Rosa Meriläisen kolumni HS, Hyvin kasvatettu tyttö ei tottele
Mielipiteitä.
http://www.hs.fi/elama/Hyvin+kasvatettu+tytt%C3%B6+ei+tottele/a13056237…
Hyvin kasvatettu tyttö ei tottele
29.11.2012
Rosa Meriläinen
Tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää. Siksi siihen ei kannata lapsenakaan alistua.
Eräs ystäväni ilahtui saadessaan kuopukseksi tyttären. Hän ajatteli kasvatushaasteen helpottuvan, kun paketista paljastuisi kiltti, siivo ja nätti tytär. Mutta tyttö olikin raisu ja peloton koheltaja. Äiti oli tuskissaan: eihän tytön pitäisi olla tuollainen. Minä olin hyvilläni.
Toivon jokaiselle vanhemmalle, joka toivoo etukäteen tytöstään "oikeaa tyttöä" eli pikku prinsessaa, omapäistä ja voimakastahtoista riiviötä, joka räkä poskella oppii runkkaamaan ennen kuin muodostamaan kokonaisia lauseita.
Onneksi olkoon kaikki te, joilla on kotona Pikku Myy tai Ronja Ryövärintytär! Katselkoon rauhassa sitruunanaamaiset vanhat pierut kieroon, kun tyttärenne pitää meteliä itsestään, eikä suostu olemaan hiljaa käskystänne.
Ei tottelevainen ja araksi nujerrettu lapsi ole mikään menestyksen mittari vanhemmalle. Terve lapsi kapinoi silloin tällöin. Kokeilee rajojaan ja mitä fiksumpi on, sitä hankalammassa paikassa eli silloin, kun kiireen tai sosiaalisen paineen vuoksi vanhempien on pakko antaa periksi periaatteilleen ja vaikka lahjoa lapsi hiljaiseksi.
Hyvin kasvatettu lapsi on sellainen, joka luottaa itseensä. Luottaa vanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, vaikka olisikin välillä kärsimätön kiukkupussi, joka ei malta odottaa vuoroaan ja viihdy tuntemattomien sukulaisten hääkirkossa suu supussa.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Lapsia on Suomessa niin vähän, että niiden harvojen pitää vain pitää kovempaa meteliä, jotta ei koko kansakunta tuntuisi kuolevan pystyyn. Minusta on ihan normaalia, ettei leikki-ikäinen lapsi jaksa pitkään istua paikallaan tekemättä mitään. Se, että joku lapsi on niin joskus tehnyt selkäsaunan pelossa, ei ole kunniaksi kenellekään.
Tytöstä tulee terve ja vahva, kun hän oppii kiipeämään puuhun. Mutalammikot on tehty kieriskelyä varten, pesukoneet pyykkiä varten. Lapsen on hyvä koetella voimiaan tuntitolkulla joka päivä: juosta hiki päässä silläkin uhalla, että välillä sattuu ja tapahtuu. Jos joku maljakko kaatuu lapsen tiellä, se on typerän aikuisen vika, joka on laittanut maljakon väärään paikkaan.
Jos sisällä ei saa juosta, on aikuisen tehtävä viettää pari tuntia päivässä pihalla lapsen remutessa kiipeilytelineissä tai pallokentällä. Sisällä voi sitten vaikka pomppia sängyllä ja opetella seisomaan päällään.
Jos lasta pelottaa, aikuinen kannustaa. Ei kiellä. Jos hirvittää katsoa lapsen kiivetessä korkealle, aikuinen voi vaikka oman mielenrauhansa tähden katsella toisaalle. Ei sitä kuitenkaan oikealla ajalla alle ehdi, vaikka kuinka vieressä olisi. Joskus lapset vain putoavat. Se on pidemmän päälle turvallisempaa kuin se, että oppii olemaan kiltisti hiljaa.
Kommentit (41)
osaa käytöstavat ja tilannetajun.
Kirkossa kuuluu istua hiljaa, se toisten ihmisten juhla jota kellään ei ole oikeus melskaamisella pilata. Missä vaiheessa lapselle pitäisi tämä opettaa? AIkuisena? Kuka tämän aikuisena hänelle opettaa?
On paikkoja ja tilnateita joissa tulee käyttäytyä tietyllä tavalla, yleensä yhteiskunnan sopimilla säännöillä.
En ymmärrä mitä hienoa on jos on moukka ja mellastaa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa kun on niin helvetin luova ja erilainen persoona?
Toisia ei tarvitse ottaa huomioon, minä minä minä.
Kyllä lapsenkin tulee oppia ja ymmärtää että eri paikoissa ollaan eri tavalla. Leikkipuistoissa, pihalla, kotona, kaverillakin, välitunnilla ja vaikka missä voit olla kovaääninen leikkijä joka kiipeää korkeimmalle puuhun ja potkii palloa vaikka onkin tyttö.
Mutta se vaihde on soattava kytkeä myös pois. Ei joka paikassa voi kiivetä kuusen latvaan, oppitunneilläkin on kuunneltava mitä sanotaan eikä runkata räkä poskella.
Olen miettinyt, miksi ihmeessä Rosakin paasaa siitä, että jokaisen tulisi saada olla omanlaisensa, mutta jos tyttö on prinsessa, niin se ei kelpaakaan.
Ja jos tuon lopun miettiin avarammin kuin konkreettisena putoamisena eli jotkut lapset putoavat yhteiskunnasta sivuun, niin miten se muka on turvallisempaa kuin olla muiden mukana? Miksi vanhempien tulisi kääntää päänsä ja olla näkemättä lapsen hätää? Oli se lapsi sitten liian korkealla puussa tai narkkari.
ohan tossa asiaakin. Yli-kiltteys ei ole hyvä juttu kummassakaan sukupuolessa.
Tääl tampereella tuota Meriläisen rakkauden hedelmää näkee aina välillä jossain. Sanotaan nyt näin, että nainen myös kasvattaa niinkun saarnaa.
Eli ei kasvata...
Yksi niitä perheitä, joiden kanssa et halua osua samaan aikaan ravintolaan.
Olen minäkin heitä ravintoloissa nähnyt ja oikein nätisti on Frans käyttäytynyt.
Mutta itse kolumnin sisältöön.
En usko, että kolumnilla tarkoitetaan nimenomaan huonoa käytöstä ja kannustetaan siihen. Minusta kolumni puhui rohkeuden ja omien mielipiteiden puolesta. Sen puolesta, että uskalletaan sanoa ja olla olemassa, eikä vain mielistellä nurkassa ja olla kiitollisia jokaisesta murusta, joka annetaan. Naisen pitää rohkeasti osata ottaa paikkansa (ja palkkansa). Muuten se naisen euro on aina sen 80 senttiä ja johtopaikat (ja -palkat) menevät aina miehille. Ei saa kiltisti hyväksyä nykysysteemiä, jossa naisen kiltteys on perusarvo tai jossa lapsen pitää olla aina hiljaa ja avata suunsa vasta sitten, kun vanhempi antaa luvan.
Sitä paitsi puistoissa näkee ihan liikaa juuri sitä vaatteidenlikaantumisen pelkoa. Välillä tosiaan miettii, että eikö ihmisillä ole pesukoneita. Tai että miksi sinne ulos laitetaan vaatteet, jotka ei saa likaantua. Tai että miksi siinä kiipeilytelineen vieressä pitää seisoa huutamassa "varo, varo". Rohkeutta siinä peräänkuulutettiin ja sitä minäkin haluaisin, elämän jokaiselle saralle.
Koskakohan tuosta kasvaa normaali nainen? Nyt hän on lähinnä säälittävä tamperelainen idiootti, joka haluaa olla narsistisesti esillä koko ajan. Kaverini oli tuon kanssa samalla luokalla ja oli kuulemma hylkiö jo silloin.
osaa käytöstavat ja tilannetajun.
Kirkossa kuuluu istua hiljaa, se toisten ihmisten juhla jota kellään ei ole oikeus melskaamisella pilata. Missä vaiheessa lapselle pitäisi tämä opettaa? AIkuisena? Kuka tämän aikuisena hänelle opettaa?
On paikkoja ja tilnateita joissa tulee käyttäytyä tietyllä tavalla, yleensä yhteiskunnan sopimilla säännöillä.
En ymmärrä mitä hienoa on jos on moukka ja mellastaa tilaisuudessa kuin tilaisuudessa kun on niin helvetin luova ja erilainen persoona?
Toisia ei tarvitse ottaa huomioon, minä minä minä.
Kyllä lapsenkin tulee oppia ja ymmärtää että eri paikoissa ollaan eri tavalla. Leikkipuistoissa, pihalla, kotona, kaverillakin, välitunnilla ja vaikka missä voit olla kovaääninen leikkijä joka kiipeää korkeimmalle puuhun ja potkii palloa vaikka onkin tyttö.
Mutta se vaihde on soattava kytkeä myös pois. Ei joka paikassa voi kiivetä kuusen latvaan, oppitunneilläkin on kuunneltava mitä sanotaan eikä runkata räkä poskella.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Väittäisinpä jopa, että sen sisäistäminen on sivistyksen ydintä!
on aina osannut räväyttää.
Ja sillä rääväsuu tyylillään, räkä poskella meiningillä.
ohan tossa asiaakin. Yli-kiltteys ei ole hyvä juttu kummassakaan sukupuolessa. Tääl tampereella tuota Meriläisen rakkauden hedelmää näkee aina välillä jossain. Sanotaan nyt näin, että nainen myös kasvattaa niinkun saarnaa. Eli ei kasvata... Yksi niitä perheitä, joiden kanssa et halua osua samaan aikaan ravintolaan.
Olen minäkin heitä ravintoloissa nähnyt ja oikein nätisti on Frans käyttäytynyt. Mutta itse kolumnin sisältöön. En usko, että kolumnilla tarkoitetaan nimenomaan huonoa käytöstä ja kannustetaan siihen. Minusta kolumni puhui rohkeuden ja omien mielipiteiden puolesta. Sen puolesta, että uskalletaan sanoa ja olla olemassa, eikä vain mielistellä nurkassa ja olla kiitollisia jokaisesta murusta, joka annetaan. Naisen pitää rohkeasti osata ottaa paikkansa (ja palkkansa). Muuten se naisen euro on aina sen 80 senttiä ja johtopaikat (ja -palkat) menevät aina miehille. Ei saa kiltisti hyväksyä nykysysteemiä, jossa naisen kiltteys on perusarvo tai jossa lapsen pitää olla aina hiljaa ja avata suunsa vasta sitten, kun vanhempi antaa luvan. Sitä paitsi puistoissa näkee ihan liikaa juuri sitä vaatteidenlikaantumisen pelkoa. Välillä tosiaan miettii, että eikö ihmisillä ole pesukoneita. Tai että miksi sinne ulos laitetaan vaatteet, jotka ei saa likaantua. Tai että miksi siinä kiipeilytelineen vieressä pitää seisoa huutamassa "varo, varo". Rohkeutta siinä peräänkuulutettiin ja sitä minäkin haluaisin, elämän jokaiselle saralle.
Ei nainen saa paikkaansa ja palkkaansa runkkaamalla räkä poskella. Ei muuten saa mieskään, joten siinä mielessä ohje on väärä.
Ei ole rohkeutta vaan tyhmyyttä metelöidä muiden juhlissa. Eikä ole yhtään sen rohkeampaa kiivetä puuhun kuin leipoa pullaa, molemmissa kun on mukana vahva epäonnistumisen mahdollisuus.
Jostain syystä Rosalle kelpaa vain perinteisesti poikamaiseksi mielletty tekeminen. Outo käsitys tasa-arvosta!
Mun mielestä oikein hyvä kirjoitus.
"Ei tottelevainen ja araksi nujerrettu lapsi ole mikään menestyksen mittari vanhemmalle". Nimenomaan. Totta kai lapsella pitää käytöstapoja olla, mutta lapsen persoonaa ei saa nujertaa ja laittaa väkisin "tyttömuottiin". Jos tyttö on luonteeltaa prinsessa, niin olkoot, ei siinä mitään pahaa ole! Mutta ei se haittaa jos tyttö on äänekäs ja vauhdikas ja persoonallinen, ja oikeastaan vertauskuvana Ronja Ryövärintytär ja Pikku Myy ovat tosi hyviä. Kyllähän se Ronja oli aikamoinen tyttö, enkä häpeilis ollenkaan jos oma lapsi olisi yhtä rohkea ja omapäinen.
Monilta tytöiltä kielletään esim se sängyssä hyppiminen ja puissa kiipeily. No miksi? Se ei ole tytöille sopivaa käytöstä. Höpö höpö.
Onkohan kirjoittajalla mennyt provosointi överiksi? Ehkä Roosa haluaa vaikuttaa siihen, että työtkin saavat olla pimpistään yhtä ylpeitä kuin pienet pojat pippelistään?? Aika monelle pikkupojalle, kun tulee se pippelin hiplauskausi, kun ekan kerran keksii sen pikkuvekkulin. Kuulunee kehitykseen. Se toinen sitten syvempi rakkaus syntyy esiteini/teini-iässä... :9
Minusta muuten hyvä kolumni. Itse olen kiltiksi kasvatettu. Puolet elämästäni (olen nyt nelikymppinen) pelkäsin omaa isääni. Ja nyt jälkikäteen siitä todella kettuuntunut, kun on erittäin vaikeaa päästä siitä miellyttämisen ja kiltteydenkulttuurista murtautua ulos. Oma minäni on edelleenkin hyvin epävarma, ja koen helposti turvattomuutta ja yksinäisyyttä, koska omanarvontuntoni on heikko. Oma selviytyminen perheessä ja rakkauden saaminen vanhemmalta on ollut kiinni kiltteydestä ja mielistelystä. Se on niin tuhoavaa, se ehdollinen ja turvaton rakkaus. Isäni ei esimerkiksi sietänyt vastaansanomista, ei eriäviä mielipiteitä, vaan kaikessa, ihan kaikessa, piti olla samaa mieltä hänen kanssaan.
Ja nyt tänä päivänä tämä turvattomuuden ja epävarmuuden tunteet luovat esim. työpaikalla ongelmia, tulen helposti kiusatuksi /laiminlyödyksi kun en osaa vieläkään pitää puoliani.
Lapsen pitää totella vanhempiaan. Lapsi ei päätä asioista vaan vanhemmat. Vanhempi ja lapsi ei voi keskustella tasavertaisesti, koska he eivät ole tasavertaisia.
Lapsi tekee mitä vanhemmat käskee sen tehdä. Lapsi saa mitä vanhemmat sille antaa.
Ihmisen pitää tunnistaa milloin vastassa on itseään korkeampi auktoriteetti ja milloin tasavertainen henkilö. Toista pitää totella ja toisen kanssa neuvotellaan.
Isäsi ei ole syypää siihen että sinä olet heikko. Rakkaus ei ikinä saa olla ehdoton. Jos ihminen käyttäytyy kuin kusipää niin häntä kohdellaan kuin kusipäätä. Sinun mielestä varmaan vanhempien pitää rakastaa lastansa joka murhaa ihmisiä?
Mun mielestä oikein hyvä kirjoitus.
"Ei tottelevainen ja araksi nujerrettu lapsi ole mikään menestyksen mittari vanhemmalle". Nimenomaan. Totta kai lapsella pitää käytöstapoja olla, mutta lapsen persoonaa ei saa nujertaa ja laittaa väkisin "tyttömuottiin". Jos tyttö on luonteeltaa prinsessa, niin olkoot, ei siinä mitään pahaa ole! Mutta ei se haittaa jos tyttö on äänekäs ja vauhdikas ja persoonallinen, ja oikeastaan vertauskuvana Ronja Ryövärintytär ja Pikku Myy ovat tosi hyviä. Kyllähän se Ronja oli aikamoinen tyttö, enkä häpeilis ollenkaan jos oma lapsi olisi yhtä rohkea ja omapäinen.
Monilta tytöiltä kielletään esim se sängyssä hyppiminen ja puissa kiipeily. No miksi? Se ei ole tytöille sopivaa käytöstä. Höpö höpö.
kenellekkään. Jos lapsi hyppii sängyllä niin häntä kohdellaan sen mukaan. Ihminen ei ole mikään apina. Vanhempien on opetettava miten pitää käyttäytyä tässä maailmassa.
Ei tytön kuten ei pojankaan tarvitse kiipeillä puissa tai riehua suuna päänä tullakseen onnelliseksi.
Kuulostaa siltä, että Roosa ihannoi jotakin raivopäätä adhd tyttöä. Ei tavalliset tytöt sentään ihan idiootteja ole vaikka joskus puuhun kiipeäisivätkin.
Roosalla ei ole kaikki hyvin, ei ole koskaan ollut. Psyykkisiä ongelmia ja diagnoosia pukkaa. Miksi joku julkaisee tuon ääliön kirjoituksia?
oikeastaan otsikon pitäisi olla, että Hyvin kasvatettu tyttö ei alistu.
Totteleminen ja alistuminen ovat kaksi eri asiaa. Toki alistettu tottelee (kun ei muuta voi), mutta totteleva ei aina alistu.
Mun mielestä oikein hyvä kirjoitus. "Ei tottelevainen ja araksi nujerrettu lapsi ole mikään menestyksen mittari vanhemmalle". Nimenomaan. Totta kai lapsella pitää käytöstapoja olla, mutta lapsen persoonaa ei saa nujertaa ja laittaa väkisin "tyttömuottiin". Jos tyttö on luonteeltaa prinsessa, niin olkoot, ei siinä mitään pahaa ole! Mutta ei se haittaa jos tyttö on äänekäs ja vauhdikas ja persoonallinen, ja oikeastaan vertauskuvana Ronja Ryövärintytär ja Pikku Myy ovat tosi hyviä. Kyllähän se Ronja oli aikamoinen tyttö, enkä häpeilis ollenkaan jos oma lapsi olisi yhtä rohkea ja omapäinen. Monilta tytöiltä kielletään esim se sängyssä hyppiminen ja puissa kiipeily. No miksi? Se ei ole tytöille sopivaa käytöstä. Höpö höpö.
Hän on yllyttäjä eli laittaa muut tekemään sen, mitä ei itse uskalla.
Sinä et valitettavasti ymmärtänyt yhtään mitä kirjoituksellani hain.
Onko sinusta oikein, että lapsi pelkää koko lapsuutensa omaa isäänsä? Onko oikein, että isä saa alistaa ja nöyryyttää? Vanhempien vallallakin pitää olla rajat! Eikö vanhemman tehtävänä ole tukea ja antaa turvaa lapselle, eikä musertaa hänet??
Mikä narsisti itse olet, jos sinusta on Ok, että et ikinä missään saaa olla eri mieltä oman vanhempasi kanssa, tai isikulta saa raivarin, ja vetää sinua turpaan? Jos olet eri mieltä esim. mielipiteesi on eri kuin isällä, niin isä alkaa haukkua ja nöyryyttää sinua??
Aika moni lapsi on kusipää vanhemman takia kasvatettu "heikoksi"? Jos oma itsetunto on palasina, eikä sinua ole ikinä kehuttu ja kannustettu niin sehän on lapsen vika että kasvaa vinoon, eikös??? Tämähän oli viestisi pointti, että on minun vikani, että olen heikko.
Olen itse paljon vahvistunut siitä, mitä esim. olen ollut huonoineitsetuntoineni, epävarmuuksineni, pelkoineni jne.
Kuulostat itse todella kylmältä, ja epäempaattiselta.
Pientä lasta ei ikinä saa nujertaa ja alistaa! Kasvattaa saa, ja rangaista ja vastuu tietenkin pitää olla vanhemmalla. Mutta se, että vanhempi tuhoaa lapsen omanarvontunnon alistamisella, manipuloinnilla ja ehdollisella rakkaudella (rakastan sinua vain, jos olet aina samaa mieltä kanssani, ja tottelet sokeasti käskyjäni) on todella tuhovaa, josta sinä et ymmärrä näemmä mitään.
En puolusta huonoa käytöstä tai tuhoavia tekoja (kuten viittasit murhaajiin) vaan puhun siitä, että vanhemmalla on vastuu pitää huolta heikommassa asemassa olevasta lapsesta. Tukea ja kannustaa ja rakastaa sellaisena kuin lapsi on ( ja sulle selkokielkellä: en puhu käytöksestä, vaan lapsen persoonasta mielipiteineen). Lapsen kuuluu saada olla minä.
Juurikin näin. Rajat pitää olla ja käytöstavat kohdillaan. Tietyissä tilanteissa pitää osata käyttäytyä.
Mutta lapsen pitää antaa olla oma itsensä. Jos se haluaa kiivetä sinne puuhun, niin antaa mennä vaan. Enkä nyt tarkoita että sukujuhlissa tms vaan jos ollaan perheen kanssa ulkona leikkimässä. Itse olen suurimman osan lapsuudestani viettänyt puussa, tai isän rakentamassa puumajassa.
Ps. Nro 34, me hypitään monesti siskontytön kanssa yhdessä sängyssä! Joskus on vielä tytön äiti mukana. Ja kivaa on. Eikä olla apinoita. Ja osataan myös koko perhe käyttäytyä tilanteen vaatimalla vakavuudella esim. sukujuhlissa.
38:lle: kuka sanoi että Pikku Myy on rohkea? Puhe oli Ronja Ryövärintyttärestä.
jotkut lapset on LUONNOSTAAN kilttejä ja mukautuvaisia. Meillä on kaksi lasta, joista vanhempi on sellainen herranterttu. Mukautuva, empaattinen ja aina rauhallinen. Ei se lapsi edes yritä olla hankala kuin ihan satunnaisesti ja sekin omaan rauhalliseen tyyliinsä. Ei kukaan ole pakottanut tai latistanut meidän esikoistyttöä mihinkään. Hän vain on tuollainen.
Kuopus taas näytti luonteensa jo vastasyntyneenä. Huusi kuin piru puoli tuntia ja jo kahden päivän iässä protestoi esimerkiksi isän sylissä olemista, kun vain äiti kelpasi. Vauhtia ja luonnetta on riittänyt siitä asti.
Opettajana olen huomannut, että hyvin vähän tästä tottelemisesta kärsitään. Sekä tytöt että pojat osaavat pistää hanttiin ja vastustaa. Omassa luokassani suurin osa tytöistä on meriläisittäin hyvin kasvatettuja.
Rosan ajattelu on ihan mainstreamia. Huoli pois! Ei kukaan enää nykyisin tottele ketään.
Se juoru taitaa siis olla muutakin kuin juoru.