Onko kenenkään miehen pettäminen tullut täysin puun takaa?

Sen seksin vois vielä jotenkin antaa anteeksi, jos olis vain ollut yks kerta, mutta se jatkuva valehtelu ja kaikki selitykset. Oli vielä kehdannut roudata tämän panonsa mun kotiin ja vielä lasten aikana. Hyi helvetti!!! Mikään ei ole pettäjälle pyhää.

Oltiin siinä vaiheessa oltu yhdessä jo 13 vuotta ja naimisissakin kahdeksan. Oltiin periaatteessa oltu aina hyvin avoimia toisillemme, emme mustasukkaisesti valvottu toistemme menemisiä. Ja suhde pelasi hyvin, seksiä oli tiuhaan ja läheisyyttä yms yms.



Mies ei myöskään ole luonteeltaan mikään macho naistenvikittelijä, vaan hyvinkin tasa-arvoista suhdetta kannattava, älykäs mies.



Oltiin pari vuotta yritetty lasta ja oltiin juuri lapsettomuushoidoissa (IVF), kun mun ulkosynnyttimiä alkoi kirvellä. Gyne (jolla kävin lapsettomuushoitoihin liittyen) tokaisi, että selvä herpeshän se. Ok, se voi olla peruja tosi pitkän ajan takaakin, eikä välttämättä sukupuoliteitse tarttunut, mutta kun kerroin asiasta miehelle, hän meni oudon näköiseksi ja otti kovin ärhäkkään puolustautumisasenteen. Ettei HÄN nyt ainakaan varmasti todellakaan ole pettänyt. Tulin epäluuloiseksi ja tivasin edelleen (kun tietysti tiesin, että en itse ollut maannut vieraissa). Ja tulihan se tunnustuskin sieltä sitten. Työmatka, vikan reissuillan rentoutumiskaljoittelu ja kännipano.



Että silleen. Arvaatte varmaan, kuinka kiva siitä oli lähteä munasolujen keräykseen ja IVF:ään.



Nyt tuosta on vuosia ja mies tiettävästi pysynyt uskollisena. Lapsia on sittemmin siunaantunut kolme.



Mutta ei se nyt ihan poispyyhitty kriisi silti ole, lievää epäluuloa jäi hautumaan.

oli nääs niin periaatteen mies,että koki ihan asiakseen toitottaa sitä kaikille,eritoten minulle. Että kerrasta poikki ja silleen.



En itse edes tajunnut ennen kuin sen pomo vähän vinkkasi, että työpäivät ei ehkä olekkaan ihan niin pitkiä kun minun annettiin ymmärtää.



Opettavainen kokemus.

vielä saman miehen kanssa tuosta pettämisestä huolimatta? Tässä 3,5kk koittanut samanlaista kuviota selvitellä. Ero alkaa olla vääjäämätön vaihtoehto, kun ei mies osoita kiinnostusta asian selvittelyyn.

Luotin mieheen enemmän kuin itseeni. Nuorena sanoin kavereille, että siksi "valitsin" tämän miehen, koska hän oli niin luotettava ja vahva. Ja vain vuosi ennen salasuhdetta vastasin täällä av-kyselyihin olevani 99,9 % varma, ettei mieheni petä. Niin paljon luotin. Ja siksi se sattui myös niin paljon.



Mies ei halunnut luopua salasuhteestaan, mutta ei myöskään minusta. Jos ei ole tahtoa jatkaa, niin avioliitossa ei ole menestymisen edellytyksiä. Eli erohan siitä tuli.

Ajattelin aina että mulla on maailman luotettavin mies, kunnes oli 6 viikkoa kestävä työreissu. Mies vaikutti jotenkin oudolta ja tutkin sitten vähän asioita ja sittenhän se selvisi: koko työreissun ajan miehellä oli ollut suhde jonkun naisen kanssa.



Asiaa pahentaa se, että meillä on 5kk ikäinen vauva. Tapahtumasta on nyt 2kk enkä tiedä mitä tekisin...

kaverin mies oli töiden jälkeen aina säntillisesti kotona. Oikein sohvaperunan ruumiillistuma. Ei baareillut poikien kanssa Joten olihan se melkoinen yllätys kaikille, että hänellä oli ollut salasuhde 1,5 vuotta lääkiksen opiskelijatytön kanssa. Hän jätti sitten perheensä tämän tyttösen vuoksi.



Milloin he tapailivat? No päivisin, viikonloppuisin lyhyesti. JA muuten tiivistä yhteyden pitoa sp, sms.

mutta mun mies yrittää vongata nuoruuden tyttöystäväänsä takaisin. Jättäisi minut sillä sekunnilla, kun tuo nainen sanoisi kyllä hänen yrityksilleen. Tiedän tämän, en kuvittele.



Voi miten se syö suhdetta. En luota häneen, kaikki on pilalla tämän menneisyyden "haamun" takia. On minulle viineissä tunnustanutkin, että tuo nainen on hänen sydämen valittu, se rakkain. Kyllä se näiden yhteisten vuosien ja lasten jälkeen melko pahalta tuntuu...



Aivan kuin se olisin minä, joka vei jonkun toisen miehen -vaikkei näin olekaan, todellakaan.



Eli hän on meidän kanssa jos tuo nainen ei häntä koskaan halua, muussa tapauksessa ei. Enkä taida olla ainut tässä tilanteessa?

tai niin puun takaa kuin voi tulla. Keneenkään en täysin luota, en edes itseeni. Mieheni on tosi uskollisen oloinen, harvoin jaksaa edes mihinkään juhlimaan lähteä eikä elä kanssani seksin puutteessa. Mutta silti. En sanoisi enää että ihan puun takaa tulis jos pettäisi. Ja jos niin tekee toivon että tajuaa olla kertomatta minulle.

Varsinkin viimeiselle virkkeelle. Ihan kaikkea ei tarvitse tietää.