Neuvoja ja nikseja tutitn luopumiseen.

jos haluaa radikaalisti luopua, leikkaat kaikista tuteista sen tuttiosan katki ja annat lapsen silti niitä koittaa, eivät ole enään kivoja.

mutta kiitos.

Kerrot, että nyt tutit viedään vaikka pupuvauvoille (tai minkä eläimen lapsi nyt sattuu tietämään ja siitä tykkäämään). Meillä tosta puhuttiin viikon verran, ja sitten vain otettiin tutit pois. Olin ihan varma, että tulee kamala show, koska poika imi nukkumaan mennessä tuttia aina kuin viimeistä päivää, mutta ei. Ekana iltana kyseli tuttia 15 min, seuraavana pari kertaa ja sitten se unohtui kokonaan. Öisin ei heräillyt ja itkenyt tuttia kertaakaan.

Yhdessä juttelisitte ensin tutin luopumisesta? Mielestäni tutti on parempi kuin peukalon imemiminen ja hyvä kun on sen tutin lussutus saatu rajoitettu öihin

poitsulta oli yhtenä yönä Hiiret käyneet syömässä joka tuttiin reijät.. leikkasin siis päät pois. sitä se rassukka sitten selitteli kaikille tarhassa ja kotona. "piippu" oli tosi tärkeä tälle ipanalle ja ei mutta olisi tehnytkään kun lutkuttanut sitä :) Ekana iltana meni puolitoista tuntia nukahtamiseen (ei huutanut kauheasti mutta ei osannut rauhoittuakkaan) seuraavana iltana meni enää puoli tuntia ja sitten ne nukahtamisvaikeudet loppuivatkin. Ikää oli reilu 2v.

Meidän juuri vuoden täyttäneeltä jätettiin päivätutti pois 10kk iässä ja unitutti 1v 2vk iässä. Leikkasin ensin tutista imuosan pois ja annoin tämän pojalle. Ihmetteli aikansa "uutta" tuttia. Työnsi sitten rikkinäisen tutin väkisin huulten väliin ja nukahti n.tunnin ihmettelyn ja kitinän jälkeen. Heräsi yön aikana "satakertaa" eli aina, kun liikautti päätään ja tutin jämät putosi pois huulilta/poskea vasten olemasta. Seuraavan päiväunet meni myös samoissa merkeissä. Kyllästyin tähän ja otin tutin pois kokonaan.



Seuraava ilta oli hankala. Nukahti vasta yli kahden tunnin itkun ja kitinän jälkeen. Yöllä heräsi kaksi kertaa, mutta molemmilla rauhoittelu uusille unille kesti yli tunnin. Sitten alkoi helpottaa. Noin viikon päästä tutin pois ottamisesta tuli taas pari tosi hankalaa iltaa ja yötä, tuntui että poika yrittää imeä "tyhjää" ja turhautuu, kun ei onnistu. Sitten taas helpotti.



Nyt tutista luopumisesta on n.3vk ja illat ja yöt on entisen kaltaisia eli nukahtaa kohtuudella ja herää yön aikana 0-2 kertaa ja nukahtaa uudelleen pienellä silittelyllä.

Yhdessä juttelisitte ensin tutin luopumisesta? Mielestäni tutti on parempi kuin peukalon imemiminen ja hyvä kun on sen tutin lussutus saatu rajoitettu öihin

Lapsi on vuoden ikänen. En usko, että siinä auta tarinoiden kertominen. Hampaiden vuoksi olemme vähäntäneet tuttia ja nyt tarkoitus päästä siitä kokonaan eroon.

ap

lapsi on vuoden niin ei siihen ole mitää kikkailuja. Otat vaan pois ja niin, että lapsi ei oikeasti löydä yhtäkään. Se sitruunan tai tervan tai mitä näitä konsteja nyt on- makuinen tutti hämmentää enemmän kuin ei tuttia ollenkaan. Silloin tavallaan muistutetaan, että tämmönen olis, mutta se ei nyt sovikaan. Kun otat vaan pois niin unohtuu paremmin. Mutta katso, että ei ala syömään jotain sormea yöllä tutin kaipuussaan. Silloin tutti takaisin. Kaikki ei tietty sitä tuttia enää oikeasti kaipaa, mutta toisilla se imeminen on vielä tärkeä juttu ja silloin se tutti on ehkä kuitenkin parempi kuin peukku.

Lapsi on vuoden ikänen. En usko, että siinä auta tarinoiden kertominen. Hampaiden vuoksi olemme vähäntäneet tuttia ja nyt tarkoitus päästä siitä kokonaan eroon.

ap

Moikka, meidän poika on nyt 1v 8kk ja joululomilla vieroitettiin onnistuneesti tutista. Oli ihan tolkuttoman helppoa, oon vieläkin ihan ihmeissään.

Luin paljon eri vaihtoehdoista etukäteen ja päätin kans että mikään "viedään oravavauvoille" juttu ei tule toimimaan koska poika rakasti tuttia yli kaiken eikä koskaan antanut sitä vapaaehtoisesti pois. Jos itse sylki sen johonkin niin sai piiloitettua mutta vaikka ei osaa puhua niin osasi kysyä tuttia kuitenkin (näytti kaappia missä tutit piilossa ja huusi mäm mäm). Päätin sitten että tutit menee rikki. Tein näin:

- aamulla kun heräsi niin "tutit oli mennyt rikki" eli leikkasin kärjen pois kaikista tuteista

- kun poika pyysi tuttia annoin rikkinäisen. Vähän aikaa ihmetteli rikkinäistä tuttia ja tuli näyttämään. Selitin että tutti on mennyt rikki ja näin käy kun on iso poika ja hampaat suussa. Lapsi oli lähinnä ihmeissään ja piti tuttia muuten vaan suussa.

- illalla nukkumaan mennessä annoin unilelun ja rikkinäisen tutin. Nukahti rikkinäinen tutti suunpielestä roikkuen, ihan hyvin meni nukutus kuitenkin

- seuraavaksi aamuksi leikkasin tuteista lisää pois. Tuttia piti silti saada ja yhdessä monta kertaa ihmeteltiin että kato ne on mennyt rikki ja näin käy kun hampit tulee ja on iso poika

- kolmas päivä sama homma, tutin imuosasta oli vaan vähän jäljellä jota hampailla sai pitää kinni. Unet meni jo ilman tuttia

- neljäntenä aamuna leikkasin tuttiosan kokonaan pois tutista. Kun lapsi näki tutin niin totesi ilmeisesti itse ettei maksa vaivaa :D ja antoi tutin mulle takaisin. Kysyin että heitetäänkö tutit roskiin kun ne on mennyt rikki niin poika heitti itse tutin roskiin. Kaivoin myös muut tutit pojalle roskiin heitettäväksi.

Muutamat raivarit niinä päivinä muksu sai mutta olisi varmaan saanut ne myös tutti suussa.

Eli näin meillä meni tämä. Ja suosittelen muuten että jos säästät itse yhden tutin johonkin niin et sitten kerro sen sijaintia miehelle tai anopille, ne on ensimmäisiä luovuttamassa kun muksu saa raivarit. Meillä nimittäin pulloista luopuminen meni muutaman kerran pieleen kunnes tajusin piilottaa ne pullot kaikilta muiltakin kun muksulta.

Otin kaikilta kolmelta vanhimmalta lapseltani tutin pois 1 v 6 kk iässä. Kaksi vanhinta "helppoa" lasta tyytyi pienen kitinän jälkeen siihen että tuttia nyt ei enää anneta. Kolmas oli tempperamenttisempi luonne, hänen kanssaan en samaa tapaa edes yrittänyt, sillä tyttö olisi varmasti huutanut itsensä hengiltä. Tämän lapsen kohdalla leikkasin tutin imuosaan pienen viillon, että tuttia oli hankala syödä. Selitin että olet syönyt tuttia niin kovasti, että se on mennyt rikki. Tyttö katsoi tuttiaan ja totesi itsekin "kikki on!" Hänellä oli jo ikää ja ymmärrystä sen verran että tämä toimi. Nyt meillä on edessä vielä neljännen lapsen vieroitus, ja minulla on edelleen mietinnässä kuinka sen toteutan. Lapsi on nimittäin TODELLA tempperamenttinen ja hirmu rakastunut tutteihinsa. Ihan jo hirvittää millainen taisto siitä tulee. Pienempi lapsi nopeammin unohtaa tutin, eikä enää kysele sen perään päivien päästä, mutta selittely on hankalampaa kun lapsen ymmärrys on vielä niin vähäistä.