Lapsellamme, 5v, on mahdollisesti epilepsia

Voi hävitä ja puhjeta uudestaan.

Hyvä jos saadaan vahvistus ja lääkitys (jos on tullut kohtauksia). Hoitamaton epilepsia on vaarallinen, mutta onneksi voidaan hyvin hoitaa usein lääkkeillä ja sen jälkeen epilepsia vain kulkee rinnalla eikä hallitse elämää. Tsemmpiä!

Itse sairastunut aikuisena epilepsiaan. Itselläni vain unen aikana kohtaukset. Nyt ollut monta vuotta , että ei kohtauksia. Loppuelämän syön lääkkeittä. 

Miksi lapsi ylipäätään on viety noihin tutkimuksiin, ilmeisesti ollut jotakin oireitakin?

Vierailija kirjoitti:

Itse sairastunut aikuisena epilepsiaan. Itselläni vain unen aikana kohtaukset. Nyt ollut monta vuotta , että ei kohtauksia. Loppuelämän syön lääkkeittä. 

Miten tiesit noista kohtauksista?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jos saadaan vahvistus ja lääkitys (jos on tullut kohtauksia). Hoitamaton epilepsia on vaarallinen, mutta onneksi voidaan hyvin hoitaa usein lääkkeillä ja sen jälkeen epilepsia vain kulkee rinnalla eikä hallitse elämää. Tsemmpiä!

Mun täytyy sulle ja kenties muille tietämättömille noin yleisluonteisesti kertoa, ettei epilepsiaa aina saada lääkkeillä rauhoittumaan, tosin et niin suoraan väittänytkään. Epilepsia voi hallita elämää niinkin paljon, että se vie hengen.

Toki toivon aloittajan lapselle helpomman tien, mutta harhaluulon siitä, ettei epilepsia haittaa elämää, ammun alas heti ja välittömästi. Jo pelkät lääkkeet on niin rankat, että sivuvaikutukset eivät päästä epilepsiaa unohtumaan. Kohtausten pelosta puhumattakaan.

Minun tyttärilläni oli lapsena epilepsia, mutta ei ole enää (26v) Voimia!

Mun poika söi epilepsilääkettä yläasteajan, lukion aikana ei enää. Armeijan kävi vuodessa. Nyt on asunut avovaimonsa kanssa 10v eikä mitään oireita ole ilmaantunut tietääkseni. Opiskelut ja työt sujuvat.

Harmi vaan, ettei viety tutkimuksiin heti ehkä 8v, kun jotain oireita ilmeni. Sai ekan kohtauksen Assemblyssa ja sitten käytiin lekureissa ja diagnoosi asetettiin ja lääke määrättiin 2x vrk.

Vierailija kirjoitti:

Mun poika söi epilepsilääkettä yläasteajan, lukion aikana ei enää. Armeijan kävi vuodessa. Nyt on asunut avovaimonsa kanssa 10v eikä mitään oireita ole ilmaantunut tietääkseni. Opiskelut ja työt sujuvat.

Harmi vaan, ettei viety tutkimuksiin heti ehkä 8v, kun jotain oireita ilmeni. Sai ekan kohtauksen Assemblyssa ja sitten käytiin lekureissa ja diagnoosi asetettiin ja lääke määrättiin 2x vrk.

Mun lapseni kuoli epilepsiakohtaukseen.

Itsellä todettiin 11-vuotiaana epilepsia, vielä nyt nelikymppisenä parin vuoden välein ilmottaa aina olemassaolostaan, onneksi yleensä pysyy hallinnassa lääkkeillä.

Mies oli herännyt , kun olin yöllä kouristellut. Alkoi tutkimukset. Löytyi aivokasvain ja lääkitys aloitettiin saman tien. Silloinen lääkitys ei auttanut. Jos yöllä ollut kohtaus niin sen tuntee kyllä aamulla. Oloa voisi kuvata krapulaa pahemmaksi. Dosettiin edelleen laitan lääkkeet.