Salaisuuksista ja pettämisestä.

On olemassa sanonta, jonka mukaan ihminen, jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään. Kummasti olen huomannut tämän käytännössä.



Ex-mieheni on aina ollut hyvin salaperäinen tyyppi, ei ole kertonut MISTÄÄN asioistaan kuin jotain pientä sieltä, toista täältä, yrittänyt selvitä mahdollisimman vähän informaatiolla ja pitänyt kiinni " omista asioistaan" . Oli kyse sitten työpäivästä, kaverin tapaamisesta, eksistään tai mistä vain. Joo, mitäs siellä, tein töitä, ei sille kaverille kummempaa kuulunut, ei siitä muijasta ole mitään kerrottavaa. Tai myös valehdellut niin pieniä kuin isompiakin juttuja.



Olemme eronneet kauan sitten, kun ilmeni, että mies mm. petti minua säännöllisesti. Kuitenkaan salailun syy ei ollut pelkästään tässä.

Hän avioitui uudelleen, ja erosi sittemmin.



Nyt olemme jälleen tekemisissä, miehellä on oma asunto ekaa kertaa elämässään, ja hän on AIVAN eri ihminen kuin ennen:

Kertoo asioistaan ja kavereidensa asioista hirveästi , miettii tulevaisuudensuunnitelmiaan, kertoo yksityiskohtia kaikesta mahdollisesta " se teki niin ja näin, mä sit sanoin..." , " mä olen vähän ajatellut jos hakisin töihin sinne, kun olen ennenkin ollut siellä, musta ois hienoa jos...." pälättää niin että alan jo toivoa sitä entistä mörkkiä takaisin!



Miehellä on ekaa kertaa elämässään ns. puhtaat paperit, ei mitään salaisuuksia kellekään, ja se tosiaan osaa puhua!

Minä luulin, että " oma reviiri" -tyyppinen salailu on sen perusluonne, mutta ei ole, vaan miehellä ei ole mitään salattavaa, eikä hän siis salaa MITÄÄN asioitaan enää! Muuttunut aika eri ihmiseksi...



Aika hurja ero , oletteko ikinä törmännyt vastaavaan, tai ajatellut asiaa? Kun ketään ei tarvitse huijata, tyyppi on kuin avoin kirja:) Mahtaa olla hänellekin vapauttavaa...