Lue keskustelun säännöt.
onko niin, että ne mummot hoitavat/välittävät jotka olivat lapsena kiintyneitä omaan lapseensa?
29.11.2012 |
meillä on tilanne jossa kummatkaan isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan yhtään. Se taas johtuu siitä että ne isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita omista _aikuisista_ lapsistaan yhtään, eivät ole olleet koskaan. Olen miettinyt tätä paljon, olen siis äitini hylkäämä, eli kun muutin kotoa opiskelemaan, äitini yhtäkkiä vaan lakkasi kaiken yhteydenpidon, välittämisen ja kiinnostuksen. Kävin terapiassakin asian tiimoilta oman lapseni synnyttyä. Terapiassa kävi selkeästi ilmi että äitini ei koskaan äidiksi edes halunnut (olin vahinko) ja tämän takia äitini laittoi minut jo 2kk ikäisenä täyspäivähoitoon, ja kaikki viikonloput ja illat hoidatti mummoloissa/tätilöissä.
Mieheni tilanne on hieman samanlainan, eli mies esikoisena jäi ilman äidin rakkautta ja hoivaa, mutta pikkuveli sitten kovan yrittämisen jälkeen syntyi ja sai kaiken huomion ja rakkauden.
Nyt tuli mieleen LAAJEMPI hypoteesi, eli onko niin, siis yleisellä tasolla, että jos äidin oma kiintymyssuhde lapseen ei koskaan muodostu, tai siis jos sitä varhaista vuorovaikutusta ei edes tule, niin TÄSTÄ puutteesta johtuu piittaamattomuus omasta aikuisesta lapsesta? Ja tietenkin sitäkautta se heijastuu sitten kiinnostuksen puutteena lapsenlapseenkin.
Oma äitini on siis malliesimerkki tylystä kylmästä ihmisestä, ei ole esim tullut häihini tai lasteni ristiäisiin, ei edes onnitellut lasteni syntymästä, ei ole lapsenlapsille koskaan osoittanut mitään huomiota (ei lahjoja, korttia, soittoa) eikä edes vaivaudu tapaamaan lapsiamme koskaan. Äitini ei ole kotoa muuttamisen jälkeen soittanut kuin ehkä kerran vuodessa, viimeiseen 10 vuoteen ollaan nähnty ehkä kolme kertaa.
Mietin tässä nyt siis sitä että onko tämä tavallaan niin, että se ei ole suoranaisesti äitini syy tai vika. Siis vaikea nyt selittää, tarkoitan vähän sitä että kun äitini ei koskaan leimautunut minuun, ei viitsinyt imettää, ei viitsinyt hoitaa itse vaan tunki heti hoitoon, niin silloin kaikki kiintymys jää syntymättä ja se on "biologian vika" eikä ihmisen?
Meidän tapauksessamme kyse ei ole ainakaan mistään "itse olette syypäitä" jutusta, vaan olemme ollet korostetun ystävälisiä, avuliaita, auttavia ja huomioonottavia isovanhemmille, koska yritimme tietoisesti rakentaa suhdetta lapsenlapsien kanssa. Kaikki ponnistelut vaan valuivat kuin vesi hanhen selästä, isovanhempia ei kiinnostanut.
Olen nyt miettinyt paljon sitä, että onko piittaamattomuuden, tunnekylmyyden jne takana aina joku tällainen "vinksalleen" mennyt kokemus oman lapsen kanssa?
Kommentit (43)
on varmaankin olemassa normaali tai keskiarvo-äiti, mutta suuri osa poikkeaa suuntaan tai toiseen, ylihuolehtivuuteen niin ettei osaa päästää aikuisesta lapsesta irti tai väinpitämättömyyteen, kuten ap:lla. AP:n vatvomnen on kaikkien kannalta hyödytöntä. Vaikka et ole äidillisei erityisen tärkeä, se ei estä sinua elämästä hyvää elämää. Tai ainoa, mitä voit muuttaa, on oma asenteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se epänormaalia ettei isovanhemmat ole kiinnostuneita, mutta eihän ketään voi saada kiinnostumaan väkisin. Pitää siis myös hyväksyä että oma äiti on epänormaali. Ei sitä voi muuttaa. Kyllä ihminen tekee parhaansa sillä ymmärryksellä mikä hänellä on. Jos lapset ei kiinnosta, niin se on tosi surku, mutta kaikki äidit ei siihen kykene.
uraa, kun hänen lapset olivat pieniä. Isoäitinä hän tarjoaa huolenpitoa rahan muodossa ja aikaansa lapsille vähän vastentahtoisesti, mutta kuitenkin omasta aloitteestaan. Kyllä huomaa, että hän ei osaa olla lasten kanssa. Kokemus puuttuu ja konflikteja syntyy. Isoäiti on ikänsä elänyt aikuisten maailmassa.