Lue keskustelun säännöt.
Kerron täällä, kun en muuallakaan voi. Mua harmittaa etten saanut vihkisormusta!
28.11.2012 |
Vieläkin harmittaa, vaikka häät oli jo elokuussa. Ukko on vähävarainen, joten ymmärrän. Mutta ärsyttää kun ihmiset katsoo suoraan vasemman nimettömään kun sanon olevani naimisissa ja aina joutuu selittämään, että joo ei mulla ole sormusta, ehkä sitten joskus saan sellasen. Anteeksi että olen näin pinnallinen. Miehelle en tosiaan sanoisi asiasta mitään, mutta jollekin piti kertoa. Nyt helpotti :)
Kommentit (37)
Mulle sormus on hyvin tärkeä liittomme ja rakkautemme symboli. Sanoin sen miehelle ihan suoraan. Mieskin innostui ja juoksimme sormuksia katsomassa yhdessä.
Miehelle löydettiinkin hänen mielestään "se ainoa oikea vaihtoehto" lähes heti. Minulle mies asetti sormuksen hintakatoksi 1500 euroa. Olin siihen enemmän kuin tyytyväinen ja katselin vain sormuksia, jotka oli sen hintaisia tai alle.
Lopulta valikoitui kolme sormusta, joista pidin ja sanoin miehelle, että hän valikoikoon niistä sitten sen, jonka alttarilla saan.
No, mies oli sitten käynyt sormuksia katselemassa myös omin päin. Ja hämmästykseni olikin melkoinen, kun sormus, jonka hän alttarilla sormeeni pujotti, olikin ihan jotain muuta, kuin olin katsellut. Mies vaan totesi, että kun hän sen sormuksen näki, ei ollut enää kahta kysymystä, että se on minun sormukseni. Ei suostut kertomaan hintaa.
Kultaseppäystäväni arvioi sormuksen arvoksi myöhemmin 6000 euroa.
En nyt halua tässä korostaa sormuksen rahallista arvoa vaan sitä, että mies arvosti minua ja liittoamme niin paljon, että oli valmis panostamaan sormukseen (ihan liikaakin), koska tiesi, että se on minulle tärkeä. Sormuksessa on myös yksityiskohtia, joista mies kertoi pienen tarinan, miksi sormus hänen sen nähtyään heti kuvasti sekä minua että häntä. Siinä on siis ajatus. :)
Vaikka sormus olisi maksanut sen 50 euroa, mutta siinä olisi ollut nuo ajatukset takana, niin se olisi ollut minulle yhtä rakas.
Eli jutun pointti: ei miehet tajua tällaisia asioita, jos ei niille suoraan sano. Kyllä ne sitten ymmärtää ja haluaa panostaa parhaansa ja sen, mihin niiden omat rahkeet riittää. Mutta ajatuksia ne ei osaa lukea!
Ja en siis ollut kallista sormusta vaatimassa. Itse katselin ensin 500 euron sormuksia, mutta mies sanoi, että kai sä nyt jonkun kiven siihen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hopeasormukset, joissa kaiverrus. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Rahaa kului myöhemmin sormuksen suurentantamiseen ja pienentämiseen (imetykset ja niiden lopettaminen) joten on siihen sormukseen mennyt yhteensä vajaa 100e.
Minusta oma sormukseni on juuri mulle sopiva ja kaunis!
ja pienellä timantilla viidelläkympillä.
Jos tuohon ei pysty, niin mihin ne ukon rahat ovat menneet. Oliko sittenkin kyse siitä, että ap halusi 5000 € sormuksen?
Kullan hintahan on ihan huipussa! Mitä sinä hourit?
Tottakai pitää jonkinlainen sormus olla kun kerran on naimisiin menty, sehän on itsestään selvyys!
En mä itseni kanssa naimisiin mennyt! Siinä on kysymys symbolista ja symbolisesta teosta, että mies sen ostaa. Se siinä onkin tärkeää. ap
hänen kanssaanhan sinä naimisiin menit. Ja nyt haluat, että mieskin ostaa sinulle? Ok, jos logiikka on tuo, että todellakin samoin perustein ostit miehelle (kun hänen kanssaan menit naimisiin, ja se kuka menee, ostaa sille toiselle...), niin ymmärrän että haluat myös omasi.
Siis mieti. Te sovitte jotain talousasioita niin mies räväyttää kuusinkertaisella hinnalla jotain hömppää.
Se ei ole arvostamista, vaan tyhmyyttä.
Mulle sormus on hyvin tärkeä liittomme ja rakkautemme symboli. Sanoin sen miehelle ihan suoraan. Mieskin innostui ja juoksimme sormuksia katsomassa yhdessä.
Miehelle löydettiinkin hänen mielestään "se ainoa oikea vaihtoehto" lähes heti. Minulle mies asetti sormuksen hintakatoksi 1500 euroa. Olin siihen enemmän kuin tyytyväinen ja katselin vain sormuksia, jotka oli sen hintaisia tai alle.
Lopulta valikoitui kolme sormusta, joista pidin ja sanoin miehelle, että hän valikoikoon niistä sitten sen, jonka alttarilla saan.
No, mies oli sitten käynyt sormuksia katselemassa myös omin päin. Ja hämmästykseni olikin melkoinen, kun sormus, jonka hän alttarilla sormeeni pujotti, olikin ihan jotain muuta, kuin olin katsellut. Mies vaan totesi, että kun hän sen sormuksen näki, ei ollut enää kahta kysymystä, että se on minun sormukseni. Ei suostut kertomaan hintaa.
Kultaseppäystäväni arvioi sormuksen arvoksi myöhemmin 6000 euroa.
En nyt halua tässä korostaa sormuksen rahallista arvoa vaan sitä, että mies arvosti minua ja liittoamme niin paljon, että oli valmis panostamaan sormukseen (ihan liikaakin), koska tiesi, että se on minulle tärkeä. Sormuksessa on myös yksityiskohtia, joista mies kertoi pienen tarinan, miksi sormus hänen sen nähtyään heti kuvasti sekä minua että häntä. Siinä on siis ajatus. :)
Vaikka sormus olisi maksanut sen 50 euroa, mutta siinä olisi ollut nuo ajatukset takana, niin se olisi ollut minulle yhtä rakas.
Eli jutun pointti: ei miehet tajua tällaisia asioita, jos ei niille suoraan sano. Kyllä ne sitten ymmärtää ja haluaa panostaa parhaansa ja sen, mihin niiden omat rahkeet riittää. Mutta ajatuksia ne ei osaa lukea!
Ja en siis ollut kallista sormusta vaatimassa. Itse katselin ensin 500 euron sormuksia, mutta mies sanoi, että kai sä nyt jonkun kiven siihen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sorumksiin, pienennettin isovanhempieni sormukset, jotka nekään eivät mitenkään kalliita tai hienoja olleet. Myöhemmin mies osti minulle hääpäivänä kalliimman sormuksen, mutta olisin kyllä mielummin ollut itse valitsemassa, olisin saanut mieluisamman....
Jos ei nyt hääpäivänään saa räväyttää, niin koskas sitten? Noh, me nyt ollaan molemmat sellaisia ex tempore-ihmisiä, jotka tehdään asioita hetken mielijohteesta. Voidaan vaikka lähteä kahden viikon matkalle päivän varoitusajalla, päämäärää tietämättä.
Vaikka mieheltä tuo sormus oli kyllä pitkään harkittu juttu, oli monta kertaa käynyt katsomassa samaa sormusta.
Me rakastetaan yllätyksiä!
Siis mieti. Te sovitte jotain talousasioita niin mies räväyttää kuusinkertaisella hinnalla jotain hömppää.
Se ei ole arvostamista, vaan tyhmyyttä.
Mulle sormus on hyvin tärkeä liittomme ja rakkautemme symboli. Sanoin sen miehelle ihan suoraan. Mieskin innostui ja juoksimme sormuksia katsomassa yhdessä.
Miehelle löydettiinkin hänen mielestään "se ainoa oikea vaihtoehto" lähes heti. Minulle mies asetti sormuksen hintakatoksi 1500 euroa. Olin siihen enemmän kuin tyytyväinen ja katselin vain sormuksia, jotka oli sen hintaisia tai alle.
Lopulta valikoitui kolme sormusta, joista pidin ja sanoin miehelle, että hän valikoikoon niistä sitten sen, jonka alttarilla saan.
No, mies oli sitten käynyt sormuksia katselemassa myös omin päin. Ja hämmästykseni olikin melkoinen, kun sormus, jonka hän alttarilla sormeeni pujotti, olikin ihan jotain muuta, kuin olin katsellut. Mies vaan totesi, että kun hän sen sormuksen näki, ei ollut enää kahta kysymystä, että se on minun sormukseni. Ei suostut kertomaan hintaa.
Kultaseppäystäväni arvioi sormuksen arvoksi myöhemmin 6000 euroa.
En nyt halua tässä korostaa sormuksen rahallista arvoa vaan sitä, että mies arvosti minua ja liittoamme niin paljon, että oli valmis panostamaan sormukseen (ihan liikaakin), koska tiesi, että se on minulle tärkeä. Sormuksessa on myös yksityiskohtia, joista mies kertoi pienen tarinan, miksi sormus hänen sen nähtyään heti kuvasti sekä minua että häntä. Siinä on siis ajatus. :)
Vaikka sormus olisi maksanut sen 50 euroa, mutta siinä olisi ollut nuo ajatukset takana, niin se olisi ollut minulle yhtä rakas.
Eli jutun pointti: ei miehet tajua tällaisia asioita, jos ei niille suoraan sano. Kyllä ne sitten ymmärtää ja haluaa panostaa parhaansa ja sen, mihin niiden omat rahkeet riittää. Mutta ajatuksia ne ei osaa lukea!
Ja en siis ollut kallista sormusta vaatimassa. Itse katselin ensin 500 euron sormuksia, mutta mies sanoi, että kai sä nyt jonkun kiven siihen haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanikonttoreiden sivuilta kun katsoo, niin ei siellä kullan hinnannousu näy.
http://www.pantti.fi/vintagekauppa/naytatuote.php?lTuoteTunniste=9671
Ei saa mitään ohutta rengasta kympillä!
Kullan hintahan on ihan huipussa! Mitä sinä hourit?
saa esim 30 eurolla tällaisen, oli siellä halvempiakin mutta ei osta heti hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri naimisiin. ei kyllä sormuksia oteta käyttöön vaikka kultasormukset olisi valmiina (voisi muokata mieleiseksi). En tykkää pitää koruja, toisia ihmisiä varten viimeiseksi mitään sormuksia hommaisin. Meillä ei siis olisi rahasta kiinni mutta mitä helvetin järkeä sellaisia on käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minulla hälytyskellot soisi jos mies olisi noin spontaani rahan kanssa. Jos sovittaisiin, että säästetään johonkin isompaan, niin mies kävisi ostamassa spontaanisti 12 000 euron kaiuttimet kun ne oli niin makeet, vaikka oli sovittu 1000 euron kaiuttimista.
Ihan samaa ajattelen tuollaisesta sormuksesta. Jos sovitaan joku summa niin olisin kauhistunut, jos menisi tupertamaan moninkertaisen hinnan.
Mutta me olemme tavallisia palkansaajia, joten teidän tilanne on eri ja tuollaisen törsäämispäähänpistot ei talouttanne hetkauta ja sopimuksien rikkominen on arkipäivää.
Jos ei nyt hääpäivänään saa räväyttää, niin koskas sitten? Noh, me nyt ollaan molemmat sellaisia ex tempore-ihmisiä, jotka tehdään asioita hetken mielijohteesta. Voidaan vaikka lähteä kahden viikon matkalle päivän varoitusajalla, päämäärää tietämättä.
Vaikka mieheltä tuo sormus oli kyllä pitkään harkittu juttu, oli monta kertaa käynyt katsomassa samaa sormusta.
Me rakastetaan yllätyksiä!
Siis mieti. Te sovitte jotain talousasioita niin mies räväyttää kuusinkertaisella hinnalla jotain hömppää.
Se ei ole arvostamista, vaan tyhmyyttä.
Mulle sormus on hyvin tärkeä liittomme ja rakkautemme symboli. Sanoin sen miehelle ihan suoraan. Mieskin innostui ja juoksimme sormuksia katsomassa yhdessä.
Miehelle löydettiinkin hänen mielestään "se ainoa oikea vaihtoehto" lähes heti. Minulle mies asetti sormuksen hintakatoksi 1500 euroa. Olin siihen enemmän kuin tyytyväinen ja katselin vain sormuksia, jotka oli sen hintaisia tai alle.
Lopulta valikoitui kolme sormusta, joista pidin ja sanoin miehelle, että hän valikoikoon niistä sitten sen, jonka alttarilla saan.
No, mies oli sitten käynyt sormuksia katselemassa myös omin päin. Ja hämmästykseni olikin melkoinen, kun sormus, jonka hän alttarilla sormeeni pujotti, olikin ihan jotain muuta, kuin olin katsellut. Mies vaan totesi, että kun hän sen sormuksen näki, ei ollut enää kahta kysymystä, että se on minun sormukseni. Ei suostut kertomaan hintaa.
Kultaseppäystäväni arvioi sormuksen arvoksi myöhemmin 6000 euroa.
En nyt halua tässä korostaa sormuksen rahallista arvoa vaan sitä, että mies arvosti minua ja liittoamme niin paljon, että oli valmis panostamaan sormukseen (ihan liikaakin), koska tiesi, että se on minulle tärkeä. Sormuksessa on myös yksityiskohtia, joista mies kertoi pienen tarinan, miksi sormus hänen sen nähtyään heti kuvasti sekä minua että häntä. Siinä on siis ajatus. :)
Vaikka sormus olisi maksanut sen 50 euroa, mutta siinä olisi ollut nuo ajatukset takana, niin se olisi ollut minulle yhtä rakas.
Eli jutun pointti: ei miehet tajua tällaisia asioita, jos ei niille suoraan sano. Kyllä ne sitten ymmärtää ja haluaa panostaa parhaansa ja sen, mihin niiden omat rahkeet riittää. Mutta ajatuksia ne ei osaa lukea!
Ja en siis ollut kallista sormusta vaatimassa. Itse katselin ensin 500 euron sormuksia, mutta mies sanoi, että kai sä nyt jonkun kiven siihen haluat.
ap:n haluamisesta kyse, eikä teidän muiden..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sormukset. Mutta mies oli sitä mieltä, että säästetään rahaa. Vaikka sanoinkin, että ei tarvitse kallis olla. Ja todella tarkoitan, että 50 e sormus olisi tehnyt minut hyvin iloiseksi!! ap
En mä itseni kanssa naimisiin mennyt! Siinä on kysymys symbolista ja symbolisesta teosta, että mies sen ostaa. Se siinä onkin tärkeää. ap
hänen kanssaanhan sinä naimisiin menit. Ja nyt haluat, että mieskin ostaa sinulle? Ok, jos logiikka on tuo, että todellakin samoin perustein ostit miehelle (kun hänen kanssaan menit naimisiin, ja se kuka menee, ostaa sille toiselle...), niin ymmärrän että haluat myös omasi.
sekä itselleni että miehelle, vihkisormuksia ei hankittu. Nykyään ei kumpikaan edes käytä sormusta, minun töihini se ei sovi ja mies hukkasi omansa pitkäksi aikaa ja oppi olemaan ilman.
Mutta mielestäni kyllä tällaiset asiat kuin vihkisormus tekevät poikkeuksen. Jos mies haluaa tuollaisella yllättää ja ilahduttaa, niin olisipa nipoa alkaa siitä kitkuttamaan. Eikä meidän talous kaadu kyllä johonkin 6000 euroon kerran elämässä. Eri asia, jos tuollaista sattuisi usein.
Mä olen itsekin sen verran kiinnostunut kaiuttimista, että jos mies ostaisi 12 000 euron kaiuttimet kysymättä multa, niin suuttuisin, koska olisin itsekin halunnut olla niitä valikoimassa!
Mutta minulla hälytyskellot soisi jos mies olisi noin spontaani rahan kanssa. Jos sovittaisiin, että säästetään johonkin isompaan, niin mies kävisi ostamassa spontaanisti 12 000 euron kaiuttimet kun ne oli niin makeet, vaikka oli sovittu 1000 euron kaiuttimista.
Ihan samaa ajattelen tuollaisesta sormuksesta. Jos sovitaan joku summa niin olisin kauhistunut, jos menisi tupertamaan moninkertaisen hinnan.
Mutta me olemme tavallisia palkansaajia, joten teidän tilanne on eri ja tuollaisen törsäämispäähänpistot ei talouttanne hetkauta ja sopimuksien rikkominen on arkipäivää.
Jos ei nyt hääpäivänään saa räväyttää, niin koskas sitten? Noh, me nyt ollaan molemmat sellaisia ex tempore-ihmisiä, jotka tehdään asioita hetken mielijohteesta. Voidaan vaikka lähteä kahden viikon matkalle päivän varoitusajalla, päämäärää tietämättä.
Vaikka mieheltä tuo sormus oli kyllä pitkään harkittu juttu, oli monta kertaa käynyt katsomassa samaa sormusta.
Me rakastetaan yllätyksiä!
Siis mieti. Te sovitte jotain talousasioita niin mies räväyttää kuusinkertaisella hinnalla jotain hömppää.
Se ei ole arvostamista, vaan tyhmyyttä.
Mulle sormus on hyvin tärkeä liittomme ja rakkautemme symboli. Sanoin sen miehelle ihan suoraan. Mieskin innostui ja juoksimme sormuksia katsomassa yhdessä.
Miehelle löydettiinkin hänen mielestään "se ainoa oikea vaihtoehto" lähes heti. Minulle mies asetti sormuksen hintakatoksi 1500 euroa. Olin siihen enemmän kuin tyytyväinen ja katselin vain sormuksia, jotka oli sen hintaisia tai alle.
Lopulta valikoitui kolme sormusta, joista pidin ja sanoin miehelle, että hän valikoikoon niistä sitten sen, jonka alttarilla saan.
No, mies oli sitten käynyt sormuksia katselemassa myös omin päin. Ja hämmästykseni olikin melkoinen, kun sormus, jonka hän alttarilla sormeeni pujotti, olikin ihan jotain muuta, kuin olin katsellut. Mies vaan totesi, että kun hän sen sormuksen näki, ei ollut enää kahta kysymystä, että se on minun sormukseni. Ei suostut kertomaan hintaa.
Kultaseppäystäväni arvioi sormuksen arvoksi myöhemmin 6000 euroa.
En nyt halua tässä korostaa sormuksen rahallista arvoa vaan sitä, että mies arvosti minua ja liittoamme niin paljon, että oli valmis panostamaan sormukseen (ihan liikaakin), koska tiesi, että se on minulle tärkeä. Sormuksessa on myös yksityiskohtia, joista mies kertoi pienen tarinan, miksi sormus hänen sen nähtyään heti kuvasti sekä minua että häntä. Siinä on siis ajatus. :)
Vaikka sormus olisi maksanut sen 50 euroa, mutta siinä olisi ollut nuo ajatukset takana, niin se olisi ollut minulle yhtä rakas.
Eli jutun pointti: ei miehet tajua tällaisia asioita, jos ei niille suoraan sano. Kyllä ne sitten ymmärtää ja haluaa panostaa parhaansa ja sen, mihin niiden omat rahkeet riittää. Mutta ajatuksia ne ei osaa lukea!
Ja en siis ollut kallista sormusta vaatimassa. Itse katselin ensin 500 euron sormuksia, mutta mies sanoi, että kai sä nyt jonkun kiven siihen haluat.
asia sinulle on. Että voisiko mies ostaa sinulle jonkun sormuksen vaikka joululahjaksi tai vuosipäiväksi.
Olimme itse naimisiinmennessämme todella persaukisia. Elimme juuri pahinta lama-aikaa ja mies oli ihan peeaa, koska oli työttömänä ja oli joutunut auttamaan äitiään. Maistraatissa meidät vihittiin, eikä ollut varaa juhlia järjestää. Sormuksen maksoin itse, koska minulla oli jokunen sata markkaa tilillä.
Kun sitten talous parani niin 15 v hääpäivän kunniaksi tehetettiin tukevammat sormukset kun alkuperäinen minun ostamani oli kulunut jo poikki.
Yritä puhua miehellesi jos asia on tärkeä. Uskon, että hän tämän ymmärtää.
sormukset. Mutta mies oli sitä mieltä, että säästetään rahaa. Vaikka sanoinkin, että ei tarvitse kallis olla. Ja todella tarkoitan, että 50 e sormus olisi tehnyt minut hyvin iloiseksi!! ap
En mä itseni kanssa naimisiin mennyt! Siinä on kysymys symbolista ja symbolisesta teosta, että mies sen ostaa. Se siinä onkin tärkeää. ap
hänen kanssaanhan sinä naimisiin menit. Ja nyt haluat, että mieskin ostaa sinulle? Ok, jos logiikka on tuo, että todellakin samoin perustein ostit miehelle (kun hänen kanssaan menit naimisiin, ja se kuka menee, ostaa sille toiselle...), niin ymmärrän että haluat myös omasi.
Eikö ne kirkossa/maistraatissa ihmettele.
No itsellenikin tämä jonkinlainen ongelma, kun ei ole varaa ostella sormuksia.
sormukset. Mutta mies oli sitä mieltä, että säästetään rahaa. Vaikka sanoinkin, että ei tarvitse kallis olla. Ja todella tarkoitan, että 50 e sormus olisi tehnyt minut hyvin iloiseksi!! ap
En mä itseni kanssa naimisiin mennyt! Siinä on kysymys symbolista ja symbolisesta teosta, että mies sen ostaa. Se siinä onkin tärkeää. ap
hänen kanssaanhan sinä naimisiin menit. Ja nyt haluat, että mieskin ostaa sinulle? Ok, jos logiikka on tuo, että todellakin samoin perustein ostit miehelle (kun hänen kanssaan menit naimisiin, ja se kuka menee, ostaa sille toiselle...), niin ymmärrän että haluat myös omasi.
Sano, että nyt kaduttaa ja haluaisit sen vihkisormuksen! Varmasti ymmärtää, jos sua rakastaa. Toivo vaikka joululahjaksi.
Mun mies totesi, että me mennään naimisiin vain kerran elämässämme ja ostetaan vain kerran vihkisormukset, joten parasta, että ne on mieleiset. Ja sanoi myös, että se, mitä meille siitä päivästä jää, on ne sormukset, joten niihin voi panostaa. Säästetään sitten jossain muussa.
Ja kun me ei ryypätä, polteta tupakkaa eikä käydä baareissa juhlimassa, niin laitettiin sitten kuulemma se raha sormuksiin.
T. se, joka sai sen yllärisormuksen
Parin kuukauden imetyksen jälkeen siitä tuli liian suuri. Nyt 10kk imetyksen jälkeen tippuu holahtaen sormesta. Ei mua vaan kukaan kieroon ole katsonut ilman sormusta.