Ylpeys parisuhteessa???

ihmistä negatiiviselta puolelta sitoo joko syyllisyys (tavallisin kritillisessä kulttuuripiirissä), häpeä (tavallisin ns kunniakulttuureissa kuten itämaat, lähi-itä ja romanit) tai pelko (alkukantaiset taikauskoiset heimokulttuurit).



Niihin kaikkiin on olemassa yksi ja sama ratkaisu.

joksi miehesi kuvailit. Parisuhdemielessä olen aika mahdoton tapaus.



Ainakaan omalla kohdalla en tosin tuota sanoisi ylpeydeksi vaan jonkinlaiseksi tunnevammaksi tai lapsena olosuhteiden pakosta omaksutuksi toimintamalliksi. Olemalla näyttämättä heikkouksiani suojasin itseäni narsisti-isältä ja koulukiusaajilta jotka käyttäisivät niitä julmalla ja ilkeällä tavalla mua vastaan.

Vähän vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä käytännön esimerkkejä tästä ylpeydestä.



Minusta yleensä ylpeys on positiivinen asia, ihmisten pitäisi enemmänkin olla rehellisesti ylpeitä itsestään, perheestään, tekemisistään.

eli vähän vaikea kommentoida tarkasti.



Ajattelen, että jos ylpeys näkyy siinä, että on aina oikeassa ja syyttää puolisoaan kaikesta, eikä koskaan pyydä anteeksi - niin sitten tilanne on aika paha.

ylpeys näkyy jääräpäisyytenä, ei kuuntele, ei muuta tapojaan vaikka niistä on vahinkoa tai suostu myöntämään, ettei ole ottanut kaikkia asioita huomioon ja jatkaa suunnitelmansa mukaan vaikka monelle tulee vaikeuksia ja pahaa mieltä siitä.

Jäykkä ja joustamaton "minähän en nöyrry vaikka olisi aihettakin" -mentaliteetti on haitaksi monella elämänalueella, pysyvästi.

En tarkoita tällä perinteistä ylpeyttä: olla ylpeä perheestään, kehuskella saavutuksistaan. Ei tälläistä.



Vaan sitä, että ihminen on liian ylpeä esimerkiksi näyttämään tunteitaan, heikkouksiaan ym ym siinä pelossa, että menettää kasvonsa, saa itsensä näyttämään heikolta, huonommalta tms.



Onko tälle luonteenpiirteelle olemassa jokin toinen nimi kuin ylpeys?



Mies on välillä todella jääkalikka, joka ei tunteitaan näytä. Kokee sen varmasti alistumisena minulle, jos näin tekisi.



Rasittavaa!! Ja toisaalta myös niin surullista, jopa säälittävää seurata vierestä tämä luonne ei anna periksi-toimintatapa.



ap

miehesi on ns. häpeään sidottu persoona. Ongelmaksi suhteessa tulee se, että ilman tunteita ei ole läheisyyttä. Suhteenne tulee jäämään etäiseksi. Jotta pääsee lähelle, pitää puhua tunteistaan, haaveistaan, sisimmästään. Jos näistä ei puhuta, suhteessa puhutaan vain mitä nähtiin ja mitä tuli tehtyä. Aika pinnallista.



Luepa vaikka Tommy Hellsteniä. Tai voit lukea tunneälystä, mikä siis mieheltäsi puuttuu.