sydan murtuu pojan takia!!

sydan murtuu pojan takia!!

Nimittäin itse olen aikoinaan lapsena kärsinyt isän poissaolosta juuri samojen syiden takia kuin nyt sinun poikasi. Siitä on jäänyt minuun "isän ikävä", vaikka isä yhä elääkin. Myös olen joutunut ja halunnut käydä läpi terapiassakin niitä vaikutuksia tai vaikeuksia, joita isän poissaolo on aiheuttanut. Aihe siis koskettaa minua varsin henkilökohtaisesti! Siksi toivon vilpittömästi, että miehesi voisi löytää isyytensä - kokosin myös tähän linkkejä muutamaan hyvään kirjaan, lehtijuttuun ja tv-ohjelmaan; ehkä ne tukevat sinua tai antavat ajatuksia ja toivoa :)

Mm. lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sekä terapeutit Seppo Jokinen ja Erik Ewalds ovat kirjojen tekijöitä sekä haastateltavina. Viimeinen linkki on pieni ekstra - se on lyhyt video, joka kuvailee mielestäni koskettavalla tavalla psykologisesti ja hengellisesti, mitä isän rakkaus ja merkitys voisi olla myös aikuiselle ihmiselle. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, älä luovu toivosta!

*http://www.kotisatamankauppa.fi/index.php?sid=30003&tuoteid=9985

*http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510229547

*http://www.bookplus.fi/kirjat/ewalds,_erik/is%C3%A4_meid%C3%A4n_ajassam…

*Terapeutti Seppo Jokinen: "Isä on lapselle peili" http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=10…

*Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: "Lasten levottomuus johtuu paljolti stressistä" http://www.uusitie.com/fin/etusivu/uusin_lehti/?id=20&selectedNumber=19…

*Lapsen perusturvallisuus - mistä se rakentuu? Keskustelu terapeutti Seppo Jokisen kanssa http://vod-2.tv7.fi/vod2/koputus/koputus-085-n.MP4

*Isän Rakkaus - elämän suurin löytö http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

lapset kiinostaneet.

Lopulta vanhempani erosivat ja isä hylkäsi meidät lopullisesti.

On vaan ihmisiä joita ei välitä omista lapsistaan.

Lapsi ei ole koriste-esine. Lapsen kanssa pitää viettää aikaa.

lapset kiinostaneet.

Lopulta vanhempani erosivat ja isä hylkäsi meidät lopullisesti.

On vaan ihmisiä joita ei välitä omista lapsistaan.

Lapsi ei ole koriste-esine. Lapsen kanssa pitää viettää aikaa.

Olen syntynyt v. 1982 ja isäni oli kiireinen johtaja ja silloin kun olin pieni ja lapsi, niin Suomessa elettiin voimakkaan nousun aikaa. Isä ei ollut juuri koskaan kotona. Mulle on jäänyt sellainen kuva, että työt veivät mennessään ja muistan kun isä hoki aina että "täytyy takoa kun rauta on kuumaa". Se puolusteli sillä poissaolojaan ja kyllä mä sen tavallaan ymmärsinkin. Mutta kun ne vuodet kuluivat niin perkeleen äkkiä ja sitten oltiinkin yhtäkkiä jo 15 v. naisenalku, perheessä kaksi muutakin lasta mua vähän nuorempia.

Siinä vaiheessa isä oli jo niin vieras meille ja me sille, että emme osanneet enää oikein kommunikoida keskenämme. Eikä isä osannut hoitaa mitään perhejuttuja koska se ei ollut koskaan niitä hoitanut ja se oli liian vanha oppimaan eikä lapsista ole tuollaisten asioiden opettajaksi omalle vanhemmalleen. Ei se tiennyt miten viettää aikaa lasten tai nuorten kanssa, eikä kyllä tiedä vieläkään, sen näkee siitä miten hankalaa sen on olla lastenlastensa kanssa.

Isä ja me lapset ollaan vieraannuttu hitaasti ja vakaasti, huomaamatta. Kyllä se pohjimmiltaan meistä välittää, senkin huomaa, mutta ongelma on että kun se ei osaa olla omien lastensa kanssa, niin se haluaa rajata sen välittämisen etäältä välittämiseksi. Ikävää on huomata, että isä on yksinäinen ja vielä ikävämpää on huomata, ettei asia suuresti kosketa meitä lapsia. Jos olisimme läheisempiä kaikki osapuolet varmasti tekisivät asialle jotain, mutta nyt kukaan ei koe siihen huutavaa tarvetta.

Ikävää on huomata, että isä on yksinäinen ja vielä ikävämpää on huomata, ettei asia suuresti kosketa meitä lapsia.

Eikö totta, että varmasti kaikille kelpaisi läheisyys, välittäminen ja rakkaus itsemme ja läheistemme välillä? :) Kunpa meidän itse kunkin "sydän" heräisi kaipaamaan tällaista hyvää:

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

Mun mies lähti justiinsa pojan kanssa mökille. Paistavat makkaraa, saunovat ja menevät metsälle. Poika on vielä tarhaikäinen, mutta ei se menoa haittaa. Molemmat nauttivat suuresti.

"Kyllä meillä vaan on hyvin asiat" tyyppejä?

Itse koen ulkopuolisenakin usein , että se saattaa olla kuin veistä kääntäisi haavassa.

Empatiakyvyttömyyttäkö vai mitä?

En voi minäkään käsittää mikä ihme on motiivina näissä kehuskeluissa. Ei kai kukaan voi olla niin lapsellinen, että kuvittelee saavansa jotain positiivista aikaan?

Halaus sulle ja pojalle. Saatko hommattua pojalle ketään mieskaveria? Isoisää, tuttua tms?



Ja anteeksi, mutta miehelläsi on prioriteetit todellakin paskat.

Kyllä se isin läsnäolo olisi tärkeää. Onpa ikävä tilanne. Olen isi itsekin ja aloin tehdä etätöitä kun lapset olivat pieniä. Silti tuntui että olin lasten kanssa liian vähän.

Voisitko kysyä mieheltäsi voisiko tuo varata edes 2 tuntia viikonlopusta kalenteriin niin että on sen ajan lapsen kanssa. Koettakaa löytää heille sopivaa yhteistä tekemistä.



Meillä mies ei jaksa lukea lapsille eikä pelata lautapelejä. Mutta rakentaa legoilla ja katsoo lasten kanssa auto-ohjelmia lapset sylissä ja selittää lapsille mitä ohjelmassa tapahtuu. Ja lapset nauttii. Samoin mies käy lasten kanssa kesäisin usein pyöräilemässä ja talvella uimassa. Minä taas tykkään lukea lapsille jne eli jokainen on yhdessä tavallaan mutta se sopiva tapa pitäisi löytää.

Nyt otat asian puheeksi. Ihan kasvotusten istutat miehen alas ja väännät asian rautalangasta. Sanot suoraan, että tällä hetkellä hän on paska isä ja poika ansaitsee ja kaipaa ihan jotain muuta. Jos hän ei vaan ole tajunnut koko asiaa. Miehet on miehiä.



Mun mies lähti justiinsa pojan kanssa mökille. Paistavat makkaraa, saunovat ja menevät metsälle. Poika on vielä tarhaikäinen, mutta ei se menoa haittaa. Molemmat nauttivat suuresti.

Olen ollut samassa tilanteessa. Aikani hienovaraisesti vihjailtuani otin ukon tiukkaan puhutteluun ja sanoin, että jos ei nyt luo suhdetta lapseensa, niin turha tulla myöhemmin itkemään mulle. Pyysin myös miettimään, mitä olisi omassa lapsuudessaan toivonut olevan toisin. Miehen vanhemmat olivat molemmat paljon poissa töiden ja harrastuksien vuoksi, eikä heidän välinen suhde erityisen lämmin ole. Lamppu syttyi ukon päässä, vähensi omia menojaan ollakseen lapsen kanssa. Nyt lapsi on jo teini ja välit läheiset. Tsemppiä sinulle ja hali pikkuiselle.

meille tuli hiljattain ystavapariskunnan kanssa puhe tyo-koti tasapainosta ja mies tosissaan sanoi etta hanen mielestaan hanella on homma tasapainossa!!?? on myos sanonut ettei han mistaan muusta saa niin paljon iloa ja tyydytysta kuin tyosta eli tosiaan me ollaan pojan kanssa taa kotitiimi joka ei ehka ole niin tarkea. eika tammoisesta tyohimoisuudesta ollu mitaan merkkeja ennenkuin lapsi syntyi vaan pikkuhiljaa tyo ja matkat lisaantyi ja ehka miehen asema firmassa muuttui samalla kuitenkin. ja lapsi on jo 10v eika mikaan ihan 'pieni' enaa. itse koen etta perheen pitaa pysya kasassa, minun pitaa tukea poikaa ja olla se 'tarkea aikuinen ihminen' ja miehen pitaa olla se vieraileva tahti, joka on kuitenkin joka viikonloppu kotiin odotettu ja tervetullut!! pojan puolesta vaan sattuu sieluun..

Voisitko kysyä mieheltäsi voisiko tuo varata edes 2 tuntia viikonlopusta kalenteriin niin että on sen ajan lapsen kanssa. Koettakaa löytää heille sopivaa yhteistä tekemistä.

Meillä mies ei jaksa lukea lapsille eikä pelata lautapelejä. Mutta rakentaa legoilla ja katsoo lasten kanssa auto-ohjelmia lapset sylissä ja selittää lapsille mitä ohjelmassa tapahtuu. Ja lapset nauttii. Samoin mies käy lasten kanssa kesäisin usein pyöräilemässä ja talvella uimassa. Minä taas tykkään lukea lapsille jne eli jokainen on yhdessä tavallaan mutta se sopiva tapa pitäisi löytää.

Oikeesti??? Vanhemmalta aikaa lapselle 2h/viikonloppu...?

Nyt tiukan keskustelun paikka. Ei toi ole oiekin lasta kohtaan! Munkin sydän murtuu täällä..

10-vuotias poika yhdessä kylpyyn isän kanssa????

Eikö ole vähän pervoa?

10-vuotias poika yhdessä kylpyyn isän kanssa????

Eikö ole vähän pervoa?

Luulin, että ap:n poika on joku nelivuotias.

kylla me kylvetaan pojan kanssa. mina ja joskus mieskin. onko se niin outoa? ja eiko vahan asian vieresta kuitenkin?

10-vuotias poika yhdessä kylpyyn isän kanssa????

Eikö ole vähän pervoa?

Luulin, että ap:n poika on joku nelivuotias.

Mä luulen, että ap asuu ulkomailla, ja siellähän ei tunnetusti ole saunoja, vaan lapset kylpee. Siinä kyllä otetaan sitä yhteistä aikaa äidin tai isän kanssa niin, että lapsi kylpee, ja aikuinen istuu vieressä juttelemassa.

Näin minä asian näen.

siinä ei ole mitään pervoa niin kauan kuin joku ei sitä sellaisena ajattele. Jos siitä saadaan seksuaalista mielihyvää, niin sitten se on pervoa. Ei muuten!!



Mutta selvästikin sinä olet antanut tuolla ajatusmallilla miehelle luvan olla se vieraileva tähti. Sinun täytyy muuttaa myös omaa ajatusmaailmaasi. Poika on jo 10v. eli alkaa olla jo liian myöhäistä, että pojan itsetunto vielä paikkaantuisi sillä, että isä alkaisi osallistumaan pojan touhuihin. Mutta hei , 2h vk.nlopussa on aivan liian vähän. Pistäkää vaikka 2h päivässä, mikä sekään ei ole paljoa, jos joku aika täytyy määritellä.



Onneksi pojalla on sinut, mutta poika tarvitsee aina isää. Isättömyyden on todettu aihuttavan poikien ajelehtimista , eivätkä he meinaa löytää paikkaansa yhteiskunnasta. Ja isättömyyteen riittää poissa oleva isäkin.

Mun mies lähti justiinsa pojan kanssa mökille. Paistavat makkaraa, saunovat ja menevät metsälle. Poika on vielä tarhaikäinen, mutta ei se menoa haittaa. Molemmat nauttivat suuresti.

"Kyllä meillä vaan on hyvin asiat" tyyppejä?

Itse koen ulkopuolisenakin usein , että se saattaa olla kuin veistä kääntäisi haavassa.

Empatiakyvyttömyyttäkö vai mitä?

Ja ymmärrän erittäin hyvin, että ainakaan minun mieheni ei menisi kylpyyn meidän pojan kanssa. Saunoisi, mutta ei tasan varmaan istuisi ammeessa pojan kanssa.



Se on kurjaa, jos miehesi ei tee MITÄÄN poikansa kanssa, mutta siitä en kantaisi huolta, että hän ei uita kumiankkaa ammeessa.

sinne ei siis voi kotiloissa mennä poika ja isä, mitens kylpylät, kohta on altaisiin omat vuorot miehille ja naisille, ja lapset eivät voi tulla kummankaan kanssa, heti on AIKUISILLA mielessä jotain muuta.