Kuinka pian tapailun jälkeen olette alkaneet seurustella?

miksi kukaan ei ota esille sitä asiaa, että onhan se eri asia aloittaa suhde nyt 38v yh-äitinä, kuin joskus parikymppisena sinkkuna. Ainakin itsellä tuo seurustelu/tapailu/paneskelu/yhteenmuutto aikeet ovat muuttunut todella paljon ajan myötä. Myös 2 lasta muuttavat tilannetta aikamoisesti siitä lapsettomana sinkkuna olosta.

Mun mielestä seurusteluksi voi kutsua sitä, kun on päämääränä pysyä yhdessä, eli molemmilla on halu sitoutua toiseen ja jollain aikavälillä "edetään seuraavaan vaiheeseen". Tapailua ei voi määritellä mun mielestä ajallisesti, monille miehille tuntuu olevan tosi kätevää kun "vaan tapaillaan", siis pelkkiä etuja ilman velvoitteita. "Mä en voi luvata mitään", helvetti!!

Ehkä vähän vanha keskustelu mutta asia ei ole muuttunut miksikään :D

Tässä itsekkin hiljattain tapasin ( noin 3viikkoa) sitten  erään naisen ja 1-2viikonpäästä tavattiin uudestaan jonka jälkeen melko usein tavatta ainakun työt antaa myöden. Seksiä ollaan  3 kertaa harrastettu ja käyty paljon omia asioita läpi. Nyt itsekkin kävin miettimään että missä menee kaveruuden,tapailun ja seurustelun raja. Kyllä siinä vaiheessa kun käydään omia asioita läpi ja suunnitellaan yhteistä aikaa töiden ohelle + seksikin tullut mukaan olla vähintäänkin hyvin  lähellä seurustelua. Sitte panosuhde on taas sellainen että tyylin kertaviikkoon nähdään ja sitten se on siinä eikä sinä välisenäkään aikana pahemmin jutella. EIkä ole edes pahemmin kiinnostusta "selvittää" toisen asioita. esim jos on ollut huono päivä niin harvemmin sitä panosuhteessa vatvotaan.

en koskaan

En mä ole koskaan tapaillut sillä tavalla kuin jotkut tuossa sanoo että samalla etsitään jotain parempaa. En mä lähde kenenkään matkaan jos se ei ole mulle tarpeeksi hyvä. Olen aina seurustellut kaikkien kanssa jotka olen kerran valinnut. Ei mitään panosuhteita. Ja silti olen melkein aina mennyt heti ekana yönä sänkyyn. Paitsi tietysti neitsyenä. Mieluummin olen kokonaan ilman kuin rupean epämääräisesti tapailemaan. Miehen pitää tuntua heti niin hyvältä, ettei tarvitse arpoa.

Ehkä pari viikkoa ekasta tapaamisesta alettiin seurustelemaan. Siis päätettiin ihan virallisesti ja laitetiin facebookkiin :) Itse tykkään siitä että tiedän missä mennään ja asioilla on nimet. En halua tilannetta jossa luulen itse seurustelevani ja että suhde on vakava kun toinen esim. tapailee useampaa .

Me oltiin tapailtu miehen kanssa pari viikkoa, kun kysyin eräänä iltana, että haluaisiko hän oikein seurustella kanssani. Mies katsoi pitkään ja sanoi, että johan tässä on seurusteltu pari viikkoa.. :D Omasta mielestäni seurustelu on jo jonkin asteinen sitoumus, joka sovitaan. Tapaillessa ei vielä ole lupauksia vakavammasta.

Omalla kohdalla tapailu on ollut sitä että nähdään kerran tai kaksi kertaa viikossa ja välillä voi mennä päiviäkin ettei olla missään yhteyksissä. Juttu ei ole ottanut kunnolla tuulta alleen. Johtuu yleensä siitä ettei toisella tai kummallakaan loppujen lopuksi kiinnosta tarpeeksi. Sitä ei välttämättä itselleenkään aluksi myönnä, sitä vain ajattelee että että ihan ok-tyyppi ja olisipa mukava tutustua. Oman kokemuksen perusteella ja mitä ystäväpiirissä olen huomannut, "ihan ok" ei ole riittävä pohja vakavampaan suhteeseen. "Ihan ok"-jutuista on yleensä seurannut pelkkä kaveruus tai ei sitäkään.

Omat vakavemmat seurustelusuhteet on alkaneet suuresta ihastuksesta joka on herännyt jo ensitapaamisesta. Olen ollut niin ihastunut ettei tosikaan. Ja miehenkin puolelta on ollut sama tunne mitä ilmeisimmin sillä nähtiin joka päivä ja puhelimitse myös yhteydessä joka päivä. Ei siinä ole jäänyt epäselväksi mitkä on olleet toisen tunteet. Joka kerta olen itse ottanut puheeksi että seurustellaanko me nyt. Ihan niinkuin varmistuksen vuoksi.

mulle tuli kanssa uutena nämä missävaiheessaseurustellaan-jutut. viimeksi kun olin seurustellut v -87 :D

kaverille vaan kävi hassusti kun luuli seurustelevansa mutta miehen mielestä ei. auts. ja tuli vielä jossain nolossa tilanteessa esiin, olikohan ollut mustis jostain vai mikä lie niin mies oli täräyttänyt että eihän me seurustella niin mitä sä kyttäät tms.

nykyisen miehen kanssa sitten osasin olla "oikeesti" eli kuukausi tapailtiin, sitten kysyin suoraan että jatketaanko vai sanotaanko heippa, minen jaksa rampata pelkän panon perässä, annoin mietintäaikaakin viikon. mies mietti pari sekuntia. ja sitten seurusteltiin. ja nyt ollaan naimisissa.

Nykyinen tuli luokseni panemaan yhdeksi yöksi ja tuossa se pyörii vieläkin parin vuoden jälkeen. Ei se oikeastaan sitten enää koskaan kotiinsa lähtenytkään :D

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 10:14"]

Nykyinen tuli luokseni panemaan yhdeksi yöksi ja tuossa se pyörii vieläkin parin vuoden jälkeen. Ei se oikeastaan sitten enää koskaan kotiinsa lähtenytkään :D

[/quote]

Mulla sama homma. Bongattiin toisemme baarista, humalassa tietty kuinkas muutenkaan. 13 vuotta yhdessä eikä loppua näy. =)

Ei ole ollut mitään tapailuvaiheita mulla. 3 pitkää suhdetta, ja kaikissa ensitapaamisesta (kaikissa ravintolaillan jälkeinen pano) on seurannut suoraan tai lähes suoraan yhteenmuutto. Nykyinen eli aviomieheni jäi heti ensimmäisen yön jälkeen nurkkiin pyörimään ja kahden kk päästä irtisanoi oman vuokrakämppänsä.

Eikä ole tarvinnut erikseen sopia että nyt seurustellaan. On ollut aika selkeä homma.



Onko se tapailu jotakin sellaista "no en tiiä, kattellaan nyt tässä" -tyyppistä vai miten se eroaa seurustelusta?

joka jatkui "tapailuna" vuositolkulla. Ei siis muuttunut missään vaiheessa seurusteluksi tai yhtään miksikään. Kai sitten viimeiset pari vuotta yritettiin olla ihan vaan kavereita mutta saatanallinen vitutus itsellä järsi sisällä koko ajan. Jotkut sitä vaan tekee toiselle tollasta kiusaa niin kauan kun sitä joku toinen sietää. Minä en siedä enää koko tyyppiä. Ällöttää ja tekis mieli ajaa autolla päälle.Saatanan kusipää.

Minuakin kiinnostaisi kunnollinen vastaus ap:n fiksuun kysymykseen.



En ole koskaan harrastanut mitään kännipanoja, voi yäh, teidän kanssa!

Tapasimme yhteisellä reissulla, sen jälkeen olimme yhden yön erossa ja muutimme seuraavana päivänä yhteen. Tästä on ny 16 vuotta ja pirusti rakastetaan toisiamme.

tapailu on sellaista tutustumisen aikaa, jolloin ei vielä harrasteta seksiä. Tuona aikana voi ihan hyvin deittailla muitakin ja tutustua myös heihin ja etsiä sitä sopivaa seurustelukaveria. Kun se sopiva kaveri löytyy muita ei enää tapailla ohessa vaan keskitytään tähän vakavampaan suhteeseen ja seurustelun säännöistä sovitaan yhdessä. Voi kehkeytyä elinikäinen kumppanuus tai voi olla kehkeytymättä, mutta näin minun mielestäni edetään itseä ja toisia kunnioittaen.

suositeltavaa tapailun kestoa on vaikea määritellä.

Riittävästi toista tulisi kuitenkin oppia tuntemaan tuona aikana, miten sitä muuten voisi päättääkään

tahtooko syvempää suhdetta juuri kyseisen ihmisen kanssa.

Aikuisen ihmisen (jolla lapsia) soisi kuitenkin tutustuvan uusiin kumppaniehdokkaisiin ihan rauhassa vähintään viikkoja ellei peräti jokusen kuukauden.

Että tapailun aikana on viä ok tapailla muita (vrt jenkkideittailu) eikä kumppania viedä vielä suvulle näytille?

Mua myös kiinnostaa tietää, sovitaanko seurustelusta erikseen? Mistä laskette vuosipäivämäärän ajankohdan?

Tapailtiin ensin joitain viikkoja, kun mies kertoi, että sen kaveri oli kysynyt, että onko meillä nyt säätö vai suhde menossa, ja kysyi että kumpi mun mielestä, haluanko että suhde... Sanoin että haluan, ja sovittiin, että nyt me sitten seurustellaan. =)



Vuosipäivämäärä lasketaan tuosta päivästä (koska tapailun alussa mulla oli säätöä toisenkin miehen kanssa, enkä halua tuota miestä/ajankohtaa laskea tähän meidän juttuun...).