Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miten te äidittömät pärjäätte, jos ainoa mummoa lapsille on piittaamaton anoppi?
23.11.2012 |
omasta tilanteestani ei sen enempää, en jaksa taas lukea tyypillisiä "syy on sinun itsesi ap"-syytteluvastauksia, joten ihan vain yleistasolla, miten pärjätä, mitä konreettisia vinkkejä tai mitä ajatusmalleja/asenteita käytätte? Kun omaa äitiä ei syystä tai toisesta ole elämässä ollenkaan, ja anoppia ei kiinnosta pojan perhe ollenkaan? Eli ollaan tilanteessa jossa lapsilla ei ole ollenkaan kontaktia yhteenkään isovanhempaan.
Lasteni takia surettaa, itkettää, masentaa. Lapseni jäävät niin paljosta paitsi kun ei ole välittäviä isovanhempia elämässä mukana. Itselläni oli paskat ja hullut vanhemmat mutta maailman ihanimmat isovanhemmat, olisin niin toivonut lapsilleni samaa.
Äidittömänä (ja tuettomana) olo on jo tarpeeksi suuri suru, ja siihen päälle vielä anopin täydellinen piittaamattomuus...en vaan jaksa enää.
Kommentit (13)
anopilla ei ole tytärtä, vain yksi poika ja ei kiinnosta pojan elämä tai perhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla äiti asuu kaukana ja nähdään harvoin. Anoppi ei vaan ole sellaista mummomaista tyyppiä joka leikkisi ja pelleilisi lasten kanssa vaan kohtelee heitä aika aikuismaisesti eikä edes nähdä kauhean usein. Lapsilla on kuitenkin meidät ja toisensa ja kummit ja kaverit ja paljon muuta mietittävää elämässä. Ei ne osaa kaivata sellasta mitä ei ikinä ole ollut vaan sun päässä ne ajatukset pelkästään on.. ja hei on olemassa näitä varamummoja ja varavaareja.. hanki lapsillesi sellainen jos noin paljon ahdistaa.
asia ei tällaisenaan minua koske mutta olen aina ihmetellyt kun täällä sanotaan että hanki varamummo tai varaisovanhemmat. Siis mistä???
Mistä niitä noin vaan hankitaan?
Olen itse omasta kunnastani kysellyt tätä asiaa joskus kun lapset oli pienempiä (meillä kyllä isovanhemmat mutta välimatkaa toistatuhatta km:ä) ja ei täällä mistään varamummoja saanut. Ei niitä toimita mikään MLL, SPR, seurakunta tai muukaan.
Ihan vaan mielenkiinnosta että mistä sellaisia saa? Aina kun se annetaan ohjeeksi niin kai sitten joku välinekin sellaisen löytämiseen on? (tämä ei siis ollut äskeiselle vastaajalle mitään nälvimistä vaan ihan oikeasti kiinnostaisi tietää).
Tietenkin olisi hienoa ja toivottavaa, että lapsella olisi mahdollisimman laaja turvaverkko, mutta kaikista ei vain ole mummeiksi, ja sitten sen kanssa vain eletään. Meillä on lapsilla hyvä perhe, kaikki muut ihmissuhteet ovat bonusta.
Kaikilta meiltä puuttuu elämästä jotakin, miksi se siitä valittamalla muuttuu? Niillä korteilla pelataan, mitä on saatu, ja niissä puitteissa eletään omaa elämää niin hyvin kuin osataan, ja tehdään lasten elämä niin hyväksi kuin pystytään.
Minusta se on isovanhempien menetys, jos eivät halua olla lastenlasten kanssa tekemisissä. Lapset kyllä sopeutuvat, ja suoraan sanottuna parempi onkin, ettei heidän elämäänsä lähipiiriin kuulu tuollaisia välinpitämättömiä ja itsekeskeisiä ihmisiä.
mutta tapahtuiko se noin vain päättämällä? Etkö joutunut suremaan asiaa? Tai tekemään jotain "luopumista" kun lapsesi ei isovanhempia saanutkaan? Eikö sinulla ole paha mieli itselläsi jos perheestänne eivät esim, omat tai miehen vanhemmat välitä?
Niitä konkreettisia NEUVOJA siis kaipailin. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä miehellä. Lapsella ei ole koskaan ollut elossa yhtään isovanhempaa. Varamummoja ja pappoja on: isosiskoni miehineen, mieheni vanhempi kalakaveri vaimoineen, mieheni 17 v vanhempi isoveli puolisoineen.
mutta tapahtuiko se noin vain päättämällä? Etkö joutunut suremaan asiaa? Tai tekemään jotain "luopumista" kun lapsesi ei isovanhempia saanutkaan? Eikö sinulla ole paha mieli itselläsi jos perheestänne eivät esim, omat tai miehen vanhemmat välitä?
Niitä konkreettisia NEUVOJA siis kaipailin. t. ap
Olen ollut jo ennen lasten syntymää sinut sen kanssa, että minun elämästäni on lapsesta saakka puuttunut sellaisia asioita, jotka jollekin toiselle ovat itsestäänselvyyksiä, kuten esimerkiksi rakastavia vanhempia. Ehkä sen takia koen lähipiiriini kuuluvat ihmissuhteet kaikki pelkkänä plussana. En voi surra sellaisen menettämistä, mitä ei ole koskaan ollutkaan.
Varmaan lähinnä elämänasennekysymys. Voi voivotella kaikkea sitä, mitä puuttuu, tai sitten voi nauttia siitä, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun molemmat vanhempi ovat kuolleet, kuolivat nuorina. Äitiäni lapseni eivät ole koskaan nähneetkään, isästä kahdella vanhemmilla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, olivat niin pieniä kun kuolivat.
Lapset olivat tekemisissä isänsä suvun kanssa, heillä on isovanhemmat siellä, mutta olin yh, ja välimatkaa monta sataa km, joten tapaamiset olivat harvoin.
Sitä tottui siihen, että kaikki asiat tehdäänn yhdesä lasten kanssa. Lastenhoitoapua en juurikaan saanut, MLL:n tyttö perui viime tipassa ja jäi niin ikävä maku, etten sitten enää yrittänytkään harrastusta itselleni aloittaa.
Kuten nro 6 kirjoitti, niillä korteilla mennään mitkä on annettu.
Eivät lapset kaipaa sellaista, mitä heillä ei koskaan ole ollutkaan, eivät he voi ikävöidä isovanhempia, jotka ovat kuolleet ennen heidän syntymäänsä / kun olivat pieniä.
Nuoremmilla lapsillani on eri isä kuin vanhemmilla sisaruksilla. EN ole missään tekemisissä miehen suvun kanssa, eivät mene hoitoon isovanhemmille jne. jne.
Jos tarvitsen lastenhoitoapua, saan sitä aikuisilta lapsiltani, mutta mikään itsestäänselvä lastenhoitoautomaatti se ei ole, ovat töissä + opiskelevat + oma elämä.
Tämä on asennekysymys.
Otan oman ajan kun lapset ovat nukkumassa + olen töissä + työmatkat.
Lapsista vanhempi joskus kyseli isovanhempien perään, koska aivan pienenä heidän luonaan kävi. Pienemmällä ei ole mitään kontaktia isovanempiinsa, ei tunne heitä lainkaan. Pitkän tauon jälkeen kävivät isovanhemmillaan isänsä kanssa kylässä pari kk sitten. Vierailu meni ihan hyvin, mutta yllättävää oli, etteivät lapset ole puhuneet tästä kyläilystä mitään, ei kysymyksiä ei mitään, eikä ole pyytäneet päästä uudelleen kylään. Kivaa oli ollut, aikuisten kakkukekkerit kuitenkin olivat.
Ilmeisesti ko. kyläpaikasta ja ihmisistä, miehen sukulaista, ei jäänyt sellaista kuvaa tai oloa lapsille , että sukulaiset olisivat olleet kiinnostuneita heistä ? En tiedä.
Ei tämä ole minulle ongelma, eikä se ole lapsille ongelma, tämä on asennekysymys ja enemmän tuntuu olevan ongelma joillekin täysin ulkopuolisille.
Sure surusi ja rakenna elämäsi niillä palikoilla mitä on, äläkä haikaile semmoiseen, mitä vain ei ole. Ei voi kaivata sellaista, mistä ei ole ikinä tiennyt olevan olemassakaan.
"Kerää" ympärillisesi ihmisiä, jotka välittävät sinusta, ja ole tekemisissä heidän kanssaan.
Mä en nyt ymmärrä ollenkaan mitä pärjäämistä siinä edes on? Meidän molempien vanhemmat asuu niin kaukana että mitään lastenhoitoapua ei tule heiltä. Mitä sitten? Ei kai se nyt yleensäkkään mikään selviö ole että isovanhemmat ovat auttamassa.
En minä tiedä onko tämä sitten jokin ajatusmalli, että ei oletakkaan saavansa mitään apua, joten sen puutetta ei noteeraa mitenkään. Minusta tämä on hyvä näin. En kaipaa tähän ylimääräistä väkeä säätämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis kaipaisin että lapsella olsi mummo jolle soittaa joku joka kuuntelisi lapsen juttuja, joku jolle lapsi voisi askarrella korin, joku joka tulisi lapsen synttäreille.ja sellaista että isovanhemmat soittelisi, kävisi joskus, pidettäisiin yhteyttä.
Yhteydenpitoa ei ole ollenkaan. Se yhteydenpidon puute on ongelma, ei hoitoavun puute, johan täss jo monta vuotta on lapset hoidettu itse ilman hetkenkään apua mistään, tähän on jo tottunut.
Eli siis kaipaisin että lapsella olsi mummo jolle soittaa joku joka kuuntelisi lapsen juttuja, joku jolle lapsi voisi askarrella korin, joku joka tulisi lapsen synttäreille.ja sellaista että isovanhemmat soittelisi, kävisi joskus, pidettäisiin yhteyttä. Yhteydenpitoa ei ole ollenkaan. Se yhteydenpidon puute on ongelma, ei hoitoavun puute, johan täss jo monta vuotta on lapset hoidettu itse ilman hetkenkään apua mistään, tähän on jo tottunut.
Olen tuo, jonka nuorimmilla lapsilla ei ole kontaktia elossa oleviin isovanhempiinsa ja minun vanhemmat ovat kuolleet.
Kysyn: KUKA sitä aikuiskontaktia kaipaa? Sinä vai lapset?
Kenelle yhteydenpito on ongelma, sinulla vai lapsille?
Omat lapseni piirtävät joskus kummeilleen piirustuksen, mutta kummitkin asuvat eri paikkakunnalla.
En ole lapsilleni murehtinut ihmissuhteita tai aikuissuhteita, tai niiden puutosta, joten lapsenikaan eivät osaa kaivata sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis kaipaisin että lapsella olsi mummo jolle soittaa joku joka kuuntelisi lapsen juttuja, joku jolle lapsi voisi askarrella korin, joku joka tulisi lapsen synttäreille.ja sellaista että isovanhemmat soittelisi, kävisi joskus, pidettäisiin yhteyttä. Yhteydenpitoa ei ole ollenkaan. Se yhteydenpidon puute on ongelma, ei hoitoavun puute, johan täss jo monta vuotta on lapset hoidettu itse ilman hetkenkään apua mistään, tähän on jo tottunut.
Olen tuo, jonka nuorimmilla lapsilla ei ole kontaktia elossa oleviin isovanhempiinsa ja minun vanhemmat ovat kuolleet.
Kysyn: KUKA sitä aikuiskontaktia kaipaa? Sinä vai lapset?
Kenelle yhteydenpito on ongelma, sinulla vai lapsille?Omat lapseni piirtävät joskus kummeilleen piirustuksen, mutta kummitkin asuvat eri paikkakunnalla.
En ole lapsilleni murehtinut ihmissuhteita tai aikuissuhteita, tai niiden puutosta, joten lapsenikaan eivät osaa kaivata sellaista.
ymmärrän AP:n kaipuun että lapsilla olisi muitakin läsnäolevia aikuisia kuin vain vanhempansa. Kyllä se niin on että mitä enemmän oikeasti läheisiä ihmisiä on, niin sitä parempi se on perheelle.
Itse asuin mieheni ja lasteni kanssa aiemmin useiden satojen kilometrien päässä omista sukulaisista, kyllä se mietitytti että mitä jos meille vanhemmille tapahtuu jotakin. Ajetaan vaikka kolari ja vain lapset jää henkiin, sitten heillä pitäisi muuttaa toisella puolella maata asuvien sukulaisten luokse (joita näkivät vain jouluna ja juhannuksena pari päivää).
Nyt asutaan samassa kaupungissa ja kaikki isovanhemmat ovat läheisiä lapsillemme. Meillä isovanhemmat eivät ole hoitoautomaatteja. On ihana katsoa kun mennään käymään mummolassa ja lapset tohkeissaan selittävät jotain mummille tai ukin kanssa pihalla tekevät lumilinnaa...
Alue: Aihe vapaa
jonka anoppi hoitaa vaan tyttären lapsia, niin sun kannattaisi oikeasti hakea jo keskusteluapua, asia on saanut aivan liian suuret mittasuhteet päässäsi.