Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakas narsistini
29.11.2012 |
Aamuja, Vauvalaiset. En saanut nukutuksi ja livahdin läppärille purkaakseni vähän tuntojani täältä "varjoista". Jos joku jaksaisi tämän lukea ja vaikka kommentoida, olisin todella kiitollinen. Neuvoja en niinkään kysele, sillä tiedän kyllä mitä minun PITÄISI tehdä ja niin edelleen.. En kerro tarkkoja yksityiskohtia tunnistusvaaran pelossa.
Tilanne on nyt siis se, että elelen tällä hetkellä äärimmäisen kontrollifriikin ja narsistisen ihmisen kanssa. Olemme olleet yhdessä vähän päälle vuoden.
Tarina on varmaan tuttu. Mies oli alussa ihana, huomioiva, hurmaava ja jännittävä. Hemmotteli minut lähes piloille ja muisti päivittäin loruilla pitkiäkin kehuja kauneudestani ja muusta vastaavasta.
Nyt elän jatkuvan absoluuttisen määräysvallan alla.
Hän on antanut minulle selkeät ohjeet kenen kanssa saan ja en saa oleilla, ketä saan nähdä vapaa-ajallani, millä sivustoilla saan käydä (Vauva.fi:stä hän ei taida edes tietää, tutkii kyllä todennäköisesti jos löytää sivuhistoriasta) ja milloin minun on oltava kotona. Meillä on myös käyty erittäin yksipuolinen keskustelu siitä, minkä asioiden esilleottoa minun on hyvä välttää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi hänen epäkohtansa, ongelmansa ja "omat asiansa" - kaverinsa, työnsä yms.
Tässä pieniä esimerkkejä arjestani.
- Minä hoidan taloutemme siivouksen, kokkauksen, kaupassa käynnin ja muut talousaskareet. Ei neuvotteluvaraa.
- Mies ei osallistu näihin muuten kuin rahoittamalla (Mikä ei sinänsä käy järkeen, koska hän on sairaseläkkeellä).
- Jos illalla on pimeää, en saa lähteä lenkille, kauppaan tai muutenkaan ulos ilman häntä ("Koska joku voi raiskata").
- Minulla ei ole mitään asiaa tietokoneelle silloin kun hän käyttää tätä. Sivuhistorian hän poistaa automaattisesti joka kerta. Omaani en saa tyhjätä, koska "saatan käydä deittisivustoilla tai katsoa pornoa".
- Seksin ehdottaminen ei ole minun hommani, vaan miehen. Jos hänen tekee mieli, niin tekee minunkin.
Olen väsynyt, ahdistunut ja peloissani. Toisaalta taas osa minusta tuntee olevansa erittäin turvassa ja hyvin pidetty, sillä se, ettei mies hakkaa vaan pidemminkin "suojelee" tällä kaikella, saa mieleni ehkä jotenkin huijatuksi. Anteeksi jos teksti on paikoin sekavaa, olen väsynyt.
Jakakaa tuntemuksia tai vaikka kohtalotoveruuksia, valvon vielä ainakin teekupillisen tai parin verran, ellei mies herää.
Kommentit (28)
Anteeksi nyt, mutta kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa ikinä..
Valehtela vaan lisää.
Onko noin vaikea ymmärtää? Vaikka eipä se minulta ole pois mitä uskot ja mitä et. Kysyin vain muiden kokemuksia ja kommentteja asiasta. Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa itse asiasta, arvostaisin jos et kommentoisi ollenkaan. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa nyt luikkia nukkumaan, jospa myöhemmin herätessä joku asiallinenkin olisi löytänyt tiensä tänne. Kiitos jo vastanneille! :)
Elin 14 vuotta narsistisen ja mustasukkaisen miehen kanssa.
Elämä meni kuten mieheni halusi, hän päätti missä kuljen, kenen kanssa ja jopa, mitä televisio kanavia saan katsoa tai mitä lauluja saan laulaa. Aluksi taistelin vastaan, uhmasin määräyksiä, koska mielestäni olin oikeutettu käymään ystäväni kanssa kahvilla tms. Sitten aloin pikkuhiljaa elää kuten mieheni halusi, suurin osa kavereista jäi, he kun eivät mieheni mielestä olleet sopivaa seuraa.
Elin vain ja ainoastaan perheelleni, töissä kävin, mutta siitäkin tuli usein tappelua ja syyttelyä. Elin vuosikausia syytettynä ja tuomittuna milloin mistäkin, tekemättä kumminkaan ikinä mitään miestäni loukkaavaa. Lapsia oli useampia.
Vuosien aikana otin usein puheeksi, kuinka asiat minua vaivaavat, näistä seurasi muutaman päivän maailman täydellisin ja ymmärtäväisin aviomies näytelmä, sitten kaikki palasi entisiin uomiinsa. Kotitöihin ja laten hoitoon mies ei osallistunut ikinä.
Lopulta kyllästyin, tajusin, etten jaksa elää loppuelämääni kuten joku muu haluaa. Puoli vuotta kypsyttelin ajatusta, sitten otin lapset ja lähdin. Viralliset asiat hoidin nopeasti, mies kun piti hetken näytelmäänsä yllä ja kuvitteli minun peruvan lähtöni.
Nyt minulla on onnellinen elämä.
Kerroit, että tiedät mitä pitäisi tehdä. Minä kehoittaisin miettimään, mitä sitten, kun miehesi suojeleva seura ei sinulle jonain päivänä riitä, jos vaikka haluatkin käydä sen ystävän kanssa naapurikaupungissa syömässä tai jotakin muuta yhtä viatonta, mutta arkipäivää piristävää. Et voi, koska miehesi sen kieltää. Todennäköisesti sinulla ei kohta ole edes ystäviä, joiden kanssa lähtisit. Narsisti ei parane koskaan.
minullakin sellainen uhkaileva ja määräilevä, nykyisin eksä. Meillä oli lapsi, joten eniten hän aina uhkaili sillä että veisi lapseni. Kesti monta vuotta päästää siitä suhteesta. Kuten joku kysyi lapsuudesta, niin oma "heikkouteni" ei johtunut perheestäni. Minua kiusattiin koulussa eikä kukaan halunnut olla minun kanssani tekemisissä. Se mies oli ensimmäinen joka osoitti mitään kiinnostusta. Ja aluksi oli tosi kiva ja kertoili miten kaunis/ihana/jne olen. Nopeasti tuli avioliitto ja saimme yhteisen lapsen. Eli en tuntenut itseäni minkään arvoiseksi ja siihen sopikin että minua kohdellaan huonosti, olinhan monet vuodet tottunut sellaiseen.
On se vaan psyykkisesti raastavaa että joku uhkailee ja tarkkailee mitä olet tekemässä. Hänkin aina epäili että minulla oli toisia suhteita. Onneksi muutettiin hänen perheensä lähettyviltä pois. Hän ei sitä kestänyt että niistä piti olla erossa, oikein kunnolla "mammanpoika". Joten se johti lopulta eroon. Minun suureksi onnekseni.
En koskaan tuntenut itseäni turvalliseksi, koska oikeasti pelkäsin. Tunsin vaan että olen huono eikä minulla ole toivoa paremmasta. Parempi tosin löytyi.
Mutta älä jää. Jälkeenpäin tuntuu vaan siltä että elämästäni monta vuotta meni hukkaan. Minulla melkein 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajoita sinua myös fyysisellä väkivallalla. Narsistinen henkilö kun ei näe siinäkään mitään väärää ja hänellä on siihen mielestään oikeus.
Neuvoja en niinkään kysele, sillä tiedän kyllä mitä minun PITÄISI tehdä ja niin edelleen..
Haluaisitko kertoa omin sanoin, mitä sinun pitäisi tehdä?
Entä mikä sinua estää tekemästä niin?
Olen väsynyt, ahdistunut ja peloissani. Toisaalta taas osa minusta tuntee olevansa erittäin turvassa ja hyvin pidetty, sillä se, ettei mies hakkaa vaan pidemminkin "suojelee" tällä kaikella, saa mieleni ehkä jotenkin huijatuksi.
Huijatuksi. Ehkä tuossa piilee ensi askel sen oivaltamiseen, että et suinkaan ole turvassa vaan olet vakavassa vaarassa. Sinuun käytetään jatkuvaa henkistä väkivaltaa, joka tulee pahenemaan.
Olette olleet vasta vähän aikaa yhdessä ja tilanne on nyt jo tuo. Juuri kun ajattelet, ettei mitään "tämän pahempaa" enää voi tulla, mies tulee rikkomaan sen rajan olemalla vieläkin julmempi. Kerta toisensa jälkeen. On vain ajan kysymys, milloin henkinen julmuus muuttuu fyysiseksi väkivallaksi.
Olen itse narsistin uhri, tiedän mistä puhun.
Alue: Aihe vapaa
Valehtela vaan lisää.