Rakastatko enemmän lapsiasi vai miestäsi?

Itselleni kyllä tekee usein tiukkaa rakastaa lapsia kun ei heiltäkään juuri mitään positiivista saa takaisin. Mies nyt sentään rakastaa ja usein käyttäytyykin ihmisiksi, eikä hänelle tarvitse nalkuttaa joka asiasta sataa kertaa eikä huutaa pää punaisena toisin kuin lapsille. Juu, meillä on vain poikalapsia, kuten varmaan arvasittekin.



Tällä hetkellä rakastan kyllä miestäni enemmän.

mutta sanoisin silti, että miestäni rakastan enemmän. Mies on eri tavalla "minun" kuin lapseni, jotka ovat omia yksilöitään. Mies on valinnut olla minun kanssani ja minä hänen. Meillä on kyllä erittäin paljon rakkautta ihan kaikille. Vanhempien välinen rakkaus on se koti, jossa lapsi kasvaa. Sitä ei pidä väheksyä.

Naisilla miehet vaihtuu mutta lapset pysyy. Lasten tulee aina olla aikuisiin nähden etusijalla. Aikuiset pärjäävät ilman hoivaa ja rakkautta mutta rakkaudeton lapsi nääntyy henkisesti tai hänestä tulee narsisti.

Tästä on monet kerrat väitelty erään miespuolisen työkaverin kanssa. Hänestä aviopuolisoiden välisen rakkauden pitäisi olla voimakkaampaa kuin lasten ja vanhempien välisen. Minä taas en voi sille mitään, että rakkauden tunne lapsiin on jossain mielessä voimakkaampi kuin mieheen. Toki se on niin erilaista rakkautta, että vertailu lienee turhaa ja mahdotontakin. Mutta jos minulta kysytään, kenen puolesta olisin valmis uhraamaan oman henkeni, niin täytyy tunnustaa, että lasten kohdalla en epäröisi hetkeäkään. Miehen puolesta en ehkä sittenkään suostuisi uhraamaan itseäni. Ja toivon, että miehellänikin järjestys olisi sama. Anopista en sano juuta enkä jaata.

En tiedä, rakastanko miestä ollenkaan. Anoppi ja mieheni ovat etäisiä.

Naisilla miehet vaihtuu mutta lapset pysyy. Lasten tulee aina olla aikuisiin nähden etusijalla. Aikuiset pärjäävät ilman hoivaa ja rakkautta mutta rakkaudeton lapsi nääntyy henkisesti tai hänestä tulee narsisti.

Ei aikuisetkaan ilman hoivaa ja rakkautta pärjää. Tai pärjäävät ehkä, mutta ankeita ihmisiä heistä silloin tulee.

Lapset sen sijaan ovat vain lainassa ja jos heillä on esim. jokin vamma tai muita ongelmia, voi olla fiksua ottaa vähän henkistä etäisyyttä ettei oma mielenterveys mene murehtimisen vuoksi.

lastani. Rakkaus mieheen on muutenkin ollut vähän retuperällä viime aikoina. Toki rakastan häntä kuitenkin. Lasta rakastan miljoonasti enemmän.



En usko, että anoppi rakastaa miestä enemmän kuin minä. Hän on jotenkin niin kummallinen lastensa suhteen, ei tunnu välittävän tai sitten ei vain osaa.

Miehiä on pilvin pimein, maailma pullollaan, samaa sorttia, joten jos tämän miehen menetän, uusi on varmasti jo odottamssa ;)

Minä ja mieheni olemme se alusta jolta kasvaa rakkaus lapseen. Ei olisi lapsia ilman miestä.

Uskon, että hän rakastaa lapsiamme äärimmäisen paljon (kun oma lapsi on jo aikuinen mies) mutta koskaan hän ei enää palautuisi ennallee, jos mieheni menettäisi.

ajatella, että rakastaisi miestä enemmän kuin lapsia. Ja sitten kun se ero tulee, niin lapset pomppaisivat ykköseksi, ja sitten uuden miehen löytyessä taas kakkoseksi?

Kyllä ne miehet useammin lainassa ovat, kuin lapset, pysyyhän heihin rakkaus vaikkeivat enää kotona asuisikaan.

Niin, mulla ei ole miestä, se rakkaus kun jätti.