Minkä alan yliopisto\korkeakouluopintoja pidätte vaativimpina?
Kommentit (36)
ja oikis.
Tunnen erään 4 L kirjoittajan joka haki oikikseen 5 krt, kävi preppauskurssit, suoritti avoimessa.
Ei vaan ikinä päässyt sisään.
Köksän ja kässänopettajan hommat. Jos pysyy essu eessä ja pannulapun osaa virkata, homma on siinä.
En kovin kummosia taitoja ole itse ko tunneilla aikoinaan oppinut.
että Lääkis ja Oikeustieteellinen.
t: DI
lääkis ja oikis.
Oikis varmaan vaikeampi suorittaa loppuun. Lääkisopinnot on käsitykseni mukaan kai aika sujuvasti etenevä paketti, jos vaan sinne sisään onnistuu pääsemään.
lääkis ois vaikee suorittaa, eihän siellä tarvii ku lukee ja opetella ulkoo. Sisälle on toki vaikeeta päästä.
Vaikein suorittaa ois mun mielestä vaikkapa fysiikka. Menkää vaan teoreettisen hiukkasfysiikan ja kvanttimekaniikan kursseille.
Itse miellän DI-opinnot sekä matematiikan ja fysiikan pääaineopinnot haastaviksi, sillä ne vaativat sellaista lahjakkuutta, jota itselläni ei ole.
Humanististen alojen opinnot miellän taas helpommiksi. Ehkä siihen vaikuttaa se, että monet tuntemani humanistit ovat tutkineet graduissaan esimerkiksi suosikkikirjojaan tai -TV-sarjojaan. Opintopisteiden kasaan raapiminen ja työllistyminen taas tuntuvat vaativan humanisteilta paljon.
t. LL
Vaikeimmat: teoreettinen fysiikka ja matematiikka.
Helpoin on hoitotiede. Se on pelkkää höpöhöpöä.
Olen LK, mutta haastavimpina pitäisin DI- ja fysiikan aloja.
Lääkis on toisaalta monipuolinen, epäilen onko toista alaa jossa niin paljon liikutaan samanaikaisesti ihmisen olemisen solutasolla, biokemian ja fysiologian maailmassa anatomiaa unohtamatta,ja myös psykologisella ja sosiaalisella ulottuvuudella. Vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä ja intuitio siitä mitä juuri tämän ihmisen kohdalla voisi olla pielessä. Kaikki nämä ovat samanaikaisia tapahtumia.
mutta opintopisteet ja edelleen tutkinnonkin saa kuitenkin vähemmän täydellisellä suorituksella. Ei yliopistossakaan ole tarkoitus, että ihan kaikki opitaan ennen kuin voi jatkaa seuraavaan kurssiin...
Helpointa olisi ruotsi, kun olen kaksikielinen.
vaikeina pidettiin tekn.fyssaa ja matikkaa. Helppoina pidettiin kauppakorkeakoulua ja erityisesti markkinointia. Samoin valtsikkaa pidettiin helppona.
Itse olen rakennusalan DI.
mä oon oikiksesta ja en pidä erityisen vaikeena. Jos vaan jaksaa lukea niin kyllä tavallinen tyyppi pärjää, mutta lukea pitää paljon! erityisesti sisään päästääkseen.
Mulle ois vaikeinta just joku teknillinen fysiikka ja matikka. ei mitään mahkuja selvityä-
E alasta, eikä edes omista lahjoista, vaan siitä, mitä itseltään vaatii ja millaiseen oppimiseen tähtää.
Pintasuuntautuneella pänttäämisellä pääsee läpi mistä vaan, vaikka gradunteko toki voi olla melkoista haahuilua jos on ollut vain pintasuuntautunut. Syväsuuntautnut oppiminen taasvaatii vaivannäköä alalla kuin alalla, mutta palkitsee toki myös paljon enemmän.
Helppoina pidettiin kauppakorkeakoulua ja erityisesti markkinointia.
Olen käynyt kauppakorkean velttoilemalla. Jossakin vaiheessa vaihdoin pääaineen markkinointiin, kun se oli niin helppoa. Pari perusjuttua kun osasi, pystyi tenttivastauksia satuilemaan omasta päästä ja pääsi rimaa hipoen läpi. Eniten töitä tein varmastikin matikan ja saksan peruskurssien kanssa.
Eipä sillä kyllä töihin päässyt, nyt teen duunarihommia.
Itselleni vaikeimpia olisivat varmaan teoreettiseen fysiikkaan ja kemiaan liittyvät alat, koska kiinnostus ei tukisi opiskelua.
"Helpoimpia" ovat kai sitten ne, joihin on vaikeinta päästä sisälle, ts. valtio- ja yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet.
Helpointa olisi ruotsi, kun olen kaksikielinen.
Toi on kyllä yleinen harhaluulo että kaksikielisyys olisi avain helppoihin filologian opintoihin.
Mun tuntemani pohjoismaisten kielten opiskelijat on niin vatipäitä, että aivan varmasti on helppoa, jos on normaaliälyinen ja vielä kaksikielinen.
tai sellainen mielikuva minulla on. Kauppatieteiden maisteria en juurikaan arvosta.
Helpointa olisi ruotsi, kun olen kaksikielinen.
Toi on kyllä yleinen harhaluulo että kaksikielisyys olisi avain helppoihin filologian opintoihin.Mun tuntemani pohjoismaisten kielten opiskelijat on niin vatipäitä, että aivan varmasti on helppoa, jos on normaaliälyinen ja vielä kaksikielinen.
No, varmaan pitääkin olla aika vatipää, jos nykymaailmassa ja -ilmapiirissä haluaa opiskella pakkoruotsinopettajaksi!
Mutta veikkaisin, että kaikkein pienin prosentti selviytyisi valmiiksi DI:ksi Otaniemen teknillisestä fysiikasta.
Ne on vaikeita kaikille. Pelkkä pänttääminen ei riitä, asia pitää oikeasti tajuta. Ja suurin osa ei tajua. Liikuntatiede ja kasvatustiede ovat siinä mielessä vaativia, että pitää pystyä suorittamaan asiat myös käytännössä, pelkkä teoreettinen pänttäys ei riitä. Kaikki eivät pysty suorittamaan.
Varmaan liikuntatieteellinen olisi aika vaativa mulle, kun olen niin läski ja siinä pitää varmaan liikkuakin eikä vain teoretisoida saadakseen tutkinnon. Helpointa olisi ruotsi, kun olen kaksikielinen.
Olisikohan ihan omien taipumusten mukaan? :P