Onko kokemusta vaihto-oppilaista??

Minulle on 17-vuotias tyttö, joka opiskelee lukiossa espanjaa ja olisi kovasti kiinnostunut harjoittelemaan kielitaitoaan tapaamalla vaihtariasi esim. pari kertaa kuukaudessa ja tekemällä yhdessä jotain kivaa.



Me asumme Espoossa, joten jos asutte jossain pääkaupunkiseudulla tai lähistöllä, niin tapaamiset voisivat onnistua.



Jos asutte jossain lähellä, niin teen itselleni anonyymin sähköpostiosoitteen, jota kautta voit ottaa yhteyttä.

ap voisi muistaa, että kyseessä on nuori ihminen kaukana kotoa. on raskasta asua vieraassa maassa, varsinkin jos sen kieltä ei ymmärrä. koti-ikävä on ihan inhimillinen tunne ja ymmärränsen, että vaihtarin äiti haluaa olla yhteydessä lapseensa, jolla on paha mieli.



vaikuttaa siltä, että ap haluaa eroo vaihtarista, joka ei vastannut odotuksia. olisi kuitenkin erilua yrityää jutella tytön kanssa ja koittaa ymmärtää miltä hänestä tuntuu olla vieraassa maassa ja käytännössä vieraiden ihmisten kodissa.



voi olla ettei tyttö ole ollut tarpeeksi kypsä kokemukselle, mutta toisaalta noin nuorelta ei voi odottaa sitä, että on koko ajan itse aktiivinen, varsinkin, jos ei ystäviä löydy.



olin itse vaihtarina saksassa, perhe vaihtui alussa eikä uudenkaan kanssa mennyt aina huippuhyvin. sain kuitenkin kavereita ja opin kielen ja itsenäiseksi mutta ei se ollut helppoa todellakaan.

omaa lastani en päästäisi vaihto-oppilaaksi, keksisin muut keinot olla ulkomailla ja oppia kieliä.

itsellämme on parhaillaan tytär vaihdossa ja esikoinen oli vaihdossa kaksi vuotta sitten. Eli on tuota empatia-aspektia tullut kyllä pyöriteltyä. Enkä ole osoittanut tytölle ärtymistäni millään lailla, kunhan täällä selän takana jurputan;)

Ehkä vielä katsomme näin, yritän itse puhua ja viettää aikaa enemmän tytön kanssa. Ja annamme sitten vaan puhua kotiin.

Kiitokset no 26 tarjouksesta, mutta asumme kauempana Espoosta, ajatus oli kaunis:))

Ap

oli 16-vuotias amerikkalainen tyttö, joka lintsasi aina koulusta kun pystyi, lähetteli vaan kirjeitä isoäidilleen ja katsoi telkkaria. Kaikenlaista aktiviteettia koitettiin järjestää, mutta ei auttanut. Onneksi tuossa systeemissä vaihdettiin isäntäperhettä 3 kk välein, joten ei tarvinu katsella tyttöä koko vuotta. Ilmeisesti sama meininki jatkui loppuun asti.



Mietin jälkikäteen, että ehkä hänellä oli ollut ajatus jostain kovin eksoottisesta elämästä romanttisessa eurooppalaisessa ympäristössä, jossa hän olisi kaikkien ikätoveriensa huomion keskipiste tms. En tiedä.

Toisaalta varsinkin noille nuorille voi olla tosi kova paikka lähteä pois kotoa pitkäksi aikaa, mutta minusta on silti vähän erikoista jos ei tartu yhteenkään tekemisehdotukseen mitä tarjolla on, vaan jää mieluummin aina sohvalle makaamaan.

Ei ole hyvä, että hän yrittää pitää noin tiivisti yhteyttä kotimaahansa. Nyt pitää muuttaa tyyliä. Netissä tosin moni suomalainen nuori viettää erittäin paljon aikaa, myös ystävien kanssa seurustellen. Etsikää tytölle harrastus. Ota yhteyttä kouluun ja kysy ryhmänohjaajalta, miten siellä menee.

lähtee mukaan tekemiseen, mutta oma-aloitteisesti ei keksi/osaa muuta kuin puhua perheen kanssa skypessä. Ei jaksa vaan keksiä itse kyselemistä ja toimintaa, kun päivät on niin hektisiä töissä. Tuntuu, että tehtiin virhe ottamalla vaihtari tähän meidän perheeseen, ei jaksa.

mutta vastaus oli, että hän mieluummin jatkaa tiivistä yhteydenpitoa perheeseen, vaikka ei sitten sopeutuisikaan tänne suomeen. Valinta se on sekin, eikä viitsi kovin kovakouraisesti rueta rajoittamaan, jos ei yhtään itsellä ole ymmärrystä asiaan...

mutta vastaus oli, että hän mieluummin jatkaa tiivistä yhteydenpitoa perheeseen, vaikka ei sitten sopeutuisikaan tänne suomeen. Valinta se on sekin, eikä viitsi kovin kovakouraisesti rueta rajoittamaan, jos ei yhtään itsellä ole ymmärrystä asiaan...

Miten se harrastuksen etsiminen? Pitäisikö tyttö elokuvissa tai uimahallissa käymisestä? Sulkapallon peluusta perheen kanssa? Minkä ikäisiä omat lapsenne ovat? Miten toivoisit tyttöä kohdeltavan, jos hän olisi oma lapsesi??

Harrastuksia on tytöllä kyllä neljänä iltana viikossa, lapsia meillä on viisi muuta, joista yksi on parhaillaan vaihdossa.

Tyttöä haemme kolmena iltana kaupungilta harrastuksista. Elokuvissa ja kylpylässä on käyty useampia kertoja. Nytkin tuntuu puhuvan kolmatta tuntia kotiin-huoh.Aamupalan kantaa huoneeseensa eikä syö muiden kanssa, että pystyy samalla puhumaan äidin kaa. Heti koulusta tultua useampi tunti ja sitten illalla ennen nukkumaan käymistä. En voi ymmärtää, miten sillä äidillä on aikaa. Ei mulla vaan ole.

ap

siis ennen nettiaikaa sopeutuivat paremmin kun oli pakko. Samoin muistan itse, että sanottiin, ettei kannatta soitella kotiin usein ja ei olisi ollut varaakaan! Toihan on aivan syvältä, että koko ajan puhuu kotiin. Ei siinä todellakaan sopeudu! eikö vaihtarijärjestöltä ole tullut tästä ohjeistusta? eikä missään facebookissakaan roikuta koko ajan!

Puhukoon!



Voit kuitenkin sanoa, että teillä on sääntö, että syödään yhdessä tietyt ateriat. Kerro, että haluaisit enemmän jutella hänen kanssaan, vai haluatko? Mikä on sisarusten roli?



Moni teini vetäytyy perhe-elämästä ihan omassakin perheessä.

Yleensä vaihto-oppilasjärjestöillä on ohjeistuksia näistä asioista.

Meillä on oma lapsi ollut vaihdossa ja vastaavasti kolme vaihtaria meillä. Järjestö jonka kautta lapsemme lähti ja joista vastavaasti vaihto-oppilaat on meille tullut suosittelee, ettei yhteyttä kotimaahan pidettäisi juurikaan. Juuri tuon sopeutumisen vuoksi.

porukoihin mukaan?

Minulla on kaanteinen kokemus suomalaisesta yliopisto vaihtarista joka ei kylla saanut suutaan auki koko lukukauden aikana, ei edes huomenta osannut sanoa.

tai ainakaan viesti ei ole perille mennyt. Jonkinlainen oma syyllisyys kai kalvaa, mitä olis itse pitänyt tehdä enemmän ja onko jaksanut tsempata tyttöä riittävästi. Harmittaa, kun toivoin menevän kuin Strömsössä. Mutta ehkä mä vaan relaan, olipa helpottavaa marmattaa täällä;)

ap

tytölle tuli kutsuja juhliin ja elokuviin ym, mutta nyt ei viikkoihin (tai pariin kuukauteen) juuri mitään. Eli aika yksinäinen reppana on. Asiasta puhutaan kyllä ja sanoo tottuneensa ettei ole ystäviä, kurjaahan tuo on. Mutta ei se kotimaahan ripustautuminen kyllä asiaa auta. Opettajalta tuli viesti, että ei kuunetele opetusta tai yritäkään ymmärtää vaan kirjoittelee päiväkirjaa.En viitsisi vaihtarijärjestöön olla yhteydessä asiasta, tuntuu vähän kantelulta ja keinottomuudelta...

ap

Yrittäkää ohjata johonkin harrastuksiin.



Tätini perheessä oli aikoinaan intialainen vaihto-oppilastyttö. Hän oli tottunut siihen, että palvelusväki hoitaa kaiken. Heitti vaan esim. vaatteet ja pyyhkeet lattialle, banaaninkuoret sohvapöydälle, jne.



Aika tahtojen taistelu oli, kunnes tätini koulutti hänet suomalaisille tavoille, opetti pesemään pyykit, auttamaan ruoanlaitossa, jne.

Olisimme halunneet mieluummin tytön, mutta onneksi saimme tämän pojan.



Pesukone oli kovilla, pojalla niin paljon urheilullisia harrastuksia. Ja niiden kautta sai ystäviä.



Hän soitti kotiin vain kerran viikossa, sunnuntaisin. Mutta sekin muuttui sitten, että soitti joka toinen viikko.



Keittiöpuoli ja pyykkäys oli ihan hepreaa hänelle, mutta kovasti auttoi miestä kaiken maailman nikkaroinneissa yms pihanlaitossa. Kun harrastuksiltaan ja kavereiltaan ehti.



Työkaverini perheessä vastaavanlaista kuin teillä. Valitettavasti en osaa auttaa, tai olisi tiennyt, mitä tehdä.