Lue keskustelun säännöt.
Poikien äidit, tunnetteko jäävänne jostain paitsi?
01.12.2012 |
Pelkään, että joudun luotisateeseen tämän kysymyksen takia, mutta tässä se tulee: koetteko, poikien äidit, että jäätte jostain paitsi elämässänne? Ihanien mekkojen ostelusta, läheisestä mummona olemisesta, oman tyttären raskaudesta, naisten jutuista, sukulaisten toiveiden täyttämisestä, naisen mallina olemisesta, äiti-tytär -suhteesta tai jostain muusta, enemmän tai vähemmän tärkeästä? Miten se vaikuttaa elämäänne va vaikuttaako mitenkään?
Pohdin tätä siksi, että odotan toista poikaa, ja raskaana ollessa päässäni pyörii tuhansia ajatuksia, joita haluan selvitellä...
Kommentit (52)
Olen itse vielä lapseton, mutta haluaisin nimenomaan pojan tai poikia. Tyttöä en ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta senhän näkee sitten aikanaan, miten se menee. Veli pitää omat lapsensa täysin pois äitimme ulottuvilta, toivottavasti omat poikani sentään naivat kivat tytöt.
Toivoin poikia, sitä ajatellen olen ttyytyväinen. Oma äitisuhteeni ei ole hyvä.
Kavereiden tytöille ostelen ihania tyttöjuttuja.
Odotan myös toista ja poika taas tulossa.
Kolmas,ja viimeinen voisi olla tyttö..mutta enhän mä oikeastaan edes tiedä mistä jään paitsi jos en sitä koe.
Kylläriittää touhua, tohinaa, työtä ja mielenkiintoisia asioita aivan joka päivälle. Odotas, kkun pääset seuraaman veljessuhdetta! ;)
Olen itse vielä lapseton, mutta haluaisin nimenomaan pojan tai poikia. Tyttöä en ollenkaan.
Miksi haluaisit nimenomaan poikia? Kiinnostaa, millaiset asiat olisivat mielestäsi positiivisia, siis noin ulkopuolisin silmin? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(itselläni kaksi poikaa) mutta en mä enää juuri ajattele asiaa. Se kuului siihen prosessiin, siihen suruun ettei saa koskaan olla MYÖS tytön äiti, koska lapsiluku jää kahteen.
Ehkä minusta jonain päivänä tuntuu siltä, että jäin jostain paitsi, eihän sitä voi tietää. Nyt ei tunnu siltä, enkä tosiaan mieti sitä millaista elämäni on kolmenkymmenen vuoden päästä. Toivottavasti tasa-arvo on edennyt siinä vaiheessa oikeasti myös vanhemmuuteen eivätkä lapset ole vain naisen "omaisuutta". Ja toivottavasti minä olen saanut pidettyä hyvät yhteydet poikiini. Lisäksi, tässä ajan kanssa, alan näkemään lapset noin yleensä ottaen enemmän yksilöinä kuin tyttöinä ja poikina. Vaikka eroja on, saan sen suurimman ilon lasten seurassa siitä, että löydän yhteyden lapseen ja tajuan jotain sen lapsen sielunmaisemasta. Se ei riipu sukupuolesta.
Onnea vauvasta ap. Kyllä sun mieli rauhoittuu ajan kanssa, ja pettymys hälvenee. Käy sun tunteita vain rohkeasti läpi, se ei vahingoita ketään eikä näitä asioita tarvitse sitten enää miettiä.
että läheisen mummon roolin saa yleensä tyttöjen kautta, valitettavasti. Tämän vuoksi varmaan moni äiti on liiaksikin asti sen oman murun elämässä, jotta saisi sen jälkikasvun nähdä ja tuntea, liian usein sillä seurauksella, että se miniä saa kokea tuubaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen joulua pitäisi saada kolmas poika taloon. Olin hirveän pettynyt kun sain kuulla odottavani poikaa vaikka minulla on ennestään tyttökin.
Vaikka en ole sellainen prinsessanainen itse niin olisin silti toivonut vielä niitä tyttöjen juttuja tähän taloon.
Ajattelin että ei mitään väliä kumpi tulee, vaan kun kuulin kumpi tulokkaamme on, pidättelin itkua ja pettymystä loppuajan.
En varmaan olisi päässyt tunteesta yli ellei minulla olisi ollut niitä tyttöjen juttuja aiemmin. Lohduttelin itseäni sillä että ne kaikki äiti-tytär jutut tulevat kuitenkin toteutumaan ja ovat jo osin toteutuneet.
Rakastan poikiani ja tulevaa poikaakin jo oikein paljon ja olin vihainen itselleni että edes tunsin asiasta tuolla tavalla, jotkut eivät saa lapsia ollenkaan, lapsella voi olla joku sairauskin ja minä itken sen sukupuolen takia!! Nyt pettymys alkaa olla ohi (meni siis aika pitkään noiden tunteiden kanssa) ja odotan uutta tulokasta, sitä miltä hän näyttää ja millainen luonne hän on verrattuna muihin.
Onneksi otin selvää kumpi tulossa, olisin varmaan salissa ollut aivan tyrmistynyt kun niin tyttöä muka odottelin. Nyt ehti totutella ajatukseen ja pyyhkiä harhakuvat pois mielestä. Pari viikkoa ja varmaan synnytyksen jälkeen ihmettelee että mikähän hitto minuakin on vaivannut, vauva kun on täydellinen juuri sellaisena kuin on.
ja väärinymmärryksistä joita naiset ja tytöt usein samankaltaisen luonteensa takia kokevat.
Eli en siis mistään tärkeästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että läheisen mummon roolin saa yleensä tyttöjen kautta, valitettavasti. Tämän vuoksi varmaan moni äiti on liiaksikin asti sen oman murun elämässä, jotta saisi sen jälkikasvun nähdä ja tuntea, liian usein sillä seurauksella, että se miniä saa kokea tuubaa...
Ja usein mummoa ei paljon nappaa todellisuudessa.
Mekkojen ostelusta en koe jääväni paitsi, pojillekin löytyy kivoja vaatteita!
Omalla kohdallani isäni äiti oli läheisempi mummi kuin äitini äiti. Vaikka isälläni oli siskojakin ja näillä lapsia. Tästä on siis vielä vaikea sanoa mitään.
Raskaus tuntuu jo itsellenikin kaukaiselta eikä minulla ole siitä enää sellaista mieletöntä fiilistä, jonka välttämättä parinkymmenen vuoden päästä haluaisin jakaa. Aika vähän äitini kanssakin siitä puhuimme. Varmaan siksi, kun molemmilla raskaus oli helppo. Synnytyksestäkin tuli puhuttua enemmän niiden kanssa, jotka olivat lähiaikoina synnyttäneet tai synnyttämässä, ei niinkään äitini kanssa. Siitäkään siis tuskin tunnen jääväni paitsi.
Ja onpahan yksi stressi vähmmän, kun ei tarvitse olla naisen mallina omalle tyttärelle. Toki toivon, että olen esimerkillinen poikamme silmissä ja hän valitsee aikanaan hyvän puolison tätäkin taustaa vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vielä lapseton, mutta haluaisin nimenomaan pojan tai poikia. Tyttöä en ollenkaan.
Miksi haluaisit nimenomaan poikia? Kiinnostaa, millaiset asiat olisivat mielestäsi positiivisia, siis noin ulkopuolisin silmin? :)
aina halunnut nimenomaan poikien tai pojan äidiksi. Olen suvusta, jossa meitä tyttöjä on ollut vähän, serkuistani suurin osa on poikia. Jotenkin jo lapsena "kadehdin" näitä äitejä, joilla oli pelkkiä poikia. Jotain sellaista tiettyä reippautta ja iloa näissä äideissä tuntui olevan. Samalla ihailin sellaista kuningatarmehiläisen roolia siinä perheessä ainoana naisena.
Näistä serkuista on myös kasvanut todella huomaavaisia, sivistyneitä ja herkkiäkin miehiä. Tuntuu, että kun äiti ei ole kuluttanut kaikkea herkkyyttään ja söpöilyä tyttöön, niin pojat ovat saaneet sitä näissä perheissä enemmän ja ovat siten kasvatettu unelmamiehiksi.
Ymmärtääköhän kukaan mitä yritän kertoa.
ja joskaan en osaa sanoa mitään siitä millaista on olla mummona heidän ehkä jonain päivänä saamilleen lapsille, toistaiseksi voin sanoa että kumpikaan lapsistani ei ole täyttänyt mitään sukupuolispesifiä tarvetta minussa.
Kumpikin on yllättänyt minut tuhannella tavalla, kumpikin on ollut sekä yllättävän poikamainen että yllättävän tyttömäinen.
Olen saanut iloa sekä prinsessamekkojen että Cars-pyjamien ostemisesta.
Joku voisi sanoa etten tiedä mitään kysymyksestä kun lapseni ovat eri sukupuolta, mutta OIKEASTI kysymys ei ole siitä että kun on tyttö ja poika, on "sarja koossa". Eivät nämä ole niin yksinkertaisia asioita, ja kuten jokainen voi aikuisista todeta, sukupuoli ei todellakaan kerro kovin suurta osaa ihmisen persoonallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että läheisen mummon roolin saa yleensä tyttöjen kautta, valitettavasti. Tämän vuoksi varmaan moni äiti on liiaksikin asti sen oman murun elämässä, jotta saisi sen jälkikasvun nähdä ja tuntea, liian usein sillä seurauksella, että se miniä saa kokea tuubaa...
Ja usein mummoa ei paljon nappaa todellisuudessa.
Useammin tyttären jälkikasvu vaan on enemmän monelle... Vaikka toki ei aina.
Ihania viestejä teiltä! Käyn jossain määrin läpi sitä, että en koe, mitä on olla myös tytön äiti... Olen kuitenkin iloinen veljeksistä, ihana ajatus sekin :) Asioiden prosessointi käynnissä ja olen tosi kiitollinen näkökulmista.
ja täyttä elämää on eletty. Ei minulta mitään puutu. Ehkä poikalapset olivat siksi toivottuja, kun minulla on pikkuveli ja hänen kanssaan oli paljon yhteistä tekemistä, toisin kuin vanhemman siskoni suhteen.
Jos kolmas olisi ollut tyttö, olisi pitänyt neljäs lapsi tehdä. Jotenkin tulee outo asetelma , jos nuorin on eri sukupuolta kuin edelliset. Tulee helposti sellainen lellikki-asetelma, kun kuopus on kuitenkin aina jotenkin erityinen ja jos vielä sukupuoleltaan sitä on.
Ainoa josta olisin jäänyt paitsi on ihan mahdottomat taistelut tuon esimurkun tytön kanssa.
Ei ollut pojan kanssa koskaan niin kovia "valtataisteluja" kuin nyt on.
Teemme kyllä sovinnonkin sen taiston jälkeen ja kyhnäämme vierekkäin, mutta voisin luopua muutamasta kamppailusta ilomielin.
mä odotan myös toista poikaa ja luultavasti lapsiluku jää kahteen eli tyttöä ei olisi tähän perheeseen tulossa ollenkaan. Tavallaan raskauden alussa toivoin enemmän tyttöä, mutta kun tieto sukupuolesta tuli koin sen melkein helpotuksena, sillä tytön kasvatus tuntuu jotenkin ajatuksena vaikeammalta.
Olen itse ollut pienestä saakka tosi poikatyttö enkä oikein hallitse "tyttöjen juttuja". En ollut kiinnostunut edes varhaisteininä mistään meikeistä ja alle kouluikäisestä kieltäydyin järjestelmällisesti (äitini kauhuksi) pukemasta mekkoa ylleni. Nyt aikuisenakin vierastan pinkkejä prinsessaleikkejä ja muuta "tyttöjen maailmaa".
Ainoa asia, jota olen vähän miettinyt on tuleva isovanhemmuus. Jotenkin tuntuu siltä, että tyttären perheen kanssa ollaan ehkä enemmän tekemisissä kuin pojan perheen kanssa (riippuen varmaan miniän ja anopin suhteen laadusta). Oman tyttären raskausajan kokee varmaan eri tavalla kuin pojan puolison. Toisaalta tuntuu ihan hölmöltä miettiä moista, kun en voi edes tietää haluavatko omat lapseni koskaan perustaa perhettä.
hömpötyksiä, niitä riittää omissa tarpeissanikin. Poikien elämään samaistun, koska olen ollut lapsena vilkas ja harrastanut kaikenlaista. Jos joskus saan lapsenlapsia on aivan samantekevää mitä sukupuolta ovat. Tietysti pojantytär olisi kiva. ;)
Minulla on kolme poikaa ja raskausaikana olen kyllä toivonut tyttöäkin. Nyt kun lapsiluku on täynnä niin en enää mieti tuollaisia, vaan keskityn enemmänkin omaan elämääni ja näiden poikien kanssa touhuamiseen ja heidän kasvattamiseensa :)