Lue keskustelun säännöt.
Auttaaka! Lapsen pakkoajatukset. Tarvitsen apua, neuvoja..
24.11.2012 |
Kohta 8 v pelkää yhtä sairautta. Sanoo että ajatus ei mene päästä pois. Yli vuoden jatkunut enemmän ja vähemmän, nyt syksyllä pahentunut.
Jos ajatuksia pn paljon( kuten tänään lähes koko ilta iltapäivästä lähtien :(...) niin itkee ja sanoo että haluaa ne pois, mutta ei pysty.
Olen keskustellut, lohduttanut, puhunut, sanonut lempeesti/ tiukasti, ottanut syliin, kuunnellut ym tuntuu että kaikki keinot käytetty. MITÄ voin tehdä auttaakseeni lastani??
Onko kellään kokemusta? Olen todella huolissani. Lapsi sanoo että ajatuksia tulee etenkin jos ollaan kotona ja ei ole mitään ihmeempää tekemistä.
Vinkit, kokemukset otan vastaan . Kiitos.
Kommentit (54)
Älä missään nimessä ole vihainen/ärtynyt oireista, se saattaa joskus pahentaa niitä (ainakin itsestä tuntuu todella pahalta kun läheiset ovat niin turhautuneita oireisiin). Suosittelen, että viet lapsesi _yksityiselle_ psykoterapeutille niin oireet saadaan ajoissa hoitoon. Nyt tämänasteinen pakko-oireinen häriö, mikä minulla on, on aika vaikea "elämänkumppani".
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärtää pakko-oireista käyttäytymistä. Jos kunnalliselle puolelle, niin sitten koululääkärin kautta lähete johonkin. Tai sitten jos on vakuutus, niin ehdottomasti yksityiselle, niin saat ainakin nopeammin apua.
Omalla kouluikäisellä lapsella on erilaisia pakko-oireita, ja mm. neuropsykologi on ollut suureksi avuksi. Koluun liittyviä pelkoja hoidettiin koulukuraattorin avulla.
Apua saa, mutta en osaa varmasti sanoa, millainen olisi teille paras. Luulen kuitenkin, että perheneuvola ei ole oikea paikka. Lääkäriä te tarvitsette, ja ehkä psykologia/psykoterapeuttia.
Oletko jutellut pelosta lapsen kanssa? Perehtynyt kunnolla, mitä lapsi ajattelee pelätessään. Oletko kysynyt, että mitä lapsi luulee, mitä tapahtuisi jos pelkäämä asia toteutuisi? Jos sitä pelkoa käsittelee tutun ja turvallisen ihmisen kanssa, niin lapsi saattaa huomata, että ei olekaan ehkä niin pelottavaa. Tämä ei yhdellä kertaa hoidu, vaan tarvitsee aikaa.
Tietenkään kaikille ei auta samat keinot, mutta ainakin meillä lapsi alkoi vähemmän pelkäämään ja pikkuhiljaa rohkaistui kohtaamaan yksin pelkonsa, ja lopulta pääsi niistä yli. (Kunnes tuli seuraava pelon kohde.) Myös ikä on auttanut tässä.
Minun lapsi on nyt 11 v ja sanoisin, että 8-9 -vuotiaana pelot oli pahimmillaan. oli muutama asia, joita pelkäsi niin, että se haittasi päivittäistä elämää. Nyt ne on vain muistoja.
Pakko-oireisiin saattaa myös joillekin olla apua tavankääntämismenetelmästä. ELi jos tuntee itse, että on jokin pakko-juttu iskemässä päälle, voi työstää sitä oiretta niin, että ikään kuin pakottaa itsensä tekemään jotain muuta sen alkavan pakko-oireen tilalle. Tämäkin vaatii aikaa ja ennen kaikkea sitä, että henkilö itse sitä haluaa tehdä. Pakottamalla ei mistään tule mitään ja pakko-oireet vain pahenee.
Hei,
mukava kuulla että olette saaneet apua, ja että on ollut helpompiakin jaksoja.
Keskustelin puhelimessa n.15 min. Kirjoitti oireet paperille ja ainakin tämän puhelun perusteella suositteli lastenpsykiatria,joka on perhenlassa viikoittain. Sillä varmaan aloitamme, soittavat sieltä mulle tällä viikolla milloin saamme ajan. Toivoin pikaista aikaa, ja todennäköisesti saammekin jo ens viikolle.
Lapsella ajatuksia etenkin ilta-aikaan. Tuntuu välillä raskaalta kun näen ahdistusta hänellä, tuntuu välillä että ei auta mikään mitä sanon. toivotaan että saamme tarvitsemaamme apua pian.
Itse pelkäsin lapsena ihan hulluna sotaa ja ydinpommia. Luultavasti ajatus lähti siitä kun uutisissa oli niin usein lähi-idän ongelmat ja elettiin kylmän sodan aikaa. Joskus en saanut peloltani unta, silloin ajattelin Akua ja Mikkiä kukkaniityllä. Lapselle voisi olla hyvä keksiä joku harhautus kun tuo ajatus tulee, esim. piirretyt tai karkit.
Olen kärsinyt koko elämäni OCD:stä ja tuo ydinpommin pelko on ensimmäinen mitä muistan. Sen jälkeen on tullut sairauksien pelkoja ja tarkistamista yms. Niiden kanssa on vaan pakko oppia elämään ja keksiä noita 'itsensä harhautuskeinoja' jottei jumiudu ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että on mahdollista päästä peloista/ ajatuksista myös kokonaan eroon. Teillä on nyt hyvä tilanne kun olet lähteny hakemaan apua ja tukea lapselle. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tota aletaan hoitaa niin parempi.
ja meillä siis jo teini-ikäinen vähän samantapainen poika (lapsena oireili painakaisilla ja tarkistamisilla). Pisti silmään tuo että monella oireet paheni tai alkoi oksennustaudin yhteydessä. Niin meilläkin... ja kun kävimme nuorisopsykiatrilla niin viime kevään oksennustautibuumin jälkeen oksennukammoisia ahdistuneita oli käynyt.
Meillä siis nyt auttaa ahdistulääkitys iltaisin. Pahimmassa viheessa jalkahieronta rauhoitti, ehkä voisit iltaisin kokeilla sitä joslapsesi pitää siitä (jalkapohjien).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kirjasin niitä ylös vihkoon ja kävin pari kertaa juttelemassa Ruusulankadulla mukavan lastenlääkärin kanssa, jolta tämän vinkin sain. Paperille laitettuna ongelma oli jotenkin käsin kosketeltavampi ja sain siitä otteen ja opin elämään sen kanssa.
Tästä on liki 30 vuotta aikaa ja vaikka silloin pelotti avautua ongelmasta ulkopuoliselle, niin olen todella kiitollinen isälleni, joka minut vei lääkärin juttusille. Ei se heti helpottanut ja edelleen tunnen taipumukseni pakkoajatuksiin tai toimiin, mutta ne eivät ole tuon nuoruuteni jälkeen haitanneet elämääni vaan olen hyväksynyt asian ominaisuutena ja ymmärrän sitä kautta paremmin myös muiden kummallisuuksia.
M39
Lupasin kertoa mitä meille sanottiin perhenlassa. Oltiin lastenpsykiatrin luona ja jutteli noin 20 min lapselleni. Lapsi ahdistu aiheesta ja itkikin, puhuttiin myös nukahtamisvaikeudesta jota on iltaisin. Sanoi että kannattaa esim kirjoittaa ajatuksia paperille, tai piirtää joku kuva joka pelkoa kuvaa, ja sitten kuvaa voi potkia( olla vihainen ajatukselle) ja vaikka polttaa takassa.. Uusi aika on tammikuussa..
Ja melatoniinia nukahtamiseen.. Kun pelko tosiaan estänyt nukahtamisen ja venyy illat :(
Saa nähdä alkaako helpottaa ja mitä tulevaisuudessa. Huolissani oon vieläkin, mutta toisaalta uskon että selvitään ja lääkäri ennustikin että lapsi voi päästä kokonaan kaikesta viel eroon. Ehkä terapia eli keskusteluapu ois hyvä..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun konkreettisen vinkin mitä voi tehdä, ts. Miten pelkoa käsitellä. Tsemppiä!
Toivotaan, että asiat selkiytyvät.
T. Se äiti, joka ei anna itselleen anteeksi, ettei tehnyt kaikkeaan, kun nyt jo aikuinen poika oireili lapsena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Löytyi tämä vanha ketju, mun aloittama.
Ehkä joku vielä haluaa tietää nykyiset kuulumiset..
Nykyisin käymme lasten ja nuorten psykiatrisella, lapsellani siellä omahoitaja.
Vasta noin 3 kk oltu siellä, sitä ennen pitkä jakso perheneuvolassa.
Oireita edelleen, mutta myös helpompia jaksoja..
Jos joku haluaa asiata jutella, voin vastailla .
Esim kokemuksia jos joku kaipaa .
[quote author="Vierailija" time="24.11.2012 klo 22:39"]
Paljon puuhaa, liikuntaa, askaretta, kavereiden seuraa. Jotain omia keinoja päästä irti ajatusten kierteestä.
Auttavat aina. Kun käy harrastuksistaan, on kavereiden kanssa ym niin ajatuksia ei ole ollenkaan.
Pystyykö joku vielä arvioimaan, voiko olla vaan joku vaihe ja lapsi ei ehkä isompana näistä kärsi..? Kun sairasti vatsataudin, niin siitä alkoi tää pelko/ ajatukset :(
Ja vielä olisin kiinnostunut kuulemaan, millä tavoin perheneuvola auttaa, ? Keskustellen? Ja ilmoitetaanko sieltä esim. Kouluun th: lle että lapsi siellä käy?
Ihanaa kun olen saanut vastauksia..aiheesta ei ole paljon löytynyt vertaistukea..
Ap
[/quote]
ei tuo ole mitään elämää, koko ajan pysyä toiminnassa, ei voi rentoutua. minulla sama vika,käyn terapiassa. Vain se auttanut. Ollut lapsesta asti, silloin pelkäsin yksin. Nyt olen 30 v ja terapia auttanut
Itselläni on ollut pakko-oireinen häiriö lapsena. Oireet alkoivat mm juuri sairauksien pelosta. Nuoruusiässä oireet olivat helpompia/niitä ei juurikaan ollut, mutta tällä hetkellä kärsin todella pahoista pakko-oireista, liittyen mm hygienisyyteen ja tarkisteluun.
Älä missään nimessä ole vihainen/ärtynyt oireista, se saattaa joskus pahentaa niitä (ainakin itsestä tuntuu todella pahalta kun läheiset ovat niin turhautuneita oireisiin). Suosittelen, että viet lapsesi _yksityiselle_ psykoterapeutille niin oireet saadaan ajoissa hoitoon. Nyt tämänasteinen pakko-oireinen häriö, mikä minulla on, on aika vaikea "elämänkumppani".