Mulle yllätys lapsen saamisessa oli se,

Kyllä joo tuntuu olevan hyvin paljon kiinnostuneita! Harva se päivä voi halutessaan jutella vieraampien naapureiden, tai ventovieraiden kanssa kun juttu alkaa lapsen ihastelusta tms... Ihan mukavaa.



Sen sijaan puistossa (pk-seudulla) toiset äidit (ei kaikki tietenkään), ovat todella nyrpeinä eivätkä ilmeisesti ole juttuseuran puutteessa. Koko olemus huokuu ettei ainakaan tartte juttelemaan alkaa, näpytellään puhelinta tms ja katsellaan muualle. Usein juttelenkin niiden muiden lasten kanssa kun ei aikuisia kiinnosta :)

(joka on lapseton) sanoi jossain haastattelussa, että kun hän meni bussiin työntäen kaverin lasta vaunuissa, niin kaikki hymyilivät hänelle, ja se oli niin normaalista poikkeavaa, että jäi mieleen. Niinhän se menee; minä ainakin olen ekstraystävällinen kaikille joilla on pieni lapsi, ja pienet lapset herättävät minussa välittömästi lämpöisen tunteen. Se on ihan biologinen reaktio. Pientä lasta jää helposti katsomaan pitkään, ihan vaan koska pienen lapsen piirteet ovat niin vetoavat ja sen vuoksi myös mahdottoman suloiset.

"ei ketään kiinnosta sun kersas" -asenne sitten kumpuaa?



Ap

"ei ketään kiinnosta sun kersas" -asenne sitten kumpuaa?

Ap

Sen saavat vastaukseksi kaikki ne, jotka yrittävät ostaa lapsellansa huomiota, lahjoja, apua tms. Eli reipas palautus maan pinnalle niile, joilla neste on kilahtanut kupoliin kun lapsen saatuaan ovat saaneet paljon huomiota ja stemppiä ympäristöltä. Se huomio nyt kuuluu peruskohteliaisuuteen, ei se tarkoita että juuri TÄMÄ lapsi on jotenkin aivan erityisen suloinen.

kumpuaa siitä, että monia lapsettomia tai kypsymättömiä ärsyttää se huomio, joka lapsille annetaan. He eivät vaan ymmärrä, kuinka tärkeää on suhtautua erityisen myönteisesti sekä lapsiin, että myös pienen lapsen äitiin.

Mä sanoisin, että kaikki lapsen saama huomio ei ole ihan peruskohteliaisuuttakaan.



Ap

joitten asenne on sellainen, että minulle kuuluu asia x automaattisesti, koska minulla on pieni lapsi. Suurin osa äideistä ei tällaisia ole, mutta harvemmin ne tapaukset, joihin ei kiinnitä mitään huomiota, jäävät ihmisten mieleen.

mitään peruskohteliaisuutta, vaan ihan aitoa kiinnostusta. Ja minä tosiaan jaksan kuunnella kaikki tarinat vauvan ihmeellisistä öhinöistä ja ähinöistä, koska se vaan ON ihmeellistä ja ihanaa, kuinka nopeasti ihmislapsi kehittyy. Se, että ihmisiä on maapallolla paljon, ei tee siitä yhtään vähemmän ihmeellistä. Jaettu ilo lapsesta on tärkein tuki mitä äidille voi antaa.



Täällä puhutaan paljon äideistä, joilla on noussut neste hattuun lapsen myötä ja jotka kuvittelevat olevansa kaiken keskipiste. Jostain syystä en ole tavannut tällaista äitiä, vaikka olen tavannut kymmenittäin pienten lasten äitejä. Totta kai on äitejä, jotka lähtökohtaisesti ovat itsekeskeisiä, ja joilla se itsekeskeisyys vain jotenkin venyy käsittämään sen lapsenkin, ja he puhuvat lapsesta todella, todella paljon. Mutta sellaisia he ovat aina olleet, ei lapsen se lapsen saaminen heistä sellaisia ole tehnyt. Ja nämä äidit ovat todella harvassa.