Kuinka pian tapailun jälkeen olette alkaneet seurustella?

seurustelusta erikseen. Tapailtiin alusta lähtien tosi tiiviisti ja mies tuli mukaan mun ja kavereiden mökkireissullekin ehkä kaksi viikkoa sen jälkeen kun oltiin tavattu. Ei siis ollut tarvetta sopia erikseen, vaan suhde eteni omalla painollaan ja ehkä vajaa kuukausi tapaamisesta tuli sellainen fiilis että tässä nyt tosiaan seurustellaan ihan vakavasti.

niin kliseiseltä kuin ehkä kuulostaa, niin homman tulis mennä aikalailla näin:

Ensin ihastutaan, halutaan tutustua toiseen lisää, olla toisen kanssa koko ajan. Sitten rakastutaan, muutetaan yhteen. Vähitellen huuma tasoittuu, mutta se ei pelästytä, koska rakkaus on kasvanut suureksi ja voi kuvitella - tai oikeastaan"tietää", että tulee elämään toisen kanssa aina.



Hälytyskellojen tulisi soida, jos ns. tapailuvaihe kestää ja kestää, eikä tiedä missä mennään ja mitä toinen tuntee. Analysoidaan tekstarit miljoonaan kertaan,aletaan pelailla pelejä "se saa soittaa mulle eka" jne.



Itselläni on kokemusta molemmista. Olen sortunut hissunkissun tapailuun silloin, kun mies on ollut jees, mutten ole varsinaisesti ollut ihastunut. Olen vain kaivannut seuraa. Olen sanonut miehelle haluavani edetä "tooosi hitaasti". Yksi näistä tämän tapaisista suhteistani eteni seurusteluksi, eli selkeäksi sopimiseksi n.puolen vuoden tapailun jälkeen, että muita ei tule ja nyt ollaan pari. Ongelma suhteessa oli, etten oikein koskaan alkanut tuntea 'tarpeeksi'.



On minulla kokemusta siitäkin, että katseet kohtaa ja NAPS, se on siinä! Vannotaan suuria tunteita jo parin päivän jälkeen, kaikki kortit pöydällä ja takki auki. ...Olen ehdottomasti sellaisten alkujen tyttö. En kestä juosta miesten perässä, jos on tunne, että se olem minä, joka tunnen ja haluan enemmän.

minun mielestä omassa suhteessani tapailu muuttui seurusteluksi siinä vaiheessa,kun oli tavattu vanhemmat puolin ja toisin. En ole vanhoillinen, mutta tuntui vain siltä,että nyt on jo vakavampaa kun on esitelty perheellekin :D Ja aikaa ensitapaamisesta kului pari kuukautta.

Että tapailun aikana on viä ok tapailla muita (vrt jenkkideittailu) eikä kumppania viedä vielä suvulle näytille?

Mua myös kiinnostaa tietää, sovitaanko seurustelusta erikseen? Mistä laskette vuosipäivämäärän ajankohdan?

"klassisessa jenkkideittailussa" ei edes pussailla (suulle) ekoilla treffeillä. Deiteille saa pyytää kenet vaan,eikä sitä oteta niin vakavasti kuin suomessa. Toisaalta tokat ja kolmannet treffit merkitsee jo jotain.

Nyrkkisääntö on, että montaa tyyppiä saa tapailla, jos pitää etäisyyttä kaikkiin, eli ei pane eikä paljon pussaile ja tekee selväksi, että treffaa muitakin.

yhdessä, 6 kuukauden päästä kihloihin naimisiin myöhemmin ja nyt on takana kohta 18 vuotta! Joskus kannattaa antaa :)

Tavattiin netin chattilinjalla ja sitten kahvilassa.



Sen jälkeen tapailtiin tiiviisti kaksi viikkoa, jonka jälkeen vasta mentiin sänkyyn.



Kun sitten kysyin, että onko tämä miehen mielestä vaan sellainen panosuhde, hän oli ihan kauhuissaan. Että eihän sellaista naista esitellä kavereille, vanhemmille ja taluteta alttarille. Siitä lähtien me sitten seurusteltiin.



Ja nyt ollaan naimisissa.

ihan siinä opiskelun ohessa (näimme siis liki päivittäin) ja myös osin yhteisellä vapaa-ajalla.

Seurustelusta sovittiin erikseen, sitä ehti jatkua n. puolitoista vuotta ennen naimisiinmenoa, jolloin vasta seksi tuli mukaan kuvioihin.

Näin siis tämän päivän 50+

siitä mitä mikin asia pitää sisällään. On siis syytä tehdä selväksi mitä kulloisessakin tilanteessa on itse toimittamassa. Jos itse tietää mitä haluaa ja missä rajat kulkevat ja tuo nämä seikat julki vuorovaikutuksessa toisten kanssa ei kovin pahasti voi mennä pieleen.

Esimerkkinä vituralleen menneistä oletuksista:

toinen luulee kyseessä olevan seurustelun kun toinen pitää samaa tilannetta "tapailuna" eli suhtautuu seksistä huolimatta hommaan holtittomasti, pitää hakua päällä muualle ja suunnittelee menoja pääosin muiden kavereiden kanssa.





Mietityttää kyllä mitenköhän paljon lopulta näihin juttuihin voi tietoisella mielellä vaikuttaa. Tiedostamaton mielen sisältöhän meitä kuitenkin ohjaa. Jos varhaisvaiheen kiintymyssuhteissa on ongelmia, onko sitten väistämättömästi sidottu epäonnistuneisiin parisuhdehelvetteihin jotka monasti saavat alkunsa sangen epämääräisesti?

17vuotta sitten.Olen eronnut pari vuotta sitten ja ei mitään kiinnostusta ole aloittaa kenenkään kanssa edes ystävyyttä.Olen pettynyt miehiin,en luota.

sitä ennen oltiin kyllä tunnettu jo 15 vuotta ja pyöritty samoissa piireissä. Sitten noin 1-2kk näiden muutaman tapaamisen jälkeen juteltiin, että voitaisiin alkaa ihan kunnolla seurustella.



Tästä 14,5 vuotta aikaa. Naimisissa ollaan oltu 12 vuotta.

Tosin minun mielestäni seksiäkin voi harrastaa, eikä se automaattisesti vielä tarkoita että seurustellaan. Mutta ehkä voi sanoa että kun seksi on aloitettu niin se on tietynlainen askel kuitenkin eteenpäin eli suht pian sen jälkeen tulee eteen se kysymys että seurustellaanko vai onko kyseessä vain panosuhde tms.

Me tapailtiin n. 1,5kk ja sovittiin sitten seurustelevamme, tosin ei sitä sopimista olisi mitenkään välttämättä erikseen tarvinnut tehdä. Se tuli ihan minun aloitteestani koska oli kokemuksia vedättäjämiehistä, tai ehkä pitäisi vain sanoa erilaisista käsityksistä siitä, miten vakava suhde on. Vuosipäivä kuitenkin lasketaan tuosta tapailun alusta.

tapailu on sellaista tutustumisen aikaa, jolloin ei vielä harrasteta seksiä. Tuona aikana voi ihan hyvin deittailla muitakin ja tutustua myös heihin ja etsiä sitä sopivaa seurustelukaveria. Kun se sopiva kaveri löytyy muita ei enää tapailla ohessa vaan keskitytään tähän vakavampaan suhteeseen ja seurustelun säännöistä sovitaan yhdessä. Voi kehkeytyä elinikäinen kumppanuus tai voi olla kehkeytymättä, mutta näin minun mielestäni edetään itseä ja toisia kunnioittaen.

Panosuhde on helppo erottaa tapailusta - sen aikana ei tutustu toiseen eikä yhdessäoloaika pyöri kuin kammarissa. Itselläni oli tällainen 4kk:n verran ja voin kyllä sanoa, että en päässyt juurikaan perille miehen elämästä eikä hän minun. Tapailut olivat vain kerran viikossa emmekä käyneet yhdessä missään ulkona.

että seurustellaan. Ei siitä kyllä erikseen puhuttu, oli täysi itsestäänselvyys molemmille. Eikä edes menty sänkyyn. Lapset otettiin mukaan 3. treffeille. Seksiä harrastettiin ehkä vajaan 2 viikon kuluttua ensitapaamisesta.

Me soudimme ja huopasimme (panimme ja vietimme aikaaa seurustelematta) ehkä pari kuukautta tiiviimmin, kunnes mies eräänä sunnuntaina pois lähtiessään totesi, että jos joku kysyy niin mä seurustelen sitten hänen kanssaan.



Yhdessä vasta 3v mutta tästä se lähtee :)

Seksiä oli toisella tapaamisella. Oisko mennyt viikko, kun kerroin lapselleni olleeni heilani luona. Tällöin se oli mielestäni jo seurustelua. Voi hyvinkin olla, että miesystävälläni on asiasta erilainen näkemys. Kuitenkin kerroin silloin heti miesystävällenikin sanoneeni lapselleni niin kuin sanoin.

oli sellainen on-off. ennen toista parisuhdettani tapailin eksääni noin kuukauden ajan ennen kuin sovimme seurustelusta. ennen kolmatta ja nykyistä parisuhdetta tapailin miestäni noin puolen vuoden ajan ennen kuin sovimme seurustelusta. hmmm, mikä erottaa tapailemisen ja seurustelun toisistaan? kai se on henkilökohtaista. minun mielestäni tapailu on vähemmän vakavaa: tutustutaan, pidetään hauskaa jne. ja seurustelu on enemmän vakavaa: jatketaan tutustumista, sitoudutaan, kerrotaan perheelle, sukulaisille ja ystäville.

että lopetamme muiden ihmisten tapailun ja keskitymme tutustumaan toisiimme, sitä voinee pitää seurustelun alkuna. Sitä sanaa ei tosin käytetty.

seksi tuli tokalla kertaa kuvioihin, kun olimme seurustelleet yli puoli vuotta ja kolmannella kertaa samana iltana/yönä, kun olimme tavanneet.

seuraavana päivänä. Sovittiin, että nyt seurustellaan. Sillä tiellä ollaan edelleen, joten ei ole kuin tämä yksi kokemus.

Sitten pussailtiin ja sovittiin, että seurustellaan :)