niin paljon että huutaa suoraa huutoa kun vyö tuntuu niin inhottavalta, bakteerikammo, levottomuus, krooninen puheripuli/puhuu huutamalla miltei aina. kyseessä kuitenkin normaaliälykäs lapsi joka ollut äärimmäisen haasteellinen kasvatettava. Nämä vain muutamia esimerkkejä, yleensä vaan joku kaapeli hitsaa kiinni hänellä asiasta jota emme ymmärrä ja raivo voi kestää yli tunnin, voi myös purra itseään " kun on niin paha olla" . Onko samankaltaisia tuntemuksia muiden lapsilla?

En nyt ota kantaa tuosta diagnoosista lapsellasi kuvauksen pohjalta. Se vaan, että sensorisen integraation häiriön diagnoosin tekee SI-terapeutin koulutuksen omaava toimintaterapeutti, ei psykiatri tms.



Minkä kirjan olet lukenut? Tahatonta tohellusta? Kirjan vaara on (ja oikeastaan koko si-häiriön) se, että sillä saatetaan selittää sitten kaikki mahdollinen ongelma. Ja tämä korostuu etenkin, jos lukee kirjaa ilman pohjatietoa.

Meillä poika kävi 5 kertaa toimintaterapeutin luona, vanhempia haastateltiin ja vastailtiin kirjallisiin " rasti ruutuun" kysymyksiin. SI -häiriö oli selkeä ja tiedossa jo ennen testejä. Toimintaterapeutilta saatiin tosi paljon loistavia ohjeita arkipäivän ongelmiin ja niitä käyttämällä on elämä helpottunut paljon.

riippunee paikkakunnasta. Meillä lähete vetämässä asian takia lasten erikoislääkärille joka lienee myös pätevä arvioimaan asiaa? Harmittaa vaan niin vietävästi että asiaan on tuhrautunut jo seitsemän vuotta kohta kun on ohjattu aina vääriin paikkoihin. Itku meinasi päästä kun ohjattiin perheneuvolaan jossa täti vaan kyseli että " oletko sä koettanut sanoa lapselle että äiti on nyt kyllä vihainen" , voi pe####nsuti teki mieli silloin sanoa, ei se täti tajunnut yhtään mistä puhuin. Itte oon yrittäny lukea mutta vasta nyt osui oikea opas kohdalle joka on juuri tuo Tahatonta tohellusta. Olisi mukava vaan vaihtaa kommentteja muiden mahdollisten SI-lasten vanhempien kanssa että millaisia kosteja sitten konkreettisesti käytätte vaikeissa tilanteissa kun mulla ei meinaa hermo kestää...

Paikkakunnittain on tosiaan eroja, mutta ainakaan testiä tuskin kukaan lääkäri tms. tekee. Voi ottaa sinällään kantaa, mutta itse testiä tai " diagnoosia" ei voi mielestäni tehdä.



Olet varmaan jo tutustunut nettisivuihin, joissa myös terapeuttien nimet paikkakunnittain (arviointi + terapia).



http://www.sity.fi/terapii.htm

Olemme päässeet myös SIPT-testiin (lapsi 5v) mutta sitä ei pystytty luotettavasti tekemään pojan epätasaisen kykyprofiilin vuoksi. Silti hänellä on diagnosoituna Si-häiriö.



Nyt onneksi toimintaterapia on todella tuottanut tulosta.. 6v-neuvolassa poika oli saanut monessa osa-alueessa ikätasoaan kiinni :-)

Olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen :-))))))

Kuulin sensorisen integraation häiriöstä vasta vähän aikaa sitten, ja olen tutustunut kirjaan " Tahatonta tohellusta" . Sieltä löysin mielestäni aika osuvan kuvauksen oman lapsemme piirteistä, mutta en silti uskalla väittää, että juuri tuo diagnoosi olisi oikea. Niin adhd- kuin monet muutkin samantyyppiset diagnoosit ovat niin väljiä, että niistä voi poimia aina joitakin piirteitä, jotka osuvat aivan kohdalleen. Sensorisen integraation häiriön puolesta puhuvat kuitenkin esimerkiksi seuraavat piirteet: jatkuva liike, ei pysty istumaan rauhassa paikallaan. Kun seisoo, seisoo mielellään jonkin tavaran päällä, jota voi samalla talloa. Puree ja imee puseronkaulusta esim. telkkaria katsoessaan. Koskettelee mielellään kaikkea, halailee rajusti, hyppii syliin ja selkään, " kiipeilee" aikuisissa. Ei osaa rentoutua/nukahtaa yksin, vaan pitää heijata uneen. Puheääni kova, lähes huutava. Ärsyyntyy hälyäänistä, vaikea keskittyä. (Ärsyyntyy kaikesta... :-)



Lapsemme on syntymästä saakka ollut ns. erilainen ja vaativa, ja olemme aina kokeneet, että hänen kasvattamiseensa tarvitaan koko perheen energia. Muut lapset ikäänkuin kasvavat vieressä " löyhässä narussa" , hän on aivan kiinni meissä, ja narun on oltava tiukalla, muuten tilanne riistäytyy käsistä. Tuon narun tiukalla pitäminen tuntuu aivan fyysiseltä, iltaisin olemme puhki ja rentoudumme vasta kun hän nukahtaa. Aiemmin en ole ajatellut häntä minkään diagnoosin avulla, vain temperamentiltaan ja luonteeltaan " vaikeana" . Viime aikoina olen ajatellut, että lapsella on kenties perustaltaan joitakin ehkä neurologisia vaikeuksia, jotka näkyvät fyysisinä ja psyykkisinä käytösoireina. Mutta mitä ne ovat, onkin sittenollut vaikea selvittää. MIkään diagnoosi ei ole tuntunut kokonaan oikealta, vain pala sieltä, toinen täältä.



Miten teillä muilla päädyttiin tuohon diagnoosiin? Ehdotitteko sitä itse vai osasitteko hakeutua oikeaan paikkaan? En ole käyttänyt lastani psykologilla, mutta aikonut olen monesti... Onko sensorisen integraation häiriö yleisesti tunnustettu lääketieteen/psykiatrian piirissä? Otetaanko se vakasti? Itselläni on huonoja kokemuksia siitä, että jos lääkärille ehdottaa itse jotakin diagnoosinpoikasta, se pikemminkin torjutaan kuin otettaisiin huomioon.

Meillä oli viikolla nyt se lääkärintapaaminen ja hän nimenomaan sanoi että nää on niin hienorajaisia juttuja että voi olla piirteitä aspergerista/adhd:sta/SI-häiriöstä jne... Mutta siis saatiin kuitenkin sitten sille toimintaterapeutille lähete joka tekee vasta arvion ja jonot on kuulema niin pitkät että siihen voi mennä kuukausia!!!!!

Se riipunee persoonasta kuinka regoi itsediagnosointeihin, voithan kuvailla lapsesi oireita ja sanoa että sinulla on tunne että kaikki ei ole normaalisti ja että lapsi hyötyisi tutkimuksista. Saahan sitä diagnooseja ehdottaa, vanhemmat lapsensa parhaiten tuntevat. Mutta tiedän myös sen turhauttavan tunteen jos vanhempien ajatuksia väheksytään kun on muutenkin ihan loppu asian kanssa. toivottavasti teillä kaikki selviää.

Mikäli olen oikein käsittänyt, SI-häiriö ei ole ainakaan vielä Suomessa virallinen diagnoosi (siis ei suomalaisessa diagnoosiluokituksessa vai mikä se nyt onkaan). Meillä SI-häiriön totesi häiriöön erikoistunut toimintaterapeutti, jonka luo päästiin tutkimusjaksolla sairaalassa, kun lapsen muita oireita tutkittiin. Itse olin lukenut etukäteen sekä Ayresin " Kun lapsi ei opi leikkimään" ja tuon Tahatonta tohellusta, mutta en itse ehdottanut SI-häiriön tutkimista. Aloite siihen tuli ilmeisesti psykologilta, joka kiinnitti huomiota monenlaisiin aistipoikkeamiin. Nyt lapsi saa kerran viikossa toimintaterapiaa SI-terapiaan erikoistuneelta toimintaterapeutilta. Tämä toimintaterapeutti on mielestäni ensimmäinen asiantuntija, joka tuntuu käsittävän, miten lapsemme toimii. Olemme myös saaneet vihjeitä vaikeista tilanteista selviämiseen.



Nyt toinen lapsemme kävi " tavallisella" toimintaterapeutilla kömpelyyden takia. Toimintaterapeutti kiinnitti heti huomiota tiettyihin seikkoihin ja rupesi puhumaan sensorisen integraation häiriöstä. Mielestäni tähän vanhempaan lapseen sopiikin paremmin esimerkiksi " Tahattoman tohelluksen" jotkin kuvaukset. Toivomme hänenkin pääsevän samalle toimintaterapeutille, jossa nuorempikin käy. Tammikuussa nähdään, miten käy.