Onko kokemusta vaihto-oppilaista??

Aluksi oli tosi innoissaan siitä, että pääsi Suomeen. Eksoottiseen Suomeen, josta kertoa kavereille Meksikossa hurjia tarinoita selviytymisestä lumen keskellä, poroista ja muista. Asutaan Helsingissä, joten porot jäi näkemättä.



Pari ensimmäistä viikkoa oli innoissaan. Sen jälkeen tuli totaalinen masennus. Kävi kansainvälistä koulua, opetus oli englanniksi. Ryhmissä oli paljon muitakin paluumuuttajia ja vaihto-oppilaita, suomalaiset olivat omissa ryhmissään.



Ei koko 9kk vaihto-oppilasvuoden aikana tutustunut keneenkään, mutta oli tosi negatiivinen koko ajan. Ei edes halunnut tutustua keneenkään, ei halunnut tehdä mitään vapaa-ajallaan. Linnottautui omaan huoneeseensa, katsoi telkkaria.



Jälkeenpäin haukkui Suomea sydämensä kyllyydestä. Tiedän, koska hänellä on avoin Facebook-tili, ei olla kuitenkaan FB-kavereita. Haukkui ilmaston ja ruoan ja kaikki suomalaiset. Hirveä vaihtokokemus. Ei mitään tekemistä, jos ei osaa hiihtää. Kylmää koko ajan. Suomi on tosi vaikeaa. Koulu on tosi vaikeaa. Suomalaiset on ihan tyhmiä. Telkkarista tulee tyhmää ohjelmaa. Sisustus on ihan hirveää. Musiikki on naurettavaa pelleilyä.



No, ehkä kokemus avarsi. Juttelin myös luokanvalvojan kanssa ja hän sanoi, että tyttö oli tosi ylimielinen, ei halunnut tutustua keneenkään, koska kaikki olivat ihan epäkiinnostavia.



Tyttö oli luokanopettajan mielestä luullut tulevansa eksoottisen lumiseen taikamaailmaan, jossa mennään suunnilleen porolla kouluun ja syödään ihan käsittämättömän eksoottisia ruokia ja kaikilla suomalaisilla on ihan valkoiset hiukset ja täällä on aina -30 astetta ja kolme metriä lunta. Meidän +5 joulukuussa ja musta maa oli vaihtarille suorastaan petos.

..kummatkin kerrat yliopistossa. Ja molemmilla kerroilla nysväsin tuhottomasti aikaa kotona koneen äärellä, sen sijaan, että olisin lähtenyt kavereiden kanssa ulos.



Koti-ikävä vaivasi kummallakin kerralla (kuvittelin toisen kokemuksen olevan erilaisempi), ja myös ikäkriisi saattoi vaivata, olin kuitenkin huomattavasti muita vanhempi.



Viihdyin kuitenkin itekseni eikä se netissä hengailu mua haitannut. Harrastuksissa kävin 4x viikossa, joten elämää kuitenkin oli. Perheen on tosi vaikeaa saada vaihtaria lähtemään mihinkään mukaan, jos tämä oikeasti viihtyy vain itekseen. Kannattaa kuitenkin tosiaan muistaa, ettei siinäkään aina mitään vikaa ole.

Suomen marraskuu on ankeinta aikaa ikinä. Erityisesti lämpimistä maista tulevat saattavat oikeasti masentua tässä ilmastossa.



Yritä muistaa, että vaihtarinne on todella nuori ja siksi ehkä kykenemätön käymään läpi tilannetta. Hän on kaukana kotoa vieraassa kulttuurissa vieraiden ihmisten keskellä. Nyt vuorovaikutuksenne on ajautunut negatiiviseen kierteeseen. KOittakaa saada tilanteeseen muutos, vaikka sitten koulun henkilökunnan tai vaihtarijärjestön avulla. Olette kuitenkin vastuussa hänestä. Älkää päästäkö tilannetta yhtä pitkälle kuin joku aikaisemmista vastaajista.

MUTTA: mulla sentään oli kavereita koulussa, perheen kanssa sitä yhteistä säveltä ei oikein syntynyt. Tai samanlaisia ne olivat toisilleenkin kuin mulle, juroja, eivät puhuneet kuin käskyttäessään yms. saksalaista. Mutta kavereita oli paljon ja jälkeenpäin voin sanoa että opin paljon ja viihdyin ihan hyvin.



AP: mun neuvo on, että katkaise se netti! Ainakin pariksi päiväksi alkuun, sitten viikoksi... sitten joka viikko 5 päivää tai jotain. Että saat sen vaihtarin vähän irtaantumaan äidistään. Ei tuollainen oli mitään teinin elämää että ollaan tuntitolkulla äidin kanssa skypessä! Netti poikki vaan ja sanot että voi voi, otan yhteyttä palveluntarjoajaan.



Voimia sulla ap ja sun perheelle. Teette hienoa työtä, sääli vaan että teille on nyt syntynyt erittäin epäsosiaalinen (ainakin teitä kohtaan!) lapsi.

mitäs jos lapsi-raukka sekoaa kokonaan. Tuntuu, että kuukauden aikana pahentunut koko ajan tuo äiti-ikävä. Tyttö on muuten Meksikosta, joku aiempi keskustelija kysyi.

ap

tekisitte netin katkaisulla ja saisitte vaihtarin vihat niskaanne.