Sukujoulu tulossa, miten välttää lahjakateus...

pimeässä kellarissa omissa oloissa niin kyllähän ne lapset kertovat ylpeinä kaikille mitä ovat saaneet (jos ovat saanet toivomaansa/hienoa lahjaa). Vai sanotaanko sitten vielä että muistakaa sitten piilotella uutta puhelinta ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Eihän lapsia tietenkään voi kieltää, eikä ollakkaan kieltämässä, puhumasta lahjoistaan jälkikäteen! Kateutta ne lajat voivat silloinkin tietysti herättää. Niin kuin jo aikaisemmin sanoin, lasten pitää oppia kestämään pettymyksiäkin tottakai! Sitä ehtii kyllä oppia kaikkina muinakin päivinä vuodesta, ettei juuri silloin jouluaattona tarvitsisi! Haluan luoda lapsille mukavia ja lämminhenkisiä joulumuistoja enkä sitä että katselivat vierestä kun serkkut availivat paketti toisensa perään niitä kaikkien poikien ja tyttöjen toivelahjoja... ja he itse saivat lautapelin, uuden kirjan ja yöpuvun. Kyllä siinä väkisinkin kateus iskee... Ap

tai jos antaa, niin ei ainakaan aattona.

Sinulle paras joulu taitaa olla se, jossa jokainen lapsi joutuu pettyämään lahjaansa ja jokainen lapsi on turhautunut ja surullinen. Itse tiedät, että veljien lapset saavat seuraavana päivänä ne oikeat lahjat, mutta nautit siitä, että nyt ei paketeista tullutkaan mitään kivaa. Tämä vain siksi, että et itse osta lapsillesi heidän toiveittensa mukaisia lahjoja.

Mitä sitten jos tuleekin kateus? Se on ihan normaali tunne ja sitä pitää oppia sietämään. Just tuotahan se curling-vanhemmuus on että yritetään suojella lasta pettymyksiltä. Alkaako ne lapset sitten riehua ja parkua kateuksissaan? Jos alkaa, niin sehän kertoo karua kieltään että olette lellineet ne pilalle eikä ne osaa kestää pettymystä. Jonkun kolmevuotiaan purkautumisen kaikki ymmärtää muttei kai enää kolmasluokkalainen nosta meteliä kylässä? Jotain käytöstapoja kai sille on opetettu?

Ei, lapseni eivät ala kiukutella tai käyttäydy muuten huonosti, osaavat kyllä normaalit käytöstavat. Eivät nostaisi meteliä edes kotona, mutta kotosalla saattaisivat ilmoittaa ääneen kateutensa tyyliin "miksi tuo sai tollasen ja mä en saanut". Eivät todellakaan saa kaikki samanlaisia lahjoja joka joulu ja kateutta esiintyy joskus sisarustenkin kesken... MUTTA serkkujen ja meidän lasten saamien lahjojen ero on huima. Meillä ei todellakaan paketeista kuoriudu miniläppäreitä tai uusia kosketusnäyttöpuhelimia.... Sen sijaan meillä annetaan käyttövaatetta, kirjoja ja suklaata lahjaksi ja pienille leluja. Tiedän että meidänkin vanhimmat ottaisivat mielellään vastaan samanlaisia lahjoja mitä serkkunsa saavat, ovat niitä toivoneetkin... Todellisuus, minkä kyllä vanhimmat lapsenikin tietävät, on se ettei meillä ole varaa noin kalliita lahjoja ostaa kaikille lapsillemme. Lasten on kyllä tärkeää oppia sietämään pettymyksiä ja ettei kaikkea voi saada! Kaikkia elämän hetkiä ei minusta kuitenkaan tarvitse ottaa kkasvatukselliselta kannalta! Jouluna soisin lapsillekkin vain iloisia hetkiä, enkä kateutta toisten lahjoista... Vaikka kiukutella ei kukaan varmasti alallaan niin kyllä se kateuden tunne mielialaa laskee ja itse ainakin huomaan lasten ilmeistä ja käytöksestä (vähäsanaisempia, hymyt hyytyy helpommin, vetäytyvät omiin oloihinsa...) että ovat kateellisa... Ap

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli.

Silloinko olisit tyytyväinen?

Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Mitä sitten jos tuleekin kateus? Se on ihan normaali tunne ja sitä pitää oppia sietämään. Just tuotahan se curling-vanhemmuus on että yritetään suojella lasta pettymyksiltä. Alkaako ne lapset sitten riehua ja parkua kateuksissaan? Jos alkaa, niin sehän kertoo karua kieltään että olette lellineet ne pilalle eikä ne osaa kestää pettymystä. Jonkun kolmevuotiaan purkautumisen kaikki ymmärtää muttei kai enää kolmasluokkalainen nosta meteliä kylässä? Jotain käytöstapoja kai sille on opetettu?

Ei, lapseni eivät ala kiukutella tai käyttäydy muuten huonosti, osaavat kyllä normaalit käytöstavat. Eivät nostaisi meteliä edes kotona, mutta kotosalla saattaisivat ilmoittaa ääneen kateutensa tyyliin "miksi tuo sai tollasen ja mä en saanut". Eivät todellakaan saa kaikki samanlaisia lahjoja joka joulu ja kateutta esiintyy joskus sisarustenkin kesken... MUTTA serkkujen ja meidän lasten saamien lahjojen ero on huima. Meillä ei todellakaan paketeista kuoriudu miniläppäreitä tai uusia kosketusnäyttöpuhelimia.... Sen sijaan meillä annetaan käyttövaatetta, kirjoja ja suklaata lahjaksi ja pienille leluja. Tiedän että meidänkin vanhimmat ottaisivat mielellään vastaan samanlaisia lahjoja mitä serkkunsa saavat, ovat niitä toivoneetkin... Todellisuus, minkä kyllä vanhimmat lapsenikin tietävät, on se ettei meillä ole varaa noin kalliita lahjoja ostaa kaikille lapsillemme. Lasten on kyllä tärkeää oppia sietämään pettymyksiä ja ettei kaikkea voi saada! Kaikkia elämän hetkiä ei minusta kuitenkaan tarvitse ottaa kkasvatukselliselta kannalta! Jouluna soisin lapsillekkin vain iloisia hetkiä, enkä kateutta toisten lahjoista... Vaikka kiukutella ei kukaan varmasti alallaan niin kyllä se kateuden tunne mielialaa laskee ja itse ainakin huomaan lasten ilmeistä ja käytöksestä (vähäsanaisempia, hymyt hyytyy helpommin, vetäytyvät omiin oloihinsa...) että ovat kateellisa... Ap

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli.

Silloinko olisit tyytyväinen?

Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Mitä sitten jos tuleekin kateus? Se on ihan normaali tunne ja sitä pitää oppia sietämään. Just tuotahan se curling-vanhemmuus on että yritetään suojella lasta pettymyksiltä. Alkaako ne lapset sitten riehua ja parkua kateuksissaan? Jos alkaa, niin sehän kertoo karua kieltään että olette lellineet ne pilalle eikä ne osaa kestää pettymystä. Jonkun kolmevuotiaan purkautumisen kaikki ymmärtää muttei kai enää kolmasluokkalainen nosta meteliä kylässä? Jotain käytöstapoja kai sille on opetettu?

Ei, lapseni eivät ala kiukutella tai käyttäydy muuten huonosti, osaavat kyllä normaalit käytöstavat. Eivät nostaisi meteliä edes kotona, mutta kotosalla saattaisivat ilmoittaa ääneen kateutensa tyyliin "miksi tuo sai tollasen ja mä en saanut". Eivät todellakaan saa kaikki samanlaisia lahjoja joka joulu ja kateutta esiintyy joskus sisarustenkin kesken... MUTTA serkkujen ja meidän lasten saamien lahjojen ero on huima. Meillä ei todellakaan paketeista kuoriudu miniläppäreitä tai uusia kosketusnäyttöpuhelimia.... Sen sijaan meillä annetaan käyttövaatetta, kirjoja ja suklaata lahjaksi ja pienille leluja. Tiedän että meidänkin vanhimmat ottaisivat mielellään vastaan samanlaisia lahjoja mitä serkkunsa saavat, ovat niitä toivoneetkin... Todellisuus, minkä kyllä vanhimmat lapsenikin tietävät, on se ettei meillä ole varaa noin kalliita lahjoja ostaa kaikille lapsillemme. Lasten on kyllä tärkeää oppia sietämään pettymyksiä ja ettei kaikkea voi saada! Kaikkia elämän hetkiä ei minusta kuitenkaan tarvitse ottaa kkasvatukselliselta kannalta! Jouluna soisin lapsillekkin vain iloisia hetkiä, enkä kateutta toisten lahjoista... Vaikka kiukutella ei kukaan varmasti alallaan niin kyllä se kateuden tunne mielialaa laskee ja itse ainakin huomaan lasten ilmeistä ja käytöksestä (vähäsanaisempia, hymyt hyytyy helpommin, vetäytyvät omiin oloihinsa...) että ovat kateellisa... Ap

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli.

Silloinko olisit tyytyväinen?

Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Vaadin myös että aikuisille annetaan kaikille vain saman arvoiset lahjat ja lapset saavat yhtä monta pullaa, piparia ja rusinaa kukin... Glogi mitataan desin mitalla ja kuivakakku viivottimella. ;D

Ei tosiaan ole tarkoitus tuottaa pettymyksiä yhtään kenellekkään, ei meidän lapsille eikä niille serkuille! Kyllä pettymyksiä ja kateutta aiheuttavia tilanteita tulee ihan tarpeeksi elämässä eteen ilman että niitä täytyy kokea vielä joulunakin!!

Vaikka on pakko kysyä että miksi se pettymysten sietäminen kasvattaa sitten vain niitä meidän lapsia, eikä niitä serkkuja jotka pettyvät kun eivät saa niitä toivelahjojaan avatakkaan mummolassa!?! Eikös heillekkin tasapuolisuuden nimissä tekisi ne pettymykset hyvää!? ;D

Soitin tänään ensin äidilleni tästä asiasta ja hän kehoitti soittamaan veljilleni. Veljeni olivat ymmärtäväisiä ja itseasiassa toisen veljeni vaimo oli jo miettinytkin miten toimisivat lahjojen kanssa. Päädyimme yhdessä sellaiseen ratkaisuun että emme ota kotoa pakeettea mukaan mummolaan ollenkaan. Lapset saavat pakettinsa sitten kunhan kotiudumme mummolasta aattoiltana. Serkuille ostetut paketit otamme mukaamme (samoin veljen perheistä on paketit meidän lapsillemme) ja mummolta ja paapalta saavat paketit kukin, nämä sitten avataan mummolassa. Ja kerromme kyllä lapsille että loput lahjat odottavat sitten kotona, ettevät pety saadessaan vain muutaman paketin tai siihen ettei sitä toivelahjaa tullutkaan. Uskon kyllä kun kuulin mitä noista mummolassa avattavista paketeista kuoriutuu, että lapset jaksavat näiden juttujen parissa näpertää sen tunnin-kaksi mitä lahjojen avaamisen jälkeen mummolassa vielä vietämme.

Ap

Kiva että ap hoidit asian fiksusti ja kerroit vielä meillekkin miten asia ratkaistiin.



Oikein hauskaa joulua.

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli. Silloinko olisit tyytyväinen? Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Jos veljen lapset tietävät saavansa pääosan lahjoista seuraavana päivänä kotona, miten he pettyvät aattona, kun saavat vasta ensierän lahjoistaan?

Itse asiassa kinkkuvertauksesi on hyvä, etkä itse edes älyä miten hyvä... hyviin käytöstapoihinhan nimenomaan kuuluu, ettei kukaan rohmua herkuista itselleen isompaa osaa kuin per juhlija kuuluisi.

Eli lahjain jakamisen kohdalla se tarkoittaisi juurikin tasapuolisuutta. Että kun yhdessä juhlitaan, kukaan ei ahnehdi lahjoja enempää kuin muut... toki niitä voi sitten omissa oloissaan saada enemmän, kuten voi syödä kinkkuakin enemmän - mutta sukujoulu on eri asia.

Miten onkin niin, että köyhien kuuluu kestää pettymyksiä aina ja kaikkialla, mutta rikkaiden ei koskaan? Miten pettymykset ovat kasvattavia vain köyhien lasten kohdalla, ei rikkaiden...?



Ap, se johtuu kastijärjestelmästä. Duunarin ja yksinhuoltajan lasten on syytä kasvaa vaatimattomuuteen, nöyryyteen ja huonommuuteen jo pienestä - johan siinä nyt kokoomuslainen maailmankuva menisi pilalle, jos joku köyhän perheen lapsi luulee olevansa joulupukille yhtä tärkeä kuin rikkaankin perheen tenava!

Soitin tänään ensin äidilleni tästä asiasta ja hän kehoitti soittamaan veljilleni. Veljeni olivat ymmärtäväisiä ja itseasiassa toisen veljeni vaimo oli jo miettinytkin miten toimisivat lahjojen kanssa. Päädyimme yhdessä sellaiseen ratkaisuun että emme ota kotoa pakeettea mukaan mummolaan ollenkaan. Lapset saavat pakettinsa sitten kunhan kotiudumme mummolasta aattoiltana.

Ap

Näin käyttäytyy aikuinen ihminen. Ottakaa oppia. :)

Hyvää joulua koko perheellenne!

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli. Silloinko olisit tyytyväinen? Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Jos veljen lapset tietävät saavansa pääosan lahjoista seuraavana päivänä kotona, miten he pettyvät aattona, kun saavat vasta ensierän lahjoistaan? Itse asiassa kinkkuvertauksesi on hyvä, etkä itse edes älyä miten hyvä... hyviin käytöstapoihinhan nimenomaan kuuluu, ettei kukaan rohmua herkuista itselleen isompaa osaa kuin per juhlija kuuluisi. Eli lahjain jakamisen kohdalla se tarkoittaisi juurikin tasapuolisuutta. Että kun yhdessä juhlitaan, kukaan ei ahnehdi lahjoja enempää kuin muut... toki niitä voi sitten omissa oloissaan saada enemmän, kuten voi syödä kinkkuakin enemmän - mutta sukujoulu on eri asia.

Jouluun ei ole koskaan kuulunut sosialisointi. Siksi joulua ei Neuvostoliitossa saanut viettää :-)!

Lahjoja saadaan, kinkkua otetaan. Tuskin ap:n esimerkissä ne veljien lapset olisivat ottaneet ap:n lasten lahjoja vaan ap:n lapset olisivat kadehtineet serkkujensa lahjoja. Siitä olisi päässyt erittäin helpolla eroon sillä, että olisi ostanut omille lapsilleen joulun toivelahjat, mutta se ei ap:lle sovi.

Kun yhdessä juhlitaan, hyväksytään se, että osa saa enemmän lahjoja kuin toiset.

Miten onkin niin, että köyhien kuuluu kestää pettymyksiä aina ja kaikkialla, mutta rikkaiden ei koskaan? Miten pettymykset ovat kasvattavia vain köyhien lasten kohdalla, ei rikkaiden...? Ap, se johtuu kastijärjestelmästä. Duunarin ja yksinhuoltajan lasten on syytä kasvaa vaatimattomuuteen, nöyryyteen ja huonommuuteen jo pienestä - johan siinä nyt kokoomuslainen maailmankuva menisi pilalle, jos joku köyhän perheen lapsi luulee olevansa joulupukille yhtä tärkeä kuin rikkaankin perheen tenava!

Jos veljet ostavat lapsilleen kivat lahjat, ei se ole ap:lta pois.

Mitä sitten jos tuleekin kateus? Se on ihan normaali tunne ja sitä pitää oppia sietämään. Just tuotahan se curling-vanhemmuus on että yritetään suojella lasta pettymyksiltä. Alkaako ne lapset sitten riehua ja parkua kateuksissaan? Jos alkaa, niin sehän kertoo karua kieltään että olette lellineet ne pilalle eikä ne osaa kestää pettymystä. Jonkun kolmevuotiaan purkautumisen kaikki ymmärtää muttei kai enää kolmasluokkalainen nosta meteliä kylässä? Jotain käytöstapoja kai sille on opetettu?

Ei, lapseni eivät ala kiukutella tai käyttäydy muuten huonosti, osaavat kyllä normaalit käytöstavat. Eivät nostaisi meteliä edes kotona, mutta kotosalla saattaisivat ilmoittaa ääneen kateutensa tyyliin "miksi tuo sai tollasen ja mä en saanut". Eivät todellakaan saa kaikki samanlaisia lahjoja joka joulu ja kateutta esiintyy joskus sisarustenkin kesken... MUTTA serkkujen ja meidän lasten saamien lahjojen ero on huima. Meillä ei todellakaan paketeista kuoriudu miniläppäreitä tai uusia kosketusnäyttöpuhelimia.... Sen sijaan meillä annetaan käyttövaatetta, kirjoja ja suklaata lahjaksi ja pienille leluja. Tiedän että meidänkin vanhimmat ottaisivat mielellään vastaan samanlaisia lahjoja mitä serkkunsa saavat, ovat niitä toivoneetkin... Todellisuus, minkä kyllä vanhimmat lapsenikin tietävät, on se ettei meillä ole varaa noin kalliita lahjoja ostaa kaikille lapsillemme. Lasten on kyllä tärkeää oppia sietämään pettymyksiä ja ettei kaikkea voi saada! Kaikkia elämän hetkiä ei minusta kuitenkaan tarvitse ottaa kkasvatukselliselta kannalta! Jouluna soisin lapsillekkin vain iloisia hetkiä, enkä kateutta toisten lahjoista... Vaikka kiukutella ei kukaan varmasti alallaan niin kyllä se kateuden tunne mielialaa laskee ja itse ainakin huomaan lasten ilmeistä ja käytöksestä (vähäsanaisempia, hymyt hyytyy helpommin, vetäytyvät omiin oloihinsa...) että ovat kateellisa... Ap

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli. Silloinko olisit tyytyväinen? Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Vaadin myös että aikuisille annetaan kaikille vain saman arvoiset lahjat ja lapset saavat yhtä monta pullaa, piparia ja rusinaa kukin... Glogi mitataan desin mitalla ja kuivakakku viivottimella. ;D Ei tosiaan ole tarkoitus tuottaa pettymyksiä yhtään kenellekkään, ei meidän lapsille eikä niille serkuille! Kyllä pettymyksiä ja kateutta aiheuttavia tilanteita tulee ihan tarpeeksi elämässä eteen ilman että niitä täytyy kokea vielä joulunakin!! Vaikka on pakko kysyä että miksi se pettymysten sietäminen kasvattaa sitten vain niitä meidän lapsia, eikä niitä serkkuja jotka pettyvät kun eivät saa niitä toivelahjojaan avatakkaan mummolassa!?! Eikös heillekkin tasapuolisuuden nimissä tekisi ne pettymykset hyvää!? ;D Soitin tänään ensin äidilleni tästä asiasta ja hän kehoitti soittamaan veljilleni. Veljeni olivat ymmärtäväisiä ja itseasiassa toisen veljeni vaimo oli jo miettinytkin miten toimisivat lahjojen kanssa. Päädyimme yhdessä sellaiseen ratkaisuun että emme ota kotoa pakeettea mukaan mummolaan ollenkaan. Lapset saavat pakettinsa sitten kunhan kotiudumme mummolasta aattoiltana. Serkuille ostetut paketit otamme mukaamme (samoin veljen perheistä on paketit meidän lapsillemme) ja mummolta ja paapalta saavat paketit kukin, nämä sitten avataan mummolassa. Ja kerromme kyllä lapsille että loput lahjat odottavat sitten kotona, ettevät pety saadessaan vain muutaman paketin tai siihen ettei sitä toivelahjaa tullutkaan. Uskon kyllä kun kuulin mitä noista mummolassa avattavista paketeista kuoriutuu, että lapset jaksavat näiden juttujen parissa näpertää sen tunnin-kaksi mitä lahjojen avaamisen jälkeen mummolassa vielä vietämme. Ap

Te ostatte veljien lapsille yhteensä 2 paketin ja he ostavat teidän lapsille yhteensä 8 pakettia. Minusta se ei ole reilua ja tasapuolista. Miksi teidän perheeseen tulee niin paljon enemmän paketteja kuin veljien perheille?

Miten onkin niin, että köyhien kuuluu kestää pettymyksiä aina ja kaikkialla, mutta rikkaiden ei koskaan? Miten pettymykset ovat kasvattavia vain köyhien lasten kohdalla, ei rikkaiden...? Ap, se johtuu kastijärjestelmästä. Duunarin ja yksinhuoltajan lasten on syytä kasvaa vaatimattomuuteen, nöyryyteen ja huonommuuteen jo pienestä - johan siinä nyt kokoomuslainen maailmankuva menisi pilalle, jos joku köyhän perheen lapsi luulee olevansa joulupukille yhtä tärkeä kuin rikkaankin perheen tenava!

Jos veljet ostavat lapsilleen kivat lahjat, ei se ole ap:lta pois.

Sen sijaan se EI ole veljen lapsilta pois, jos sovitusti kaikki avaavat lahjansa muualla kuin yhteisjoulussa.

Aika julmaa vaatia kaikkia muita lapsia pettymään jouluna, kun toivelahjaa ei tulekaan! Tai sitten veljien perheet voisivat antaa lahjat jo ennen aattoiltaa, jolloin lapset voisivat esitellä ne oikeat lahjansa teidän lapsille jo päivällä ja kertoa, että koska teidän lapset saa pieniä lahjoja, joutuivat he avaamaan omat pakettinsa jo aamulla ja tässä on nyt kaikki kivat tavarat, jotka meidän paketeista tuli. Silloinko olisit tyytyväinen? Toivottavasti ymmärrät myös vaatia, että miehesi syö vain pienen palan kinkkua, koska veljen vaimo ottaa lihaa lautasella vain maistiaisiksi. Pitää olla tasapuolinen!

Jos veljen lapset tietävät saavansa pääosan lahjoista seuraavana päivänä kotona, miten he pettyvät aattona, kun saavat vasta ensierän lahjoistaan? Itse asiassa kinkkuvertauksesi on hyvä, etkä itse edes älyä miten hyvä... hyviin käytöstapoihinhan nimenomaan kuuluu, ettei kukaan rohmua herkuista itselleen isompaa osaa kuin per juhlija kuuluisi. Eli lahjain jakamisen kohdalla se tarkoittaisi juurikin tasapuolisuutta. Että kun yhdessä juhlitaan, kukaan ei ahnehdi lahjoja enempää kuin muut... toki niitä voi sitten omissa oloissaan saada enemmän, kuten voi syödä kinkkuakin enemmän - mutta sukujoulu on eri asia.

Jouluun ei ole koskaan kuulunut sosialisointi. Siksi joulua ei Neuvostoliitossa saanut viettää :-)! Lahjoja saadaan, kinkkua otetaan. Tuskin ap:n esimerkissä ne veljien lapset olisivat ottaneet ap:n lasten lahjoja vaan ap:n lapset olisivat kadehtineet serkkujensa lahjoja. Siitä olisi päässyt erittäin helpolla eroon sillä, että olisi ostanut omille lapsilleen joulun toivelahjat, mutta se ei ap:lle sovi. Kun yhdessä juhlitaan, hyväksytään se, että osa saa enemmän lahjoja kuin toiset.

Jos siis kysymys olisi siitä, että ap:n veljien perheet eivät itsepäisesti suostuisi järkevään järjestelyyn ja avaisi lahjavuortaan vasta kotona. Onneksi he eivät ole yhtä pässinpäitä kuin sinä.

Kyse ei ole siitä, onko lahja pois toiselta, vaan tasapuolisuudesta.

kun lueskelin ketjua vielä kertaalleen, että kyllä meidänkin lapset saavat jonkin hartaasti toivomansa lahjan! Niitä kaikkein kalleimpia toiveita vain emme pysty toteuttamaan.



Esiteininkin listalta löytyi toiveena iPhone, oma pleikkari, tabletti ja pitkä lista pleikkapelejä. Yhden uuden pelin tulee saamaan (meillä on yksi yhteinen pleikkari), sellaisen josta on pitkin syksyä puhunut useampaan kertaan. Pikkutytöt saavat hartaasti toivomansa prinsessabarbiet, mutta eivät barbitaloa vaan saavat edelleen tyytyä paapan heidän barbeilleen rakentamaan taloon. Ja kolmasluokkalainen saa star wars legosetin jota myös kovasti toivoi, kaikkien niiden kymmenen muun setin ohessa ja sen kosketusnäyttökännykän ja viidentoista pleikkapelin lisäksi... :D



Huolissani kateudesta ja pettymyksestä en ollut niinkään siksi ettenkö uskoisi että lapsemme pitävät niistäkin lahjoista mitä olemme ostaneet... Mutta kyllähän se väistämättä varmasti kateelliseksi tekee kun serkkujen paketeista kuoriutuu nekin kaikki toiveet joita emme voineet toteuttaa.



Mutta enää en huolehdi, ongelma on jo ratkaistu ja odotan joulua hyvillä mielin. :)



Ja kiitos kaikille jouluntoivotuksista!! Ihanaa Joulua teillekkin kaikille!

kun lueskelin ketjua vielä kertaalleen, että kyllä meidänkin lapset saavat jonkin hartaasti toivomansa lahjan! Niitä kaikkein kalleimpia toiveita vain emme pysty toteuttamaan.

Esiteininkin listalta löytyi toiveena iPhone, oma pleikkari, tabletti ja pitkä lista pleikkapelejä. Yhden uuden pelin tulee saamaan (meillä on yksi yhteinen pleikkari), sellaisen josta on pitkin syksyä puhunut useampaan kertaan. Pikkutytöt saavat hartaasti toivomansa prinsessabarbiet, mutta eivät barbitaloa vaan saavat edelleen tyytyä paapan heidän barbeilleen rakentamaan taloon. Ja kolmasluokkalainen saa star wars legosetin jota myös kovasti toivoi, kaikkien niiden kymmenen muun setin ohessa ja sen kosketusnäyttökännykän ja viidentoista pleikkapelin lisäksi... :D

Huolissani kateudesta ja pettymyksestä en ollut niinkään siksi ettenkö uskoisi että lapsemme pitävät niistäkin lahjoista mitä olemme ostaneet... Mutta kyllähän se väistämättä varmasti kateelliseksi tekee kun serkkujen paketeista kuoriutuu nekin kaikki toiveet joita emme voineet toteuttaa.

Mutta enää en huolehdi, ongelma on jo ratkaistu ja odotan joulua hyvillä mielin. :)

Ja kiitos kaikille jouluntoivotuksista!! Ihanaa Joulua teillekkin kaikille!

Tosin jos itse olisin veljen lapsi, odottaisin varmaan koko ajan, milloin lähdetään kotiin saamaan ne oikeat lahjat.



Mut ehkä tuo oli yleisesti ottaen silti vähiten harmitusta aiheuttava ratkaisu.

Eri asia on, onko sellaista järkevää ostaa 3-luokkalaiselle.

Siis nekin mitä annatte toisillenne??



Me viedään aina jokainen yksi lahja jokaiselle (jokainen lapsi ostaa jokaiselle sisarukselle, serkulle, aikuiselle... lahjan. Ja näin tekee myös aikuiset.) Nämä lahjat avataan siellä mummolassa. Kotona on sitten ne pukilta tuodut lahjat lapsille.. :)

Mummolassa avattiin mummin ja papan antamat lahjat sekä tätien ja setien/enojen antamat lahjat. Oman perheen lahjat avattiin kotona.



Meillä itse asiassa aatto vietettiin kotona ja joulupäivänä reissattiin sitten mummolat läpi. Molemmissa mummoloissa saatiin lahjoja muutamia, ja ne tuntuivat melkein yhtä hienoilta kuin kotonakin olevat, vaikka usein olivatkin karkkipusseja tai muuta vaatimattomampaa. Kukaan ei halunnut noita lahjoja raahata.



Nyt meilläkin on edessä ongelma, kun pitäisi viettää sukujoulua miehen veljen perheen luona. Me olemme ostaneet aina lapsille tietyn määrän lahjoja ja viimeksi kun vietimme joulua heillä, yritin myös sopia, miten monta lahjaa lapsille otamme mukaan. Ei voitu sopia, kun veljen vaimo ilmoitti, että hän shoppailee vielä aatonaattona. Otettiin sitten jokaiselle lapselle kolme lahjaa, saivat lisäksi isovanhemmilta yhden ja tältä isäntäperheeltä yhden eli yhteensä viisi lahjaa. Isäntäperheen lapset (samanikäiset kuin meidän) saivat jokainen 15 pakettia, joten meidän lapset ehtivät runsaasti ihastella, miten monta lahjaa toiset saivatkaan. Olivat sen ikäisiä, että eivät tajunneet arvosta mitään vaan lähinnä vain pakettimäärästä (osasivat laskea). Onneksi olin jättänyt kaksi pakettia jokaiselle kuusen alle, niin paha mieli oli hetkellinen eikä kukaan saanut raivaria, vaikka vähän harmittikin.



Tänä vuonna sain sitten kuulla anopilta, että edellisellä kerralla toin liikaa paketteja ja että meidän pitäisi tehdä asialle jotain, että lapset eivät totu tuollaiseen pakettimäärään. Kyllä vähän suututti ja annoin tulla täyslaidallisen siitä, miten en halua ehdoin tahdoin pahoittaa lasteni mieltä, kun toiset avaavat paketteja koko illan. Ei kyse ole siitä, etteivätkö he voisi saada enemmän paketteja, meillä on yleensä arvokkaampia lahjoja. Kyse on siitä, etten tiedä, kuinka monta pakettia tuon mukanani enkä edes viitsi roudata kaikkea, kun osa paketeista on isoja eivätkä mahdu kunnolla autoon. Mutta kun mitään ei voida sopia ja aina pitää sen pettymyksen olla meidän lapsilla, niin ollaan siinä tilanteessa, että tekisi mieli ihan kiusallakin viedä koko pakettiarsenaalimme... Mutta en vie. En ehdoin tahdoin halua tuottaa toisille pahaa mieltä.

Soitin tänään ensin äidilleni tästä asiasta ja hän kehoitti soittamaan veljilleni. Veljeni olivat ymmärtäväisiä ja itseasiassa toisen veljeni vaimo oli jo miettinytkin miten toimisivat lahjojen kanssa. Päädyimme yhdessä sellaiseen ratkaisuun että emme ota kotoa pakeettea mukaan mummolaan ollenkaan. Lapset saavat pakettinsa sitten kunhan kotiudumme mummolasta aattoiltana. Serkuille ostetut paketit otamme mukaamme (samoin veljen perheistä on paketit meidän lapsillemme) ja mummolta ja paapalta saavat paketit kukin, nämä sitten avataan mummolassa. Ja kerromme kyllä lapsille että loput lahjat odottavat sitten kotona, ettevät pety saadessaan vain muutaman paketin tai siihen ettei sitä toivelahjaa tullutkaan.