Onko kellään muulla ollut vauvavuosi niin rankka, ettei muista siitä juuri mitään?
Kommentit (8)
Ensimmäisellä kerralla vaativan aistiyliherkän (diagnosoitiin vasta vuosia myöhemmin) koliikkivauvan kanssa, hän heräili niin paljon, että meinasin seota enkä osannut enää ajaa autoa tai joinakin päivinä en osannut puhua. Sanojen muodostaminen vaan ei yksinkertaisesti onnistunut, kun olin nukkunut ehkä puoli tuntia edeltävien kolmen vuorokauden aikana.
Toisen kerran oli rankkaa, koska sain sairaan keskosvauvan ja menetin perheenjäsenen viikko ennen vauvan syntymää ja masennuin.
viimeisestä viidestä vuodesta juuri mitään. Pienten lasten kanssa aika on mennyt kuin sumussa. Kuvien kautta muistan tapahtumia ja sen muistan, että hoidin vain lapsia.
Nyt kun nuorin on jo 3v, niin ei tunnu enää niin sumuiselta.
Sain kaksi lasta pienellä ikäerolla. Viikko kuopuksen syntymän jälkeen mieheni kuoli tapaturmaisesti. Olen ottanut valokuvia pikkuisistani, onneksi, koska en muista ajasta juuri mitään. Kuvia en pysty katsomaan edelleenkään itkemättä, tulee tunteet niin pintaan aina.
sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen joka jatkui todella pitkään, ja edelleen olen masentunut, mutta nyt lääkitys kunnossa ja pystyn nauttimaan ajasta lapsen kanssa ja sumuisuus on taaksejäänyttä elämää. Jätti kyllä niin kovat arvet että toista lasta en ikinä uskaltaisi tehdä.
ikäeroa lapsilla 1,5 v ja tokan jälkeen synnytyksen jälkeinen masennus ja valtava uupumus, koska vauva nukkui ekana vuonna vain 1-2 h pätkissä 24/7.
esikoisen kanssa. Eka vuosi täysin hämärän peitossa. Nyt kolmas lapsi ja ihan yhtä vaikeaa (toka oli helppo). Masentuisin jos olisi joku joka huolehtisi lapsista. Nyt on pakko jaksaa.
Toisen lapsen 4kk -4v väliltä ei juuri muistikuvia. Lapsella monia pitkäaikaissairauksia joiden takia heräilin ja valvoin todella paljon ja lisäksi sinä ajanjaksona syntyi kolmas lapsemme. Valitettavasti lasten "vauvakirjat" vieläkin tyhjiä.
No onneksi lapset kuitenkin hyvinvoivia ja valokuvia on noiltakin ajoilta jne.
onneksi olen kirjoittanut päiväkirjaa, saa edes jonkinmoista käsitystä tapahtumista.