Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jaksaa pahantuulista, väkivaltaistakin lasta?
28.11.2012 |
Ei ole ns. normaali, sairastaa autismikirjon häiriötä ja se näkyy päivittäisessä elämässä rajusti. Päiväkodissa menee huonosti, kotona menee jotenkin- joka päivä lapsi yrittää päsmäröidä, suuttuu asioista joita muut eivät edes ymmärrä ja tekee kaikesta hyvin hankalaa. Tunne-elämänsä pari vuotta jäljessä, empatiakyky melkein olematon. Terapiaa ollaan saamassa ja varmaan lääkitys myös, mutta kaipaisin vinkkejä siihen miten itse vanhempana jaksaa tuota äksyilijää, jolla kaikki on jatkuvasti huonosti? Joka päivä uhkaa mennä valtataisteluksi, koska tavalliset kasvatuskonstit eivät tähän lapseen tehoa. Ja vaikka lapsi onkin saamassa tukea + apua, me vanhemmat olemme aika tyhjän päällä.
Kommentit (5)
Jos yhtään lohduttaa, niin kyllä ne ns. normaalitkin tuota tekevät. Mutta tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että ns. erityisen kanssa on vielä raskaampaa. Minä en saanut apua mieheltäkään, ja sukulaisilta en yhtään. Pk oli pitkään ainoa apu. Jos voit, niin kevennä työstä ja muista menoista. Jos on rahaa, voit palkata siivoojan tms. avuksi muihin töihin tai ihan vaan valvomaan lasta hetkeksi, jotta saat relata.
Kaikkea ei myöskään pidä sietää lapsen suusta. Ei pidä peitellä villasella, siksi että lapsella on diagnoosi. Kasvattaminen raskasta, mutta sinnikkyys palkitaan, joskus. Joko käytätte kuvia? Niistä oli ainakin meillä uskomaton apu ihan kasvatuksessakin, ei vain tietojen/taitojen opettamisessa. Tekemistä pitää olla, ja päivä strukturoidaan. Vertaistuki voi helpottaa ja tuoda vinkkejä arkeen. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli meillä pelastus. Arki oli rankkaa.
Mutta aina oli mielessä se 1 vapaa viikonloppu kuukaudessa.
Sillä jaksoi.
Tuosta on aikaa ja moni asia muuttunut sen jälkeen.
Kuvat ovat käytössä ja teen sarjakuvia tilanteista, joissa on ongelmia. Joskus tuntuu että auttavat, joskus ei. Kaikki on muutenkin sellaista eestaas sahaamista kehityksessä: yksi askel eteen, kaksi taakse, yksi sivulle. Kun yhdestä ongelmasta pääsee, toinen tulee välittömästi tilalle.
Saako tuon tukiperheen mitä kautta? Kelalta olemme hakeneet vammaistukea, vielä ei ole kuulunut päätöstä. Sen turvin (jos myönnetään) ajattelimme palkata lapsenvahdin kuukausittain kerran tai pari.
Kuvat ovat käytössä ja teen sarjakuvia tilanteista, joissa on ongelmia. Joskus tuntuu että auttavat, joskus ei. Kaikki on muutenkin sellaista eestaas sahaamista kehityksessä: yksi askel eteen, kaksi taakse, yksi sivulle. Kun yhdestä ongelmasta pääsee, toinen tulee välittömästi tilalle.
Saako tuon tukiperheen mitä kautta? Kelalta olemme hakeneet vammaistukea, vielä ei ole kuulunut päätöstä. Sen turvin (jos myönnetään) ajattelimme palkata lapsenvahdin kuukausittain kerran tai pari.
Ota yhteyttä sinne ja kerro tilanteesi.
Parisuhde on meillä mieheni kanssa hyvä, tuemme toisiamme ja vuorottelemme lapsenhoidossa aina kun mahdollista. Emme myöskään mene mukaan riidanhakuiseen marmatukseen, jota lapsen suusta pääsee pitkin päivää. Monesti ns. jumittuu ja sitten vaan istutaan alas ja odotellaan/napataan kainaloon ja lähdetään, jos on kiire. Tuntuu silti vähän pahalta saada jatkuvasti lapselta negatiivista palautetta- ja tietenkin myös muilta tahoilta negatiivista palautetta itse lapsesta.