Tarvitseeko lapsi naamaria? Anna Eriksson kirjoittaa Facebookista

Olen ottanut etäisyyttä niihin, joille kaikki kylässäkäynnit ovat vain sitä kulissinrakentelua. "Ihanien ystävien kanssa illallisella". No nauti sitten vittu, äläkä käytä koko iltaa fb-imagosi ylläpitoon.

"Eräs helsinkiläinen tuttava kertoi käyneensä perheineen yleisötapahtumassa, jossa alle kouluikäiset lapset askartelivat yhdessä vanhempiensa kanssa. Iltapäivän aikana hän pani merkille jotain kovin kummallista. Monet tilaisuuteen saapuneista vanhemmista käyttivät kaiken aikansa kuvauttaen itseään ja lapsiaan, eikä askartelusta tahtonut tulla mitään.



”Salamat välähtelivät ja kännykät piipittivät kun facebook-sivuja päivitettiin, ettei vain kenellekään jäisi epäselväksi, että tässä ollaan erinomaisia ja osallistuvia vanhempia ja kyllä meidän Lirita on sitten luova lapsi!”, tuttava tuhahti ärsyyntyneenä. Vaihdoimme puheenaihetta, mutta jäin kuitenkin miettimään asiaa.



FACEBOOKISSA LUODAAN mielikuvia. Siellä voi olla vähän parempi, hauskempi, onnistuneempi ja onnellisempi kuin mitä onkaan. Facebook-sivuilla elämä näyttää olevan järjestyksessä. Kukaan ei ole yksinäinen. Teinit poseeraavat kauniina ja itsevarmoina. Vanhemmat ovat menestyviä ja fiksuja ja heillä on lahjakkaat lapset ja älykäs koira. Sivuja päivitellään Thaimaan-lomalta ja muumimaailmasta. Ei vaivaa masennus eikä elämän epävarmuus. Väittäisin, että kommunikaatiota koukuttavampaa facebookissa on sen antama mahdollisuus olla itsensä ihanne, oman elämänsä tähti.



Mielikuvien ja virtuaalinaamareiden askarteluun kykenevät kuitenkin vain aikuiset. Lapsi on aina rehellisesti oma itsensä ja juuri siksi niin valloittava ja samalla, kovin haavoittuva. Kuka kysyy lapselta, haluaako hän kuviaan facebookiin? Onko vanhemmilla oikeus päättää lapsensa puolesta, kuinka paljon informaatiota hänestä tähän amerikkalaiseen tietopankkiin annetaan?"

Minä päivitän fb:ä vain silloin ku menee perseelleen. Tosi harvoin tulee mitään positiivista laiettua. Reissuilla tai tapahtumissa unohdan otttaa kuvia, joten ei ole koskaan mitään nettiin laitettavaa...ei edes kotikansioon.

on kai aika tasapainoisia kavereita, kun mitään ihme ihkupäivityksiä ei näy.



Enemmän minua harmittaisivat sellaiset ystävät (joita monella on), jotka päivittävät ainoastaan surkeuttaan, väsymystään lapsiin ja perhe-elämään, mieheensä, sukulaisiin, ystäviinsä sekä köyhyyttään, työttömyyttään, paskaa työtään/työkavereitaan/pomoaan. Sitten joku tuskanyyhkybiisi siihen linkitettynä. Kaverit miettivät, aikookohan se tehdä jotain itselleen ja pitäisikö puuttua.

Laittaa viattoman lapsen kuvia nettiin. Ja kuinka pakjon tästäkin on tietoturvayhtiöt varoitellut, ettei lasten kuvia nettiin, mutta silti 98% ihmisistä on niin daijuja ettei välitä. Ei haittaa vaikka olisi lapsilla vaatteet päällä silti ne viattomat synttärikuvat voi päätyä pedojen koneille.



http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/116123-laakari-ei-lainkaan-las…

Odotan nyt esikoistani enkä tule ikinä laittamaan lapsesta kuvia Facebookiin tai vastaaviin palveluihin. En ensinnäkään katso, että minulla olisi siihen oikeutta (samat perustelut kuin Annan kolumnissa). Toiseksi tiedän työni puolesta, että joillekin pervoille kelpaa myös ihan tavalliset ja "viattomat" kuvat lapsista, enkä halua, että oman lapseni kuva päätyy kenenkään runkkausmateriaaliksi.

siinä, missä ennen ne perhealbumit olivat vain harvoille ja valituille näytettävissä, niin nyt pahimmillaan lasten kuvia levitetään vapaasti kaikille. Myös sellaisia kuvia, joissa voi lapsesta paljastua jotain henkilökohtaista tietoa tai joissa lapsi on nolossa tilanteessa. On eri asia, jos vaikka nololle tilanteelle naureskellaan perhepiirissä kuin että se on avoin kenelle tahansa, myös niille, joiden suhtautuminen ei ole enää hyväntahtoista.

näkeminen netissä on mennyt jo aivan liian pitkälle. Mä olen ihmetellyt, tarvitseeko lapsi naamaria arkielämässä, ihan ettei vaan kukaan näe häntä matkalla kouluun, pihalla, jne.

En näe pahaa lasten kuvien jakamisessa tuttaville ainakaan, ja ne kuvat eivät tietenkään ole noloja.

Netti on pullollaan esim. luokkakuvia.

Jotkut laittavat lapsensa jopa mainoksiin! Ai kamalaa.

Entäs ne aikuisten vanhat lapsuus- ja koulukuvat? Eikö niitä joku kyttää? Vai onko se sitten eri asia, kun lapsi ei olekaan enää lapsi?



Tiedän naapurustossa nuorille tytöille runkkausta esitelleen ukkelin. Ja tiedän useita teineistä haaveilevia aikuisia miehiä.

Se pahin uhka sijaitsee kuitenkin paljon lähempänä, kuin tekisi mieli uskoakaan.

siinä, missä ennen ne perhealbumit olivat vain harvoille ja valituille näytettävissä, niin nyt pahimmillaan lasten kuvia levitetään vapaasti kaikille. Myös sellaisia kuvia, joissa voi lapsesta paljastua jotain henkilökohtaista tietoa tai joissa lapsi on nolossa tilanteessa. On eri asia, jos vaikka nololle tilanteelle naureskellaan perhepiirissä kuin että se on avoin kenelle tahansa, myös niille, joiden suhtautuminen ei ole enää hyväntahtoista.

Muistan kuinka häpesin kuollakseni kun äiti toi mieskandidaateille kahvipöytään niitä perhealbumeita. Nythän kaikki on kenen tahansa nähtävissä ja kakkajutut luettavissa.

Höpölöpölöö.



Oikeasti ketään ei kiinnosta kenenkään penskan kuva siellä netissä. On muodikasta olla kauheen peloissaan, kun on nyt tämä INTERRRRNETTI.



Minuakin ärsyttää se, kuinka jotkut rakentelevat itsestään valheellista kuvaa Fb:ssä. Mut jos he eivät tekisi sitä siellä, he tekisivät sitä muilla keinoilla. Ei tässä se FB ole ongelma vaan ärsyttävät tyypit.



Maailma on aina ollut yhtä vittumainen ja tulee aina olemaan. Fb on viestintäväline eikä mitään sen enempää.



Luuleeko joku tosiaan, että jostain pahaa internettisetää kiinnostaa teidän kuvanne ja päivityksenne? Voin kertoa: ei kiinnosta.

Ennen laitettiin osoitteet ja ammatit puhelinluetteloon ja lehtiuutisiin painettiin nimet kun jotain oli tapahtunut. Oli ihan tavallista, että naapuruston ja lähipiirin asioita puitiin ja kuulumisia kerrottiin.



Nykyään ei saa kenestäkään puhua mitään eikä naamaa näkyä missään. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan. Ei ihme että yhteisöllisyyttä ei juuri ole.

onneksi en ole FB:ssa ollenkaan. Eivätkä siis lapsenikaan. Olen ihan samaa mieltä Anna Eriksonin kanssa.

kuvan 15-vuotiaasta pojastani joka soittaa kitaraa (vaatteet päällä). Niinköhän joku senkin nappaa!!

Ennen laitettiin osoitteet ja ammatit puhelinluetteloon ja lehtiuutisiin painettiin nimet kun jotain oli tapahtunut. Oli ihan tavallista, että naapuruston ja lähipiirin asioita puitiin ja kuulumisia kerrottiin.

Nykyään ei saa kenestäkään puhua mitään eikä naamaa näkyä missään. Jokainen pitäköön huolen omista asioistaan. Ei ihme että yhteisöllisyyttä ei juuri ole.

että vanhoissa kyläyhteisöissä asiat unohtuivat ajan mittaan. Asioista juoruttiin aikansa, mutta joku uusi asia tuli tilalle.

Nykypäivänä nettiin laitettu asia löytyy sieltä pahimmassa tapauksessa kymmenien vuosien kuluttua - silloin siitä voi olla paljon vahinkoa. Maailma on nykyään myös aika sairas, koskaan ei voi tietää kuka hyötyy kuvistani ja miten (saati sitten missä).

Terve varovaisuus kannattaa.

Lapsen tuleva ammatti voi olla vaikka kuinka julkinen, siitä kai Annakin kirjoittaa. Ne hassunhauskat "lapsi piirsi kakalla seinään" -tekstit eivät ole enää niin kivoja kun lapsi on pääministeri.



Minulle on ollut ongelma se, että ennen täysijärkiseksi luulemani aikuinen ei tajua, etten halua hänen julkaisevan kuviani netissä. En edes ole fb:ssä ja toivon, etteivät muutkaan sinne yksityiselämääni vie.

mitä vaaraa lapselleni voi olla siitä, että hänen kuviaan on FB:ssä vaikka hänestä tulisi pääministeri. Siis jos kyse ei ole halventavista, alastonkuvista tms. (jotka nämäkään tuskin olisivat haitaksi ammatissa!) vaan ihan tavallisia, arkisia kuvia.

Miksi ette aijaan tms. kautta laita lastenne kuvia tälle sivustolle? Pimpulit ja pukamat täällä on nähty, mutta näkeväthän ihmiset lapsenne kadullakin?

Miksi ette aijaan tms. kautta laita lastenne kuvia tälle sivustolle? Pimpulit ja pukamat täällä on nähty, mutta näkeväthän ihmiset lapsenne kadullakin?

Ollaan ravintolassa. Yksi kuvaa annosta ja näpertää kännynsä kanssa. Jos se on facebookkiin, ok. Ei ok, jos tekee aloitusta av:lle: "ravintolassa nähtyä" tai "pika apuja!!!111 kaveripariskunta on wt".

Laittaa viattoman lapsen kuvia nettiin. Ja kuinka pakjon tästäkin on tietoturvayhtiöt varoitellut, ettei lasten kuvia nettiin, mutta silti 98% ihmisistä on niin daijuja ettei välitä. Ei haittaa vaikka olisi lapsilla vaatteet päällä silti ne viattomat synttärikuvat voi päätyä pedojen koneille.

Ei vaan malta olla laittamatta.

En osaa sanoa, mitä nämä ihmiset ajattelevat, mutta taustalla on todennäköisesti niin valtava halu esitellä niitä lapsiaan ja elämäänsä muille, ja toisaalta tietämättömyys siitä, mitä kuvien laittaminen facebookiin laittaminen merkitsee kuvien kannalta. Ei suostuta ymmärtämään, että ne kuvat voi saada pedofiili käsiinsä sitä kautta, vaikkei jakaisikaan niitä kuin haluamilleen ihmisille. Joku tuttu voi olla pedo (no ei voi, niillähän lukee aina otsassa "pedofiili"), ja kukapa ei olisi kuullut hakkeroinnista. Kerran facebookiin ladatut kuvat on siellä ikuisesti, vaikka käyttäjä tuhoaisi ne sieltä. Siellä ne on, facebookin palvelimilla iäti.

Ja toisaalta välinpitämättömyys. Mitä sitten, jos joku imuroisi mun lasten kuvat pedofiiliringille, ei ne tiedä niiden nimiä eikä missä asutaan.

mitä vaaraa lapselleni voi olla siitä, että hänen kuviaan on FB:ssä vaikka hänestä tulisi pääministeri. Siis jos kyse ei ole halventavista, alastonkuvista tms. (jotka nämäkään tuskin olisivat haitaksi ammatissa!) vaan ihan tavallisia, arkisia kuvia.

Minusta olisi kauheaa, jos lapsuudenkuviani olisi ollut netissä niin kauan kuin olen elänyt.

Kukaan vanhempi ei voi tietää mitä hänen lapsensa on mieltä siitä, että hänen kuviaan on netissä. Lapset eivät ymmärrä asiaa, vaikka heiltä itseltään sitä kysyisikin.