Miten oma äitisi suhtautui raskausuutiseen?

muistaakseni rv 7, kun olin vanhempieni luona yötä ja jäin kiinni aamulla oksentamisesta. Äitini kommentti on jäänyt elävästi mieleen: "Et kai sä aio pitää sitä kakaraa?!" sanoi hän, samalla vähän naureskellen. En ole vieläkään myöntänyt (lapsi 2kk), että ihan tarkoituksella tämä vauva tehtiin.



Tuon kommentin jälkeen äiti joutui lähtemään johonkin asioille, tuli sieltä takaisin leipomusten kanssa ja syötiin sitten pullakahvit. Eli ihan iloinen se kai loppujen lopuksi oli.



Nyt on ihan huumassa lapsenlapsestaan. Tekisi mieli joskus muistuttaa, että muistatkos mitä sanoit silloin... En kuitenkaan taida viitsiä.

kahdesta ekasta raskaudesta ei tiennyt mitään, kun ei jaksa tai viitsi pitää mitään yhteyttä minuun. Välirikko johtuu väkivaltaisesta narsisti-isästäni joka pahoinpiteli minut aikuisena ja tällöin välit menivät isän kanssa poikki: isä vaati äitiä katkaisemaan välit minuun kostoksi.



Äitini sai tietää lapsistani niiden synnyttyä; ei tullut onnittelua, ei edes korttia, ei kukkia, eikä tultu ristiäisiin.



Kolmannesta lapsesta äitini sai tietää etukäteen koska näki minut sukulaisen hautajaisissa raskaana. Ei ollut huomaavinaankaan. Ja jälleen lapsen syntymästä ilmoitettuani täysi hiljaisuus, ei kiinnostanut.



Äitini ei ole nähnyt nuorinta lastani koskaan ja vanhemmat lapset vain yhden kerran (silloin hautajaisissa). Äitini on todella paska, vammainen idiootti, joka luopui lapsestaan ja lapsenlapsistaan narsistipaskan takia. Vihaan äitiäni.

todella ikävää, sinulle ja lapsillesi. Voiko äitisi olla oikeasti noin kylmä, vai kärsiiköhän hän siitä, että ei näe lastaan ja lapsenlapsiaan.

kahdesta ekasta raskaudesta ei tiennyt mitään, kun ei jaksa tai viitsi pitää mitään yhteyttä minuun. Välirikko johtuu väkivaltaisesta narsisti-isästäni joka pahoinpiteli minut aikuisena ja tällöin välit menivät isän kanssa poikki: isä vaati äitiä katkaisemaan välit minuun kostoksi.

Äitini sai tietää lapsistani niiden synnyttyä; ei tullut onnittelua, ei edes korttia, ei kukkia, eikä tultu ristiäisiin.

Kolmannesta lapsesta äitini sai tietää etukäteen koska näki minut sukulaisen hautajaisissa raskaana. Ei ollut huomaavinaankaan. Ja jälleen lapsen syntymästä ilmoitettuani täysi hiljaisuus, ei kiinnostanut.

Äitini ei ole nähnyt nuorinta lastani koskaan ja vanhemmat lapset vain yhden kerran (silloin hautajaisissa). Äitini on todella paska, vammainen idiootti, joka luopui lapsestaan ja lapsenlapsistaan narsistipaskan takia. Vihaan äitiäni.

Hän oli kolmas henkilö, jolle soitin plussattuani. Eka oli paras kaverini, toinen mieheni ja sitten äitini. :)



Vastaanotto oli positiivinen, hän kun oli jo henkisesti asennoitunut siihen, ettei tule koskaan isoäidiksi.



Elin sinkkuelämää pitkään eikä lastenteko kuulunut lainkaan suunnitelmiin. Kunnes yhtäkkiä hormonit muuttivat kaiken ja tavattuani nykyisen mieheni oltiin alusta alkaen ilman ehkäisyä, ihan tarkoituksella. Parin kuukauden seurustelun jälkeen olin jo raskaana.

En tosin ole kertonut että vauvalla on mahdollisesti down :( En tiedä mitä siitä sanoo

ja oli kylmä jo lapsenakin, koska isä ei antanut äidin antaa hellyyttä/syliä lapsille, koska oli siitä mustasukkainen. Narsisti vaatii että kaikki huomio ja palvonta annetaan hänelle, joten lapset olkoon ilman.



Siitä huolimatta että äitini oli huono äiti, oli hän kuitenkin ainoa äiti, ja olisin halunnut että hän olisi ollut edes (huono) mummo lapsilleni, mummoa ei ole meillä nyt ollenkaan.



Äitini vielä edestään löytää tämän asian, sillä isäni on äitiäni aika paljon vanhempi ja oletettavasti äitini joutuu olemaan leskenä 10-20 vuotta ainakin. En kyllä tiedä mistä löydän tippaakaan välittämistä äitiäni kohtaan, kun tuollaisen paskatempun voi tehdä ja hylätä lapsensa kokonaan. Äiti ei ole ollut häissäni, lasteni ristiäisissä, ei missään elämän merkkitapahtumissa, eikä häntä ole kiinnostanut laittaa edes onnittelukorttia em. tapahtumiin liittyen.



Kaikille ei riitä maailmassa niitä hyviä äitejä, joillekin jää ne paskat :(

aika alussa. Kummallakin kerralla hän tenttasi ensin, onko kyseessä vahinko, ennen kuin onnitteli. Pakko myöntää, että kyllä se loukkasi, varsinkin kun olimme olleet miehen kanssa jo vuosia yhdessä ja yhteisen asunnonkin olimme ostaneet pari vuotta aiemmin.



Tosin hän on ollut oikein hyvä mummo.

kun menkat olivat viikon myöhässä. Olin 18v, äiti oli hetken hiljaa puhelimessa ja sanoi, että keskustellaan asiasta enemmän, kun 12 viikkoa on tullut täyteen. 12 viikkoa kun tuli täyteen, oli aivan innoissaan ja hänen teki mieli sanoa jokaiselle vastaantulevalle, että hänestä tulee mummi!



Nyt kerroimme pari päivää testin tekemisen jälkeen, näytin kuvan äidille. Äiti otti asian rennosti ja hyvillä mielin. Tosin sanoi, että tämähän on jo tuttu juttu, hyvä että kävit koulusi loppuun. Ei tätä samalla tavalla jännitä kuin ensimmäistä. Soitinpa äidille sitten, kun meillä oli neuvolan kautta varhaisultra. Totesin äidille, että hyvin menee, sydän sykkii... kummallakin. Menipä äiti hiljaiseksi :D Olihan tuo kaksoisraskaus meillekin TODELLA suuri yllätys :) Nyt ihan innoissaan on kertonut työkavereille yms. että hänestä on taas tulossa mummo ja nyt oikein tuplasti samaan aikaan :) Isänikin on ylpäenä aina ollut töissä, kun hänen lapsenlapsi on kaikkein komein ja parhain, ihana pikku vipeltäjä poika, kellään ei ole samanlaista ja nyt hänestä on taas tulossa vaari :) Vanhempani ovat siis olleet kummatkin aina innoissaan ja iloisena, kun maha kasvaa ja potkut tuntuu :)



Ja ovat olleet kyllä parhaimmat isovanhemmat, mitä voi vain olla! :)

ihan tippa tulee linssiin, mulla kun ei ole lapsilleni isovanhempia ollenkaan, on vain omat vanhemmat joiden kanssa välit on olleet jo poikki 10 vuotta ja anoppilan väkeä ei meidän lapset kiinnosta. Surettaa, kun meillä ei ole ketään vanhempien lisäksi jotka rakastaisivat lapsiamme ja olisivat niistä ylpeitä.

Ihanat isovanhemmat teillä!