Inhoan mun miestä

en tiedä, miten voisin asian muulla tavoin kuvata. En enää keksi mitään positiivista sanottavaa. Ainut asia on se, että osallistuu pyydettäessä. On ilkeä kaikille, ei puhu, suuttuu heti, jos hänelle jostain ihan pienestäkin asiasta huomautetaan, ei kuitenkaan tee mitään aloitteita mihinkään suuntaan, ei ilmaise mielipiteitään asioihin, mutta kritisoi jälkikäteen, jos asiat eivät mene siten, kun hän olisi halunnut.



Tässä nyt jotain alkua. On epätasapuolinen lapsiamme kohtaan. Vanhemmassa aina syy, nuoremmalle ei sano mistään mitään, voisi vaikka hyppiä pöydällä ja isä vain nauraisi. Kiukuttelee kuin pikkulapsi.



Eroaisin heti, jos olisi mahdollista, nyt se ei vain ole ja lasten takia en pysty. Yritän jaksaa ja näyttää onnelliselta. Hukutan pahan oloni herkkuihin ja lihon kuin pieni possu, ehkäpä se jossain vaiheessa kyllästyy ja jättää minut, kun ole tarpeeksi läski. Niin kaikki menisi helpommin.



Voi kun se löytäisi jonkun toisen naisen, niin ottaisi itse eron. Että näin...