lihavien naisten miehet

Fiksuus on turhaa.



Jumalattoman typeristäkin naisista kiinnostuu moni mies. Kuin vertaisistaan.

ja hän kysyi että eikös kaikki lihoo joskus?



Mies itse ihannepainoinen ja lihaksikas, ja monesti mietin että ei varmaan ole kiva tälläistä ihrakasaa jyystää että ei se olisi mukavaa itsestäkään.



Joskus mies heittää vitsillä suklaan syömisestäni jotain muttei hauku tai arvostele tai pyydä laihduttamaan. Olen kuulemma hänen mielestään kaunis ja liikun säännöllisesti, syömiseni ovat se mikä minut on lihottanut.



Hän osaa mielestäni katsoa kilojeni taakse, olen synnyttänyt hänelle neljä lasta ja hoitanut heidät, pistäen kaikki muut etusijalle ja jättänyt omat salikäyntini väliin. Olen edelleen se sama tyttö johon hän rakastui vaikka kiloja on 30 enemmän.



Mutta tosiaan, jos mietin, en minäkään haluaisi hänen lihoavan vaan pysyvän kiinteänä ja hyväkroppaisena. Vuoden alusta olen ajatellut aloittaa terveemmät elämäntavat ja toivon sillä saavuttavani hoikemman kropan. Toisaalta, olen tyytyväinen itseeni näinkin ja onnellinen. Koska kannan itseni varmuudella, ei mieskään sen takia pidä lihomistani kummempana asiana. On sanonut vaan ettei mitään rimpulaa haluaisikaan vaan että naisessa pitää olla pehmeyttä. Mies itse ei liho millään joten terveellisemmät elämäntavat vaikea ottaa käyttöön kun toinen voi syödä pizzaa ja juoda litratolkulla cokista ja kroppa on ja pysyy samanlaisena. Lenkille hän ei lähde koska ei halua laihtua eikä tarvetta kuntoiluun kropan puolesta ole kun tekee fyysistä työtä. Siksi on yhdessä vajottu sohvalle eikä lähdetty lenkkeilemään ja minussahan sekin näkyy :D

Varmasti vaikuttaa monesti jollain tavalla suhteeseen, jos puoliso lihoo valtavasti. Monesti tosin molemmat lihoo ja silloin varmaan molemmat on tyytyväisiä - tai tyytymättömiä.



Mistäs mies tietäisi pitääkö joku nainen itsestään, tai siis painostaan ilmeisesti, huolta vielä 10 vuoden päästä tai myöhemmin? Tuskin nuori nainen itsekään tietää, että hän ei enää olekaan hoikka silloin.



Kun katsot katukuvaa Suomessa huomaat, että pääasiassa hoikat ihmiset ovat alle kolmekymppisiä, eli aika usein käy niin että lihotaan eikä ihan hirveästi jakseta enää panostaa muutenkaan ulkonäköön. Eikä tietysti ole tarvekaan jos ei huvita. Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö.



En tiedä paljonko syö miehen itsetuntoa. Varmaan osalle on kova paikka, erityisesti jos itse on urheilullinen. Ei naisen tehtävän kuitenkaan pitäisi olla miehen itsetunnon kohottaja, itse lähinnä ajattelen sitä puolta mitä mies itse tykkää vaimostaan. Mutta tässä on myös se toinen puoli: kuinka miehet lihovat ja miltä se naisesta tuntuu. Ihan yhtä yleinen ilmiö.

Niin...

tykkääkö joku oikeesti lihavista? entäs tilanne, että nainen on alunperin laiha mutta lihoo suhteen aikana amatsooniksi...

Osaako mies valita naisen, joka pitää itsestään huolta? Mistähän sen huomaa että joku pitää huolta itsestään myös avioliitossa?

kuinka paljon se miehen itsetuntoa syö, että vaimo lihoo?

Tietysti joku oikeesti tykkää lihavista. Amatsoni on eri asia kuin lihava. Moni mies osaa valita itsestään huolehtivan naisen. Moni lihavakin huolehtii itsestään. Jos miehen itsetunto riippuu naisen painosta, siinä itsetunnossa on vika.

Ja ei, en ole lihava.

Joku päässäni tunnistanut vuosikaudet ettei vaimon lihominen ole tervettä, ja se taas vie haluja. Paino noussut vuosien aikana siis rajusti, mutta syyksi on paljastunut sairaus joka luultavasti on voitettavissa, pahuksen hitaasti kuitenkin.

Eihän sellaista ilkeä edes katsoa.

mitä tekemistä ulkonäöllä on parisuhteen kanssa?



ollaan kohta se 20 vuotta oltu yhdessä, eikä kertaakaan olla puututtu toistemme ulkonäköihin... Kumpikin pukeutuu miten tahtoo yms ja kantaa läskinsä kuten haluaa.



jos aloituksesi olisi puhtaasti terveys juttu niin avaus toisenlainen..



Kyllähän jumppabarbit läskistä erottuu ja näkeehän sen kaupassa mitä neiti valitsee ruuakseen. miten käyttäytyy baarissa tai ravintolassa. Harva nuorena terveydestään huolta pitävä muuttaa suuntaa vanhetessaan.



toisinpäin voi kyllä käydä, kun terveys alkaa rapista, niin muutama älyää juonen.

jos on paksu, ei se sitte niin haittaa vaikka vaimo pikkasen lihoo vanhemmiten.



Ei se välttämättä heti nuorena ole se miehen ihannenainen, mutta vanhemmiten sitte ei olekkaan enää tarvetta olla mannekiinimitoissa, ylläri!



Jos miehen äiti on nälkäkurki, kannattaa kiertää kaukaa, jos tuntee olevansa lihavuuteen taipuvainen.

olleet tosi hoikkia, kun alkoivat seurustella. Suhde muuttui vakavaksi ja meitä lapsia alkoi tulla, äiti lihoi ja isäkin siinä sivussa. Kyllä rakastavat edelleen toisiaan, ovat olleet jo muutaman kymmentä vuotta naimisissa, eikä loppua näy! Puhaltavat yhteen hiileen, rakastavat toisiaan, osoittavat hellyyttä meidänkin nähden, puhuttelevat toisiaan kuin vasta rakastuneet.



Tuttuni oli tosi laiha (mies) ja alkoi seurustella suht isokokoisen naisen kanssa. Suhde muuttui vakavaksi ja mies lihoi.

että aivottomat teinitkö / nuoret aikuiset näitä ihmeellisiä ulkonäköketjuja pistää tänne palstalle jatkuvasti? näissä ei ole tervejärkisen aikuisen silmin järjen häivääkään.



siis joku oikeasti ajattelee, että jättää 30 vuoden jälkeen miehensä / vaimonsa vain muutaman kilon takia?



et ilmeisesti ole vielä kokenut elämässä kovinkaan paljon. voin kertoa, että normiarjessa on aika helvetisti muutakin mietittävää kuin joku perkeleen vatsamakkara!

mutta mä olen kyllä huomannut, että vaimokkeeni otettua 10 kiloa lisää ja paukutettua lihavuusrajan, ei rakkaus ole vähentynyt, mutta halut kylläkin.



En mä ikinä voisi olla niin sika, että jättäisin toisen painon vuoksi, mutta ihan paskapuhetta se on, että kun me ollaan kohta 15 vuotta oltu yhdessä, niin ulkonäöllä ei muka ole enää väliä.



Ihmiset lihoo parisuhteessa joo, ihan normaali kuvio. En mä sitä silti hyväksy ja "näe kilojen taakse".

ulkonäöllä on merkitystä vaikka se ei olekkaan tietenkään ätrkientä elämässä ja parisuhteessa. On väärin antaa itsensä repsahtaa ja lihoa esimerkiksi 20kg naimisiin menon jälkeen. Kyllähän se vaikuttaa! Eri asia muutamalla kilolla. Itseäni ainakin inhottaisi jos mieheni lihoisi ja kasvattaisi ison kaljamahan.

minä olen pyöreä keski-ikäinen nainen, BMI 39. Kaksi vuotta vanha parisuhde. Molemmat miehen kanssa hyvin koulutettuja, vaativissa ihan erilaisissa ammateissa, joissa tapaa mielenkiintoisia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Mies komea ja urheilullinen, minä persoonallisen näköinen, pukeudun kauniisti. Ja mies normaalipainoinen ja hänen kaksi edellistä vaimoaan laihoja.

eipä tartte sitten siitä läskistäkään ottaa painetta.



Mies kylläkin minua 10 vuotta vanhempi. Ja ollaan ihan vakavasti puhuttu, että miehen mieskunto varmaankin jossakin vaiheessa lopahtaa ennen minun vastavaavaa. Tietty Viagrat ym on keksitty, mutta mies sanoo (nyt) että ei halua sitten niihin koskea kun ja jos niiden aika tulee... On sellainen lääkekammoinen muutenkin, siksi tuollainen asenne.



Naisena olen jo etukäteen miettinyt tätä miehen ikäjuttua. Se että mies vanhenee minua ennemmin ja luultavammin myös kuolee ennen minua.



En meinaa mitenkään hylätä miestäni, vaikka sillä ei enää tuo mieskunto riittäisi. Ei tulisi mieleenkään jättää miestä sen takia. Itsepä olen ukkoni valinnut.



T nainen 40 v ja mies 50 v

Enkä laihoista, enkä sopusuhtaisista.



Pidän vaimostani ja hänen ulkonäöstään. Pidän hänestä vaikka hän lihoisi tai laihtuisi. Terveys- ja hyvinvointiasioista voisin olla huolestunut, jos tarvetta ilmenisi.

kuinka paljon se miehen itsetuntoa syö, että vaimo lihoo?

7

vaimon pullistuminen nääs.

Varmaan 15 kiloa lihonut suhteen alusta, toki nyt ei haitannut vaikka olisi viitisen kiloa lisää saanutkin nuoruuden painosta, mutta nyt alkaa olla melkoinen pullukka.

Ei vain viitsi liikuntaa harrastaa.

Itse en pidä lihavista naisista. Enkä laihoista, enkä sopusuhtaisista.

Pidän vaimostani ja hänen ulkonäöstään. Pidän hänestä vaikka hän lihoisi tai laihtuisi. Terveys- ja hyvinvointiasioista voisin olla huolestunut, jos tarvetta ilmenisi.

Olet varmaan kiinnijäänyt petturi, joka yrittää (tällä hetkellä) raivokkaasti hokea itselleen - tai ainakin muille: en näe muita naisia kuin vaimoni, en näe muita naisia kuin vaimoni. :-D :-D

muutamassa vuodessa.

Parin viimeisen kohdalla seksi ei yhtakkia enaa kiinnostanut miesta. Itsea ei paljon harmittanut, kun sita ennen PITI joka paiva harrastaa.

Kuitenkin paatin itseni takia laihduttaa ylimaaran pois, vaatteet kun ei enaa nayttanyt kivoilta.

Kolmessa kuukaudessa olen taas samannakoinen ja taas pitaisi harrastaa seksia joka paiva...

Eli kylla ainakin minun ukkoon paino on vaikuttanut!

juttu kun lihavakin nainen yleensä löytää itselleen miehen, menee naimisiin, saa lapsia ym. Tätä palstaa lukiessa voisi kuvitella että sinkkuina on vaan niitä lihavia hylkiöitä joita kukaan ei halua.

entäs tilanne, että nainen on alunperin laiha mutta lihoo suhteen aikana amatsooniksi...

Amatsoni on pitkä ja voimakasrakenteinen nainen, lihaksikas ja roteva, eikä lihava.

Olen lihonut 20kg suhteemme aikana ja ihan hyvin menee. Mies on lihonut 25kg. Yhdessä yritämme laihduttaa, olen itse kuitenkin vielä normaalipainoinen (suhteen alussa olin alipainoinen).