Tarvitseeko lapsi naamaria? Anna Eriksson kirjoittaa Facebookista

Maailma on nykyään myös aika sairas, koskaan ei voi tietää kuka hyötyy kuvistani ja miten (saati sitten missä).

Maailma on ollut ihan yhtä sairas ennenkin. Turha haikailla entisiä aikoja. Eivät ne olleet sen kummoisempia.

He eivät tajua, mitä tarkoittaa yksityisyys, tai miksi se on joillekin arvo. Olkiukkoillaan kuville tumputtavista pedofilleista, vaikka perusoletus pitäisi olla pysähtyminen miettimään, haluavatko kaikki perhealbumien ja yksityiselämän levittelyä netissä.



Minulla on sukulainen, jonka järkeen ei koskaan tule menemään, etten halua hänen kirjoittavan nettiin meistä.

Höpölöpölöö.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kenenkään penskan kuva siellä netissä. On muodikasta olla kauheen peloissaan, kun on nyt tämä INTERRRRNETTI.

Minuakin ärsyttää se, kuinka jotkut rakentelevat itsestään valheellista kuvaa Fb:ssä. Mut jos he eivät tekisi sitä siellä, he tekisivät sitä muilla keinoilla. Ei tässä se FB ole ongelma vaan ärsyttävät tyypit.

Maailma on aina ollut yhtä vittumainen ja tulee aina olemaan. Fb on viestintäväline eikä mitään sen enempää.

Luuleeko joku tosiaan, että jostain pahaa internettisetää kiinnostaa teidän kuvanne ja päivityksenne? Voin kertoa: ei kiinnosta.

Lapsen tuleva ammatti voi olla vaikka kuinka julkinen, siitä kai Annakin kirjoittaa. Ne hassunhauskat "lapsi piirsi kakalla seinään" -tekstit eivät ole enää niin kivoja kun lapsi on pääministeri.

Minulle on ollut ongelma se, että ennen täysijärkiseksi luulemani aikuinen ei tajua, etten halua hänen julkaisevan kuviani netissä. En edes ole fb:ssä ja toivon, etteivät muutkaan sinne yksityiselämääni vie.

Joka ikinen missi on esitellyt lapsuuskuvansa lehdissä, jokainen normi aikuinen ymmärtää lapsuuden kuvien olevan eri asia kuin nykyisyys. Jokainen on ollut lapsi. Jokainen on laittanut kielen rautaan pakkasella, irvistellyt kameralle, jokaiselta on lähteneet etuhampaat ekaluokalla ja niitä on ylpeänä esitelty kameralle. Se ei todella yhtään syö pääministerin arvokkuutta vaan tekee hänestä inhimillisemmän ja helpommin lähestyttävän.

mitä vaaraa lapselleni voi olla siitä, että hänen kuviaan on FB:ssä vaikka hänestä tulisi pääministeri. Siis jos kyse ei ole halventavista, alastonkuvista tms. (jotka nämäkään tuskin olisivat haitaksi ammatissa!) vaan ihan tavallisia, arkisia kuvia.

Minusta olisi kauheaa, jos lapsuudenkuviani olisi ollut netissä niin kauan kuin olen elänyt.

Kukaan vanhempi ei voi tietää mitä hänen lapsensa on mieltä siitä, että hänen kuviaan on netissä. Lapset eivät ymmärrä asiaa, vaikka heiltä itseltään sitä kysyisikin.

Musta olisi nastaa, jos lapsuuskuvani löytyisi netistä. Viime aikoina olisin halunnut syventyä omiin lapsuuskuviini, mutta ne ovat ajan saatossa kadonneet :(

Mitä luulette, esitteleekö joku Jenni Haukio paljonkin yksityiselämäänsä? Olisiko kiva, jos hänen äitinsä olisi ollut kihomadot, finniset poikaystävät jne. ruotivat kirjoitukset julkaissut aikanaan netissä?



Ei tarkoita, että tiedoissa täytyy olla runkkaus- tai kiristysmateriaalia, vaan kaikki eivät muuten vaan halua jakaa kaikkea koko maailman kanssa.

Ai kukaan ei voi tietää mitä mieltä lapset on siitä että kuvia on netissä? Minusta näyttää että voi, valitettavasti. 10-vuotiaana viimeistään kersat hurahtaa johonkin yhteisösivustoon, johon ne puskee ittestään ankanhuulikuvia kiihtyvällä vauhdilla. Ne ei välitä hevon huttua siitä kuka niiden kuvia näkee. Tai välittää, mutta päin vastoin kuin täällä uskotellaan, ne haluais ne kuvat mieluiten myös tienvarsimainoksiin ja maitopurkkiin niin että mahdollisimman moni näkis. Ja mihin suuntaan menee kehitys? Koko ajan julkisempaan ja hullumpaan.



Oon itte postannu lapsestani jokusen synttärikuvan tms. facebookin kautta rajatulle ryhmälle, lähinnä sukulaisille. Voihan se olla että joku sukulainen on pedo ja postaa lapsen istumassa juhlavaatteet päällä pöydän päässä jollekkin heidän salaiselle sivustolleen. Tai sitten se menee rannalle kuvaamaan mielenkiintosempia kuvia.

jyrkkä kanta tähän. En laita itsestäni enkä perheestäni enkä kenestäkään yhtään kuvaa nettiin. En käytä Facebookia enkä kerro muutenkaan netissä itsestäni tai muista mitään yksityiskohtaista. Ei ole tarvetta sellaiseen, pidän yheyttä ihmisiin muulla tavoin. En koe menettäväni mitään vaikken osallistu näihin esityksiin ja tilityksiin. Päinvastoin olen vapaa kaikesta turhasta höpötyksestä.

Ai kukaan ei voi tietää mitä mieltä lapset on siitä että kuvia on netissä? Minusta näyttää että voi, valitettavasti. 10-vuotiaana viimeistään kersat hurahtaa johonkin yhteisösivustoon, johon ne puskee ittestään ankanhuulikuvia kiihtyvällä vauhdilla. Ne ei välitä hevon huttua siitä kuka niiden kuvia näkee. Tai välittää, mutta päin vastoin kuin täällä uskotellaan, ne haluais ne kuvat mieluiten myös tienvarsimainoksiin ja maitopurkkiin niin että mahdollisimman moni näkis. Ja mihin suuntaan menee kehitys? Koko ajan julkisempaan ja hullumpaan.

Oon itte postannu lapsestani jokusen synttärikuvan tms. facebookin kautta rajatulle ryhmälle, lähinnä sukulaisille. Voihan se olla että joku sukulainen on pedo ja postaa lapsen istumassa juhlavaatteet päällä pöydän päässä jollekkin heidän salaiselle sivustolleen. Tai sitten se menee rannalle kuvaamaan mielenkiintosempia kuvia.

Lapset oikein tosissaan haluavat kuviaan ettiin. Saa siinä toppuutella. Nykyaika ein ole entisaikaa.