Lue keskustelun säännöt.
työpaineiden takia lääkärissa, diagnoosi vakavasti masentunut
03.12.2012 |
Lääkäri oli kirjoittamassa saikkua mutta en voi olla poissa töistä, vaikka masennus johtuukin nimenomaan vaikeaksi menneestä työtilanteesta (liikaa pomoja liian vähän työ varsinaisia tekijöitä).
Tiedän että jossain vaiheessa hajoan kiireen ja ennen kaikkea töiden turhan moneen kertaan teettämisen takia. Sitten vain pimahdan, heitän ehkä jotain raivoavaa vastalausetta ihmisille, sanon irtisanovani itseni ja lähden vain pois.
Nyt iso kysymys: jos oikeasti pimahdan ja lähden, niin onko mun pakko mennä kuukaudeksi töihin vielä kökkimään? Mä en pystyisi sitä enää tekemään, ahdistaisi ja varmaan jo hävettäisikin siinä vaiheessa niin paljon. En kestäisi ihmisten toi on hullu -katseita...
VArmaan siinä vaiheessa voisi jäädä sairaslomalle mutta tuleeko työttömyyskorvaukseen jokin lovi, jos ei pysty enää palaamaan irtisanomisajaksi töihin? En tahtoisi että eka pimahdan ja sen vuoksi saan vielä lisäbonuksena jonkin taloudellisen rangaistuksen. Osaako kukaan sanoa? Nukkuisin yöni paremmin, jos tietäisin mihin mun pitää varautua, jos tilanne menee mahdottomaksi.
Lääkärin lääkket tilanteeseen: tarjosi mulla mitzepral tma mielialaa tasaavaa lääkettä. Pyysin melatoniinia että en enää heräilisi yöllä mutta ei tullut kyseeseenkään, liian mieto rohto kai lääkärin mielestä.
Kommentit (16)
Jää hyvä ihminen sairaslomalle kun kerran olet sairas. Olen itsekin ollut vastaavassa tilanteessa ja vaikeaan masennukseeni syypää kaameat työolot. Olin sinnitellyt liian kauan ja romahdus oli nurkan takana. Turha ajatella yhtään ainakaan työnantajaa, oma terveys on tärkeintä! Älä irtisanoudu, karenssi tulee vaikka olisit irtisanomisajan töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt iso kysymys: jos oikeasti pimahdan ja lähden, niin onko mun pakko mennä kuukaudeksi töihin vielä kökkimään?
Tähän en osaa vastata. Mutta ajattelin sun tilannettasi juuri masennusdiagnoosin saaneena - ehkä tämä ohjelma, jossa psykiatri Leena Korhonen kertoo inhimillisesti ja kokemuksella masennuksesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4 Toivoa ja voimia sinulle elämääsi, ihan joka päivälle.
saikulle lähtijät pois talosta. Näin on käynyt monille. Väärään aikaan saikku, ja pomo alkaa niin hyytäväksi sen jälkeen ettei tosikaan. Sitä ei uskoisi, kuinka tehokasta jatkuva piinaaminen, arvostelu ja dissaaminen on. Moni lähtee muutamassa kuukaudessa, vaikkei uudesta paikasta olisi tietoa.
Toinen syy saikulle jäämättömyydessä on, että en kehtaa jättää työkavereita pulaan. Ei vaikka kuolisin.
Mutta jos karenssi tulee joka tapauksessa, niin sit kai ei ole enää pakko mennä töihin jos pimahtaa? Eihän ne voi poliisivoimin kai pakottaa takaisin irtisanomisajaksi ja perehdyttämään seuraajaa. Siinä vaiheessa mä varmaan heittäisin jo jollain esineellä jotakin.
Jos jatkat aivan äärirajoilla kauan, niin jonakin päivänä et vaan enää jatkakaan, kun tulee oikeasti se raja vastaan. Tietysti kannattaa yrittää keskustellen saada siellä muutosta tilanteeseen niin tehokkaasti kuin vaan pystyy, mutta on työpaikkoja joissa ihmiset eivät ole edes halvan pelinappulankaan arvoisia. Ei siinä nyt sitten paljoa vaihtoehtoja jää, lopulta. :(
Ei oikeasti kannata päästää itseään ihan piippuun koska ei siitä niin vaan noustakaan. Yhdessä kirjassa just joku henkilö sanoi osuvasti että burnout on ihan kuin olisi tullut stressille allergiseksi. Pienikin rasitus vetää aivan ylikierroksille. Voin niin allekirjoittaa tuon ja sille ei oikeasti voi yhtään mitään millään asennemuutoksella. Ei voi ottaa jos ei ole enää mistä ottaa. Ja tätä voi kestää KAUAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen syy saikulle jäämättömyydessä on, että en kehtaa jättää työkavereita pulaan. Ei vaikka kuolisin.
Jos kerran mikään ei ole hyvin, mikset jää saikulle? Sama kai se kuin irtisanoutuminen "pimahtamisen" yhteydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jatkat aivan äärirajoilla kauan, niin jonakin päivänä et vaan enää jatkakaan, kun tulee oikeasti se raja vastaan. Tietysti kannattaa yrittää keskustellen saada siellä muutosta tilanteeseen niin tehokkaasti kuin vaan pystyy, mutta on työpaikkoja joissa ihmiset eivät ole edes halvan pelinappulankaan arvoisia. Ei siinä nyt sitten paljoa vaihtoehtoja jää, lopulta. :(
Ei niitä vaihtoehtoja oikeasti ole niin paljon kuin annetaan aina ymmärtää. Mä oon ehkä nynny ja mietin liikaa muita tai liian nössö enkä pysty pitää puoliani mutta mä tiedän sen saatananmoisen syrjimisen joka alkaa, jos nyt lähtee vähä burnout-lomalle. Sit sitä hermolomaa vasta tarvitsisikin. Olen sen savustuspelin niin monta kertaa sivusta nähnyt että tiedän että se on munkin kohtalo. Onpa hullua... mutta voin kai mä sanoa töissä, että mä teen vain ne hommat jotka ehdin ja katsoa miten käy. Ei kai siitä voi potkuja antaa ettei kykene tekee määräänsä enempää. Tietääkö joku, voiko liitoista kysellä näitä asioita anonyymisti?
sille pienelle tiimille ihmisiä, jotka on sen varassa että mä teen työni kunnolla. Mä en uskonu olevani tällainen nynnerö mutta tosipaikan tullen näköjään oon. Joten turha mun on valittaa, itse valitsin tämän tien. JOtkut syntyy häviämään. Mutta totta, kuten joku sanoi: kandee hankkia kengänkuva perseeseen ennemin kuin lähtee itse. Mä aion nyt tosiaan tehdä vain sen mitä ehdin. JOs sillä saa fudut, niin ei tuu karensseja.
Kiitos av, tajusin (edes) tämän teidän ansiosta!
Ja joo... hävettää olla nynny. Mut minkäs teet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua ei kiitetä itsesi uhraamisesta. Ymmärrän hyvin lojaalisuuutesi työkavereita kohtaan (mikä ei ole = työnantajaa kohtaan tunnettu lojaalisuus!), mutta kuten jo moni on sanonut, oma terveys on asetettava etusijalle.
Burn outista toipuminen ei käy nopeasti eikä ole helppoa. Töiden hakeminen voi olla ylivoimaista pitkään ja vaikka sen jaksaisikin, tyssää haku helposti haastatteluun, jos sinne asti pääsee.
Jää nyt sairaslomae toipumaan ja katso tiannetta sitten kun menet takaisin töihin. Miten pitkän sairasloman sait? Toivottavasti riittävän pitkän, kyse on joka tapauksessa kuukausista. Voimia!
Jos irtisanoudut itse, tulee 3kk karenssia, olipa syy mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekaksi, ota nyt sitä saikkua, jos lääkärikin totesi vakavan masennuksen. Jos et minua usko, niin soita omaan ammattiliittoosi. Virallisestihan ensimmäinen taho, johon pitäisi ottaa yheyttä, on oma luottamusmies, mutta usein tuollaisissa savustuspaikoissa se luottamusmies on juuri sen savustajajengin paras kaveri.
Jos ammattilitto arveluttaa, voit aina ottaa yhteyttä työsuojelupiiriin.
Tuntuu että kilahtaminen on aivan millin päässä. Aivan järjetön stressi, vuosi sitten oli samanlaista ja tuntuu etten siitäkään ihan selvinnyt kun tämänvuotinen painoi jo päälle.
Eikä tätä auta yhtään se, että esimies tuuppaa mun harteille jo seuraavaa projektia. Viikko sitten onneksi tuli tilanne, missä sille vähän valottui mun työmäärä ja se, että 90% jengistä ei ole hoitanut omia hommiaan, mikä taas teki mun etenemisen työssäni mahdottomaksi. Tosin vain yhdellä pienellä osa-alueella.
Kelaan koko ajan mielessäni yli sataa keskeneräistä asiaa, jotka pitää jotenkin hoitaa ja joista pitää jotenkin edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pelkästä vaikeasta masennuksesta toipuminen kestää pitkään. Masennuksen lisäksi pitkittyneestä stressistä seuraa usein fyysisiä ongelmia kuten lisämunuaisten uupumusta. Mitä pidempään sinnittelet, sitä pahemmaksi oma tilanteesi etenee ja voi johtaa työkyvyttömyyteen vuosienkin päästä vaikka olisit jo toisessa työssä. Terveyden suhteen pitää olla itsekäs! Niin kauan kun yhteiskuntamme pyörii vain talouskasvun ja rahan ympärillä, ihmiset ovat vain suorittajia ja pahoinvointi lisääntyy.
Jos pimahdat kokonaan niin sitten ne työkaverit vasta pulaan jääkin.
Älä irtisanoudu! Ota yhteyttä omaan liittoosi. Ne ovat sinun, työntekijän edustajia, eivät työnantajan.
Jos saat kenkää niin sitten saat työttömyyskorvauksia. Pidä huoli että kuulut liittoon ja oot maksanut jäsenmaksun.
työttymyyskorvaukseen, jos ei kykene menemään irtisanomisajaksi töihin?