Miksi erityislapset ovat aina kotoa pois?

Yhdellä tuttavalla kehitysvammainen. On aamun hoidossa,siitä kouluun, iltapäiväkerhoon. Viikonloput ja lomat aina jossain muualla kuin kotonaan,mummolassa tms.

Lomailee kuitenkin aina, kun me vanhemmatkin.

aina kotona, liikaakin.

Vammaisen vanhemmaksi ei kaikista ole. Kenties häpeävät.

Yhdellä tuttavalla kehitysvammainen. On aamun hoidossa,siitä kouluun, iltapäiväkerhoon. Viikonloput ja lomat aina jossain muualla kuin kotonaan,mummolassa tms.

Meillä erityislapsi.

Ja on pidetty koulupäivät ja iltis mahdollisimman lyhyinä.

Oma työni on mahdollistanut tämän.

Säännölisyys ja rutiinit tärkeitä.

Niin ja lapseni on saanut nauttia pitkistä lomista kotona.

Niin joululomat, syysloma, talviloma, kuin kesälomat.

Tosin ollaan saatu tukea muualta. Elämä haastavan erityislapsen kanssa on rankkaa.



Näin meillä.

Muutenkin pitkä päivä heillä, iltapäivähoidossa jopa klo 17: een, sitten vielä lomapäivystyksessä, vaikka vanhemmat lomailevat.

Vanhempien lomaillessa.

Monet "koko ajan hoidossa olevat" erityislapset ovat niin vaativia, ettei perhe jaksaisi ilman tukea. Ja lapset eivät pärjää itsenäisesti.

Oma vaikeavammaiseni on tosiaan koko ajan melkein hoidossa, aamu- ja iltapäivät ja loma-ajoilla.

kotona, jos se vain olisi mahdollista. Töissä on kuitenkin pakko käydä, kun ei yhden ihmisen tuloilla pärjätä.

Se vain se yksikin erityislapsi joka tarvitsee päivystystä vaikeuttaa asiaa niin paljon, että tuntuu siltä kuin e-lapset olisivat aina hoidossa.



Itselläni e-lapsi joka on tainnut yhtenä kesänä tarvita päivystyshoitoa viikon, muuten muilla järjestelyillä aina järjestetty.

Muutenkin pitkä päivä heillä, iltapäivähoidossa jopa klo 17: een, sitten vielä lomapäivystyksessä, vaikka vanhemmat lomailevat.

Vanhempien lomaillessa.

Monet "koko ajan hoidossa olevat" erityislapset ovat niin vaativia, ettei perhe jaksaisi ilman tukea. Ja lapset eivät pärjää itsenäisesti.

Oma vaikeavammaiseni on tosiaan koko ajan melkein hoidossa, aamu- ja iltapäivät ja loma-ajoilla.

Riittää, että ilmoittaa tarvitsevansa hoitopaikkaa kesällä.

tavalliset lapset leikkivät jo ulkona kavereiden kanssa, kun oma erityinen ulkoilee minun kanssa.



Tavalliset lapset menevät pyörällä kavereiden luo kyläilemään päivittäin, kun minä menen oman erityisen kanssa äiti-vammainen perhetutuille kerran viikossa tai harvemmin.



Yölläkin saa olla silmät selässä ja kukaan puolituttu tai sukulainen ei ota lasta hoitoon, ainoa hengähdystauko on maksettu lapsenhoito pari kertaa vuodessa.

..on helvetin raskasta ja yksi lapsi voi vastata kolmea-neljää tavallista lasta!! Meillä on yksi erityislapsi, joka sairastaa Touretten syndroomaa, ja hän on käytösongelmiensa ja impulsiivisuutensa vuoksi täysin vahdittava iästään huolimatta. Menee pian kouluun ja sinnekin on hankittava kyyditys ees-taas, koska häneen ei voi luottaa sen vertaa että pärjäisi itse tuon matkan ajan. Impulsiivisuutensa takia voi joutua vaikka minne, tappeluihin tai lähteä vaikka vieraiden mukaan toiselle puolelle Suomea. Ei ole helppoa, ei...ja sitten joku idiootti ihmettelee että "voi hitsiläinen, miksiköhän vanhemmat kaipaa lomaa"!!



Meillä ei ole ketään, joka tuota lasta ottaisi hoitoon säännöllisesti. MLL ei tarjoa sopivia hoitajia. Mihinkään tavalliseen kerhoon tai harrastukseen ei voi viedä saati jättää, koska lapsi ei pärjää ilman aikuisen tukea hetkeäkään (rupeaa väkivaltaiseksi, juoksee ympyrää jne.). Miettikää omalle kohdallenne, kuinka paljon tämmöinen lapsi vaatii kasvattajiltaan. Onko ihme, että vanhemmat väsyvät, uupuvat?

Työskentelen erityislasten kanssa ja ihmettelen (salaa) aivan samaa. Kaikki erityislapset eivät todellakaan ole vain villejä ja huutavia kauhukakaroita, vaan joukossa on myös paljon hiljaisia, eristäytyviä ja surullisiakin tapauksia.



Yhteistä kaikille lapsille on kuitenkin vanhempien ja sisarustren kanssa vähäinen yhdessäolo.

Työskentelen erityislasten kanssa ja ihmettelen (salaa) aivan samaa. Kaikki erityislapset eivät todellakaan ole vain villejä ja huutavia kauhukakaroita, vaan joukossa on myös paljon hiljaisia, eristäytyviä ja surullisiakin tapauksia. Yhteistä kaikille lapsille on kuitenkin vanhempien ja sisarustren kanssa vähäinen yhdessäolo.

Minulla ei ole diagnosoitua erityislasta, mutta 3. lk lapsi, jonka koulunkäynti vaatii valtavasti tukea ja apua kotona. On normiluokalla, mutta tietyt aineet vaativat apua kotona...

Teen lyhyttä työpäivää. Pienempi on päiväkodissa kokopv-paikalla, Töistä pyrin menemään suoraan kotiin ja autan läksyissä. Silti niitä pakerretaan vielä illallakin.

Haastava lapsi vie kaiken ajan, huomion, ja aikaa pitäisi jäädä muillekin lapsille. Nyt mulla ei aikaa jää tälle pienemmälle, kun isompi vaatii ja vie energiaa.

Jos olisi mahdollista, laittaisin koululaisen tekemään läksyjään jonkun muun, alan ihmisenk anssa,. Säästyisi meidän kaikkien hermo ja kotona oli rauhallista, eikä tartteisi aina ja joka pv riidellä.