Mistä syystä teillä lapsesi saa olla kaverinsa kanssa kyllä teillä, muttei kaverin luona?

Aika ärsyttävää sakkia...

Sinä ymmärsit ihan täysin mun pointtini.



Kiitos myöskin kaltaisillesi ihmisille, jotka silloin ottivat omia lapsiani luoksensa leikkimään.



t. se sama yh

Kaverin kotona saa kiroilla, puhua vanhemmille ilkeästi sekä katsotaan läpi sormien ihan kaikkea.

Ei ole ruokatapoja, ei käytöstapoja ja kaverin hyväksikäyttävä käytös omaa lastamme kohtaan on joskus miltei törkeää.

Valehtelu ja vanhempien huijaaminen sekä muiden ihmisten arvostelu sekä haukkuminen.

Joo, ei kuulu meidän perheen tapoihin.

Se haittaavuus voi olla vaan omassa päässäsi, lapset tuskin nimittäin kauheesti jaksavat tuollaisista aikuisten hienostuneista tavoista välittää. :)



Ymmärrän että jaksamisesi on myöskin kantilla. Mutta ajatteleeko kukaan taas lapsia, vai enemmän omaa jaksamistaan, onhan se lastenkin koti ja saisi heidänkin vieraat tulla välillä vapaasti kylään vaikka joskus äitiä sattuisi hieman väsyttämäänkin?

siis kieltää, jos on vanhempienkin kans tekemisissä. Jos on pakkotilanne, niin järkkään rehellisesti jotakin tekemistä, että ei sitten voi mennâ koska on jo ohjelmaa... muuten sanon, että meille voi tulla, kun mä oon joka tapauksessa kotona ja mulla on aikaa. En tietysti aina ole kotona, työssä tietysti käyn, :D, mutta että kun ollaan kotona, niin meille saa kyllä mielellään tulla. Yökylâän en päästÄ ollenkaan, joten siihen sanon suoraan, ettei me haluta yökyläilyjä. No, mulle olis kätevä kun lapset tulis tÄnne meille, mutta siinä musta tuntuu, että ei oikein voi ottaa toisten lapsia jos ei päästÄ vastavuoroisesti omaansa myös, siksi on siinÄ sitten vedettävä yhtenäistÄ linjaa, koska luulen, että menis välit poikki useiden vanhempien kans jos jonkun lapsen kanssa antaisin periksi ja toisten kanssa ei. Onneksi lapsi ei itse mene mielellään kaikille, ja jos oon nopea kutsumaan meille, niin monesti vanhemmat on vaan iloisia kun saavat lapsensa johonkin. Toisaalta siinä on se, että musta parin tunnin leikkiminen kylâssä ei ole kovin kauheaa vaikutusta,jos perhe on kuitenkin normaali. Jos musta vaikuttaa, että perheessä on jotakin epäselvää/omituista mun mielestä, niin sitten en vaan edes ehdota heidän lapsen tulemista meille, koska sitten kun ei aloita vierailuja niin ei nekään todennäköisesti pyydä. Kerran yksi pyysi, joka oli ollut meillä ensin, mutta siinä vaan hiukan kiertelin, että no, katsotaan joskus jos sopii, mutta nyt on seuraavina viikkoina sitä ja tätä..; se jäi siihen, olin itse siis varmasti ihan törppö, mutta se oli sellanen paikka missä en oikein päässyt minkäânlaiseen varmuuteen aikuisten tai lapsen kâytöksestä, että onko ihan tavalliset olot vai jotakin muuta, vaikka äiti oli kyllâ ihmisenä ihan keskiverto-ok, kun koululla joskus juteltiin. Jotain oli kuitenkin sellasta, mikä sai mut varpailleen, joten ajattelin, että ei ihan paras kaveruus se ollut...



Siis jos vaikka onkin eri säânnöt jne, niin opetan lastani siihen, että kylässäkään ei saa tehdä sellasia mitä kotona ei saa jne. Ja että voi kohteliaasti kieltäytyä kaikesta mitä ei oikeasti halua, että kyla^ssäkään ei ole pakko tehdä kaikkea mitÄ kÄsketään jos pitää asiaa huonona. Ja voi pyytÄä soittamaan kotiin tai soittaa itse jos jotakin tulee. Eli luotan, että sanois itsekin, jos on vaikka filmistä tms kyse, mitä tietää, ettei saisi tai halua katsoa.



Lapsi on jo 10v., mutta asutaan paikassa, jossa isotkaan lapset ei kyläile ilman, että vanhemmat keskenään sopii kuka on missäkin ja mihin aikaan, kuka hakee, kuka vie jne. eli ihan sillai ei onnistu että vaan sanois lapselle, että sinne ei mennä jne... se tulis aika äkkiä takaisin vanhempien suunnasta jollakin tapaa, jos lapset puhuisivat toisilleen sellasia. Eli aika diplomatiaa tarvitaan.



Mutta tosiaan iloisin olen siitä, että lapsi näyttää pâäosin valitsevan kavereita jotka on jotenkin samanoloisia kuin hän itsekin, eli ei mitään kamaluuksia ole kovin usein.

Luuletteko, ettei ne muut vanhemmat ole väsyneitä, rasitu kavereista ja kämpät ole sekaisin? Ne vanhemmat ajattelee, että lapsella on oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja niiden hoidosta on KUMMALLAKIN perheellä vastuu. Se on sitä minä-minä-minä -ajattelua, että ajatellaan vaan omaa napaa. Miettisitte hiukan! Mä en edes kehtaisi dumpata lapsiani aina toisille tarjoamatta niille vanhemmille vastapalvelusta ja hetkeä omaan rauhaan.



Ainakin tässä lähipiirissä tuntuisi näitä toisten luokse lapsensa tunkevia yhdistävän muutenkin itsekäs ja laiska elämäntapa. Ei ne töitäkään niin paljoa tee ja ylipäätään on kivaa pökätä lapsia maailmaan, kun ei tarvi sitä omaa persettä liikuttaa sohvalta ja päälle saa tunkea lapsen toisten "vaivaksi". HALOO! Miettisitte ennen kuin teette niitä lapsia... Lapsista on työtä. Lapsilla on kaveritarpeita ja te olette niistä vastuussa. Häpeäisitte.

Ihan oikein. Jatka samaan malliin ehdottomasti!



Eihän tuo heidän homma ole edes kasvatusta vaan laiminlyömistä...

Se haittaavuus voi olla vaan omassa päässäsi, lapset tuskin nimittäin kauheesti jaksavat tuollaisista aikuisten hienostuneista tavoista välittää. :)

Ymmärrän että jaksamisesi on myöskin kantilla. Mutta ajatteleeko kukaan taas lapsia, vai enemmän omaa jaksamistaan, onhan se lastenkin koti ja saisi heidänkin vieraat tulla välillä vapaasti kylään vaikka joskus äitiä sattuisi hieman väsyttämäänkin?

kolmannella luokalla ja siitä ylöspäin. Mä uskon että jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa niin, että tietää minkäverran vastuuta tälle voi antaa ja missä menee rajat.

Ja mua vaan hävetti ja väsytti itseänikin se sotku niin paljon, etten todellakaan halunnut ketään vieraita meille. En lasten kavereita enkä edes omaa sisarustani tai vanhempiani. En tiedä, ehkä joku lapsi olisi voinutkin kotona jutella että "Väinön luona oli tosi sotkuista" ja sen jälkeen "Väinö" ei ehkä ois saanut leikkiä enää ollenkaan tämän kaverinsa kanssa. Kaikenlaisia vanhempia kun on olemassa.

Ja kyse ei ollut siitä, että mua ois "joskus hieman väsyttänyt", kyllä se oli pitempi aikaista ja syvää uupumusta. Pakko oli keskittää voimanrippeet arjen pyörittämiseen ja karsia siitä pois ne asiat, jotka pystyi karsimaan. Ja mulla siinä listassa oli ikävä kyllä kotityöt ja vieraanvaraisuus.

Nyt asiat on jo toisin, ja kaveritkin saa meille tulla.

t. yh

kaverin äiti on lumppu, epäluotettava enkä usko hänen olevan siinä kunnossa viikonloppuisin että kykenee pitämään silmällä murrosikäisiä.

ei voi muuta sanoa kuin että hienoa että olet saanut asiasi kuntoon :)

yrittäisi lasten kaveruutta vaikeuttaa.



Mitä lie sit alkais ehkä jotain lisäkuvitelmia päässään lietsomaan, kuten esimerkiks et onko niillä vanhemmilla joku päihdeongelma jne. et siks ei jakseta kotia hoitaa.

Pakkohan jokaisen on omaa jaksamistaankin ajatella. Siitähän lapset ja koko perhe eniten kärsii kun äidillä kestoraja ylittyy. Ei todellakaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei halua kotiinsa enempää porukkaa kuin omat. Kyllähän aikuisetkin antavat ystävälleen tilee levätä silloin kun hän on sen tarpeessa, yleensä vielä auttavatkin. Lapsilla ei ole tämänkaltaista tajua ja sen vuoksi onkin kaikkien etu, että lapset leikkivät sellaisessa paikassa, jossa he voivat vapaasti olla. Kyllä lapset vaistoavat äidin uupumuksen ja se vaikuttaa heihin jännittyneesti. Elämäntilanteita on niin monia, ja toisen tilanteita on vaikea ymmärtää jos ei itse ole kokenut samaa, esimerkiksi uupumusta. Kyseessä on aivan eri asia kuin "väsyttäminen". Jokainen tuntee oman jaksamisensa ja sen mukaan on elettävä.

kun monelle ei pääse edes kylään.

Todellakin olen itsekkin väsynyt, kun vastavuoroisuutta ei löydy.

Totaali kieltäytyjistä yritän päästä kokonaan eroon.

Se onkin tosi helppoa, kun tekee stopin vierailuille niin lapsilla ei ole paikkaa missä tavata.

Piti vielä lisätä, että vaikka lasten sosiaaliset suhteet ovat toki tärkeitä, on koti kuitenkin myös aikuisten koti, jossa täytyy voida rentoutua ja ladata akkuja. Ei voida elää pelkästään lasten ehdoilla, vaan koko paketti pitää ottaa huomioon ja pyrkiä jonkinlaiseen kompromissiin. Mikset lapset voisi leikkiä enemmän ulkona?

uupuneita koko elämänsä.

Mun pojalla ollut 3 kaveria joiden kotiin ei koskaan pääse ja kahdesta päästy jo eroon ja kolmannesta tehdään koko ajan pesäeroa, kun niillä vanhemmat aina noin väsyneitä ja vielä vuodesta toiseen.

Kavereita riittää. Loisia ei tarvitse sietää.

27

koska siellä lapset saavat esim. pelata ihan mitä tahansa pelejä. Ja katsoa netistä vaikka pornoa. Yleensä lapsemme ovat kotona tai harrastuksissa, harvemmin tapaavat kavereita. Onneksi.

ja entä ne hänen kaverinsa?

En mielelläni anna vakavia allergioita omaavan lapseni mennä kylään missä en tunne yhtään vanhempia. Haluan näyttää vanhemmille miten antavat ensiapulääkkeet jos jotain sattuu. Ja haluan tietää missä asuvat jne jos minun pitää päästä äkkiä apuun. Ja tietysti nähdä että tulee tunne että uskallan luotta heihin.

Ei lapseni oikein halua mennä sinne, kun joutuu olemaan varpaillaan koko ajan. Meillä saa leikkiä vapaammin.

kaverin vanhempiin siinä suhteessa, että oma lapseni on turvassa kaverinsa luona.



Ja tarviiko sitä selittää? Lapselle vain sanon ettei sille kaverille saa mennä, ja thats all. Jos vanhemmat urkkii, keksin vaikka selitykseksi eläinallergian tai että lapsella on niin paha diabetes etten halua hänen olevan muiden vastuulla jne.