Mies haluaisi lähteä mun kanssa kahdestaan laivalle, ei lasta mukaan!

Paitsi että jos sä et ap lähde, niin kai mä voin?

– Kun huomaa, ettei ole koskaan yhteistä aikaa kumppanin kanssa, seksiä ei enää harrasteta, eikä tehdä muitakaan asioita yhdessä, tulisi silloin huolestua. Kun kontakti kumppaniin katoaa, niin parisuhde kärsii. Kun on selkeästi jokin asia mitä kaipaa, mutta se puuttuu, niin tulisi havahtua ja nostaa asia esiin. Tällöin täytyy vain ruveta tekemään töitä ja muutoksia parisuhteen eteen, Airikka korostaa."

Jos on vaimo ja äiti, on molempia koko ajan. Niitä ei voi erottaa. Seksiä voi harrastaa kotona sängyssä, sohvalla, keittiön lattialla, suihkussa - missä kukakin tykkää, vaikka se lapsi nukkuisi siellä omassa huoneessaan. Ei lapsi ole läsnä koko ajan. Yhteinen aamupala ennen lapsen heräämistä tai yhteinen iltahetki kun lapsi on laitettu nukkumaan ovat niitä kahdenkeskisiä aikoja, jolloin voi "hoitaa" parisuhdettaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (lähellä oloa, juttelua?). Miksi ei voi harrastaa koko perheenä jotain ja irrottautua niin arjesta? Voihan sitä vaikka käydä iltalenkillä ja lapsi fillaroida mukana siinä näköpiirissä. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että työ, koti, lapset, talonrakennusprojekti ja parisuhde on kaikki siinä yhdessä ja samassa hetkessä.

Miksi pitäisi väkisin erottaa se parisuhde irralleeen muusta elämästä? Eihän siinä ole mitään järkeä. Pikemminkin käy niin, että sitten se parisuhde vasta irrallaan onkin siitä normaalielämästä, jos yrittää elää aina niin, että se parisuhde hoidetaan sitten joskus jollain viikonloppureissulla pari kertaa vuodessa. Vähän kuin olisi joku etävanhempi, joka hoitaa lastaan kerran kuussa kahden päivän ajan ja joka toinen joulu.

sen LISÄKSI heillä on niitä romanttisia parisuhdelomia. Heillä (meillä) on kaikki se, mikä sinullakin ja paljon enemmän. Vaikuttaa siltä, että olet katkera ja yrität selittää itsellesi, että sulla on kaikki ihan hyvin.

– Kun huomaa, ettei ole koskaan yhteistä aikaa kumppanin kanssa, seksiä ei enää harrasteta, eikä tehdä muitakaan asioita yhdessä, tulisi silloin huolestua. Kun kontakti kumppaniin katoaa, niin parisuhde kärsii. Kun on selkeästi jokin asia mitä kaipaa, mutta se puuttuu, niin tulisi havahtua ja nostaa asia esiin. Tällöin täytyy vain ruveta tekemään töitä ja muutoksia parisuhteen eteen, Airikka korostaa."

Jos on vaimo ja äiti, on molempia koko ajan. Niitä ei voi erottaa. Seksiä voi harrastaa kotona sängyssä, sohvalla, keittiön lattialla, suihkussa - missä kukakin tykkää, vaikka se lapsi nukkuisi siellä omassa huoneessaan. Ei lapsi ole läsnä koko ajan. Yhteinen aamupala ennen lapsen heräämistä tai yhteinen iltahetki kun lapsi on laitettu nukkumaan ovat niitä kahdenkeskisiä aikoja, jolloin voi "hoitaa" parisuhdettaan, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (lähellä oloa, juttelua?). Miksi ei voi harrastaa koko perheenä jotain ja irrottautua niin arjesta? Voihan sitä vaikka käydä iltalenkillä ja lapsi fillaroida mukana siinä näköpiirissä. Kyllä aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää, että työ, koti, lapset, talonrakennusprojekti ja parisuhde on kaikki siinä yhdessä ja samassa hetkessä. Miksi pitäisi väkisin erottaa se parisuhde irralleeen muusta elämästä? Eihän siinä ole mitään järkeä. Pikemminkin käy niin, että sitten se parisuhde vasta irrallaan onkin siitä normaalielämästä, jos yrittää elää aina niin, että se parisuhde hoidetaan sitten joskus jollain viikonloppureissulla pari kertaa vuodessa. Vähän kuin olisi joku etävanhempi, joka hoitaa lastaan kerran kuussa kahden päivän ajan ja joka toinen joulu.

Joo tiedän, kuulostaa ihan tyhmältä ja olen ihan tyhmä korppu akka kun en halua lähteä kaksin.

Mutta lapsemme on 5 vuotias ja hän ei koskaan ole ollut laivalla. Mun mielestä tuntuis KAUHEALTA jättää lapsi ulkopuolella asiasta josta lapsi nauttisi eniten.

Mies valittaa yhteisen ajan puutteesta, vaikka kyllä me jonkin verran saadaan asioita tehdä ihan kaksinkin.

Haluaisi lähteä " juhlimaan" eli bilettämään/tanssimaan minun kanssani kahdestaan...

Mitä mieltä on av-raati?

Meillä on juuri tuollainen tuttu pariskunta, jossa mitään ei ole yhdessä tehty sitten lasten syntymän. Sääliksi käy. Mies on ihan kypsä lähtemään ja aina piikittelevät toisilleen. Ei mitään rakkautta tai lämpöä näy. Usko jo, kohta saat mennä yksin sen lapsesi kanssa, jos et puolisoasi huomioi. Se tanssittaja löytyy kyllä.

En minäkään ymmärrä miksi sitä parisuhdetta pitää lähteä aina hoitamaan jonnekin pois kotoa?! Meillä sitä hoidetaan iltaisin, jo ennen kuin lapset ovat edes nukkumassa ihan vaan juttelemalla ja vaikka yhdessä ruokaa laittaen. Mutta etenkin iltaisin kahden kesken ja oikeastaan parhaimmat hetket ovat viikonloppuaamuna, kun lapset ovat alakerrassa katsomassa telkkua ja me saamme rahassa herätä ja tehdä joskus jotain muutakin...

Yökylässä meidän muksut on n. 4xvuodessa ja niistä ehkä yksi on varattu vain meille, muulloin on erilaisia juhlia. Outoa minusta on se, että tuttava- ja työkaveripiiristä monet parisuhdetta esim. Kerran kuussa hoitavat ovat eronneet tai eron partaalla ja uskon, että se on juuri se, kun ei osata elää arkea ja perheenä.



Mutta ap:lle sanoisin, että ehdota miehelle jotain muuta esim. hotelliyötä, jos laiva ahdistaa tai sitten suostut miehen ehdotukseen, ei se lapsi siitä reissusta suutu. Olin esikoiseni kohdalla hyvin samanlainen, että ajattelin kaikesta ja kaikkea hänen näkökulmastaan, enkä miehen tai omasta, mutta vuosien saatossa on oppinut löytämään kultaisen keskitien. Ja on mekin oltu kerran yhdessä risteilyllä, en kestänyt sitä juoppo-pettämismeininkiä, joka pikkujouluaikaan oli valloillaan, mutta lapset nauttivat tuliaisista :)

Asiat eivät yleensä ole joko-tai.



Parisuhdetta _pitää_ hoitaa siinä arjessa, vaikkapa juuri niillä yhteisillä iltahetkillä tai mikä nyt kenellekin parhaiten sopii.



Parisuhteelle _tekee erittäin hyvää_ olla joskus ilman lapsia. Joka ei koskaan kaipaa kahdenkeskistä aikaa oman puolison kanssa vaan puhuu pelkästään "me perheenä, me isä ja äiti", on kyllä jo tosi hukassa. Se,että lähtee kerran vuodessa jonnekin ilman lapsia, ei tarkoita että vain silloin parisuhdetta hoidettaisiin. Nämä matkat ikäänkuin ovat helminä kaiken muun kivan päälle.



Ap, todellakin menet miehesi kanssa reissuun. Nautitte toisistanne! muista, että vanhempien suhde on lasten koti!





t. juuri viikon etelässä miehensä kanssa ollut 3 lapsen äiti

viihdy miehen kanssa, tai jostain muusta syystä halua miehen kanssa olla kahdestaan. Niin kuin lapsi olisi tekosyy.



Voi olla kaukaa haettua, tuli vaan mieleen.



Mitä tulee kahdenkeskeiseen aikaan arjessa, niin minä olen kouluikäisten lasten kanssa about samaan aikaan nukkumassa. Iltaisin ei todellakaan ole rauhallista aikaa kahdestaan. Arki muutenkin kiireistä ja usein stressaavaa (joo, tälle asialle pitäisi tehdä jotain) ja parisuhde vaan meinaa jäädä viimeiseksi siinä hötäkässä. Eli meillä on kyllä tarvetta päästä välillä ilman lapsia jonnekin. Arvostelijoille tiedoksi, ettei sitä kuitenkaan olla joka kuukausi tekemässä.

että meillä arjessa ihan kaikenlaisista asioista juttelukin on aika vaikeaa. Ei vaan ehdi, kuin ne pakolliset lasten jutut ja jotkut omista menoista sopimiset yms. On tosiaan surkeaa, mutta tässä jamassa ollaan.

Joten jättäisin varmaan laivalla yöpymisen väliin ja ehdottaisin miehelle että menisimme vaikka yöksi Haikon kartanoon tai Naantalin kylpylään tms. Siellä saisi käydä hoidoissa ja syödä hyvin.

Tai jos laivalla haluaisin mennä, niin sitten mieluiten pikalaivalla Tallinnaan ja yötä siellä jossain tasokkaassa, ehkä pienessä hotellissa ja syömään hyvään ravintolaan jne...

Tai sitten voisi repäistä ja lähteä vaikka junalla Pietariin.

Joku toinen kerta sitten lapsi mukaan.

sen LISÄKSI heillä on niitä romanttisia parisuhdelomia. Heillä (meillä) on kaikki se, mikä sinullakin ja paljon enemmän. Vaikuttaa siltä, että olet katkera ja yrität selittää itsellesi, että sulla on kaikki ihan hyvin.

taisi osua ja upota pahasti. Minkälaista romantiikka on se, että saa sitä romantiikkaa vain irti arjesta kerran vuodessa? Meillä on romanttisia hetkiä tämän tästä ihan keskellä arkea. Toiset hoitavat sen näin, ja toiset - niin kuin te - joudutte hakemaan sen romantiikan väkisin jostain matkalta ja siksi aikaa hylkäämään lapset. Eipä taida teidän arjessanne olla kehumista, ja arkea se elämä kuitenkin enimmäkseen on.

Sinulla on hyvä arki. Minulla on hyvä arki + erityiset hetket.

Jos sinulle riittää, mitä sinulla on, ole onnellinen, mutta älä kuvittele, että sillä, jolla on enemmän, on vähemmän.

sen LISÄKSI heillä on niitä romanttisia parisuhdelomia. Heillä (meillä) on kaikki se, mikä sinullakin ja paljon enemmän. Vaikuttaa siltä, että olet katkera ja yrität selittää itsellesi, että sulla on kaikki ihan hyvin.

taisi osua ja upota pahasti. Minkälaista romantiikka on se, että saa sitä romantiikkaa vain irti arjesta kerran vuodessa? Meillä on romanttisia hetkiä tämän tästä ihan keskellä arkea. Toiset hoitavat sen näin, ja toiset - niin kuin te - joudutte hakemaan sen romantiikan väkisin jostain matkalta ja siksi aikaa hylkäämään lapset. Eipä taida teidän arjessanne olla kehumista, ja arkea se elämä kuitenkin enimmäkseen on.

Sinulla on hyvä arki. Minulla on hyvä arki + erityiset hetket.

Jos sinulle riittää, mitä sinulla on, ole onnellinen, mutta älä kuvittele, että sillä, jolla on enemmän, on vähemmän.

miksi sinun "erityiset hetkesi" olisivat jotenkin parempia tai erityisempiä tai romanttisempia kuin minun vain siksi, että ne tapahtuvat poissa kotoa. Miksi kuvittelet, että minulla olisi jotain vähemmän kuin sinulla?

Ymmärsin tän illan aikana asiaa mietittyäni,että ehkä on ihan hyvä lähteä kahdestaan laivalle.

Ehkä siihen vaikutti nämä kommentit,en tiedä.



Aion kyllä saada matkan lapsenkin kanssa järkättyä,mutta ensi vuoden puolella.

Pakko ajatella niin,ettei tule järkyttävän huono omatunto.



Mies ei lähtisi toisen kanssa matkaan,ei tanssimaan,eikä pettämään. Sen tiedän,ihan sama onko matkaa vai ei.

Se on mussa kiinni kun takiainen ja aina kun lapsen silmä välttää,se on tisseissä kiinni.



Se on joka viikonloppu kotona,ei käy kavereiden kanssa juhlimassa. Haluaa juhlimaan vaan minun kanssani.



Ehkä oon niin kiinni lapsessani vielä jollain napanuoralla ettei huvita tehdä asioita ilman häntä.

Mutta mikään ensilumi tai uudenvuoden raketti ei tunnu samalta ilman lapsen naurua ja iloa.



Mutta ei toi yks reissu nyt lapselta kai paljon oo pois. Pitää tuoda tuliaisiksi jotain tosi kivaa :D



Ap.

jos joku viikonloppu mummo ei pystykään/haluakaan ottaa yökylään lapsia.

Meillä on monta lasta ja ei ole ollut koskaan lapsenvahteja. Naimisissa olemme olleet silti 22 vuotta ja hyvin menee vieläkin. Vaikka sitä parisuhdetta ei ole laivoilla erikseen hoidetukaan. Perheenä olemme kulkeneet ja nauttineet arjen pienistä hetkistä.

Kumma vain kun tuntuu, että eniten tulee eroja juuri niille, jotka hoidattaa jatkuvasti lapsia mummoloissa ja laukkaa hoitamassa parisuhdettaan. Mahtaa olla tosiaan heikoissa kantimissa suhteet kun niitä pitää koko ajan hoitaa.

jotka ei HALUA viettää kahdenkeskistä aikaa oman puolison kanssa. Onko teillä niin kamalat kumppanit, että ette uskalla lähteä niiden kanssa minnekään edes yhdeksi yöksi ilman lapsia? Pelkäättekö, ettei teillä olekaan hauskaa kahdestaan kun ei ole lapset suojakilpenä ja tekosyynä siinä ettei tartte nauttia toisen seurasta?



Näitä kyllä riittää jotka sanoo ettei parisuhde vaadi mitään erillistä aikaa ilman lapsia. Ei siinä mitään, mutta enpä ole koskaan kenenkään kuullut sanovan, että oli kamala kokemus olla lapsista erossa kahdestaan kumppanin kanssa ja ettei enää koskaan tee niin. Poikkeuksetta kaikki, jotka ovat niin tehneet, ovat nauttineet siitä ihan täysillä ja haluavat samaa joskus uudestaankin.

Minä ainakin haluan ottaa kiljuvan kakaran mukaan kaikkialle.

jotka ei HALUA viettää kahdenkeskistä aikaa oman puolison kanssa. Onko teillä niin kamalat kumppanit, että ette uskalla lähteä niiden kanssa minnekään edes yhdeksi yöksi ilman lapsia? Pelkäättekö, ettei teillä olekaan hauskaa kahdestaan kun ei ole lapset suojakilpenä ja tekosyynä siinä ettei tartte nauttia toisen seurasta?

Näitä kyllä riittää jotka sanoo ettei parisuhde vaadi mitään erillistä aikaa ilman lapsia. Ei siinä mitään, mutta enpä ole koskaan kenenkään kuullut sanovan, että oli kamala kokemus olla lapsista erossa kahdestaan kumppanin kanssa ja ettei enää koskaan tee niin. Poikkeuksetta kaikki, jotka ovat niin tehneet, ovat nauttineet siitä ihan täysillä ja haluavat samaa joskus uudestaankin.

jos joku viikonloppu mummo ei pystykään/haluakaan ottaa yökylään lapsia.

Meillä on monta lasta ja ei ole ollut koskaan lapsenvahteja. Naimisissa olemme olleet silti 22 vuotta ja hyvin menee vieläkin. Vaikka sitä parisuhdetta ei ole laivoilla erikseen hoidetukaan. Perheenä olemme kulkeneet ja nauttineet arjen pienistä hetkistä. Kumma vain kun tuntuu, että eniten tulee eroja juuri niille, jotka hoidattaa jatkuvasti lapsia mummoloissa ja laukkaa hoitamassa parisuhdettaan. Mahtaa olla tosiaan heikoissa kantimissa suhteet kun niitä pitää koko ajan hoitaa.

Mitä ihmeen parisuhteen hoitamista? Kuuluuko tämä samaan sarjaan seksin harrastamisen kanssa? Siis hoitaa ja harrastaa? Sitäkö te puolisoittenne kanssa teette? Hoitaa ja harrastaa...

Mä nyt satun pitämään puolisoni seurasta tosi paljon. Musta on erittäin mukavaa viettää aikaa myös kahden, en mä silloin mitään hoida tai harrasta, vaan vietän aikaa hyvän ystäväni ja rakastettuni kanssa, ilman alaikäistä seuraa.

Ja mikä ihmeen taivas se kylpylä on, mitä joka jumalan viestissä suositellaan? Siis käydä lillumassa siellä kaiken näköisiltä, muotoisilta, hajuisilta, kokoisilta ihmisiltä erittyneessä ihon orvaskesivedessä ja pitää sitä jonkun romanttisuuden (ja hoitamisen ja harrastamisen) huipentuma?

Tuota. Kehottaisin hankkimaan sellasen vastaparin elämäänne, jonka kanssa on yhtä luonnollista viettää niin tavallista arkea, elämää ja perhettä kuin kahdenkeskistä aikaa. Ilman, että minkään kosmisten kappaleiden tai tähtikuvioiden tarvitsee yhden laivamatkan takia siirtyä paikoiltaan.

Joku ihmetteli, miksi perheessä vanhempien tulisi saada jotain "extraa" enemmän kuin lasten. Mun mielestä vanhemmilla on eri tavalla oikeus yksityisyyteen, jo parisuhteen takia, lapsenne tuskin ovat vielä seksiä. Toisakseen vanhemmat perustavat kodin, jonka elättävät ja jonka säännöistä ja "hallinnosta" he vastaavat. Tottakai heillä on oikeus aikuisten kivaan, ohi lasten.

Asiat eivät yleensä ole joko-tai.

Parisuhdetta _pitää_ hoitaa siinä arjessa, vaikkapa juuri niillä yhteisillä iltahetkillä tai mikä nyt kenellekin parhaiten sopii.

Parisuhteelle _tekee erittäin hyvää_ olla joskus ilman lapsia. Joka ei koskaan kaipaa kahdenkeskistä aikaa oman puolison kanssa vaan puhuu pelkästään "me perheenä, me isä ja äiti", on kyllä jo tosi hukassa. Se,että lähtee kerran vuodessa jonnekin ilman lapsia, ei tarkoita että vain silloin parisuhdetta hoidettaisiin. Nämä matkat ikäänkuin ovat helminä kaiken muun kivan päälle.

Ap, todellakin menet miehesi kanssa reissuun. Nautitte toisistanne! muista, että vanhempien suhde on lasten koti!

t. juuri viikon etelässä miehensä kanssa ollut 3 lapsen äiti

Varattuun mieheen, jonka vaimo eli vaan lapsille ja oli unohtanut miehensä täysin. Kaikiessa piti olla lapset mukana eikä seksi kiinnostanut pätlkääkään. Ei heillä enää mitään parisuhdetta ollut, ainoastaan velvoitteet lapsia kohtaan molemmilla. Aika ikävä hommakun antaa suhteen mennä tuoho jamaan.