Miksi ette anna toisillenne joululahjoja?? Siis jotkut eivät kuulemma anna puolisolleen mitään??

tunnen itseni vaivautuneeksi, ehkä se johtuu siitä ettei kotonani ole ollut tapana antaa lahjoja.

Yhteinen talous, yhteiset rahat ja tavarat, miksi pitäisi väkisin ostaa toiselle jotain?

pjitää panna lapsi kaikki ilo..

Meillä annetaan siis jos tuntuu siltä. Kumpikaan ei odota toiselta lahjoja.

En ymmärrä muutenkaan hulvatonta lahjojen ostoa, haluan mieluumin rauhoittua alas, syödä hyvin ja olla läheisten parissa ajan kanssa.

Lapsille ostan pari lahjaa, mitä sitten toivovatkaan, ja kummilapsille.

Siinäpä ne.

Siispä jätämme ostamatta ne turhat krääsät, joita pikkuhiluilla saisi.



Kumpikaan meistä ei kaipaa lahjoja toisiltamme. Sitten josksu, kun on enempi rahaa, ehkäpä ostamme sitten. Emme osta aina isän/äitienpäivä tai syntymäpäivälahjojakaan.



Oletteko ajatelleet sitä " ei se lahjan hinta vaan se ajatus on tärkein" -fraasissa sitä, että ihimnen voi tietää sen toisen ihmisen ajatuksen ilman sitä pientä lahjaakin??

Tiedän, että miehelläni on lämpimiä ajatuksia minua kohtaan ja että hän minua rakastaa. Samoin kuin hän tietää minusta.

mielummin käytän rahat lapsiin, ruokaan ja laskuihin. en tarvitse turhaa tavaraa nurkkiin.

Ymmärrän että jotain yhteistä tms. mutta sekin on antamista ja hyvä mieltä molemmille.

Kyllä minä ainakin pahastuisin jos mies ei muistaisi minua mitenkään. t.ap

Sitten aattona musta tuntuikin aika kurjalta, kun en saanut _yhtään_ lahjaa. Nyt ostetaan jotain toisillemme ihan vain joulumieltä tuomaan (ei todellakaan mitään kallista, mutta kuitenkin tarpeellista).

Täksi jouluksi toivoin sellaiset pehmeät sukat. :) Niin ja suklaarasian... Olkoonkin muiden mielestä lapsellista tai typerää, mutta meistä se on kivaa.



Eikö muuten lapset ihmettele, jos ei vanhemmat saa yhtään pakettia. Jos vielä uskovat joulupukkiin, niin ovatkos äiskä ja iskä olleet sitten tuhmia vai millä selitetään, jos kyselevät?

Miten te voitte ajatella noin... noin arkisesti???

t.ap

On ihanaa antaa ja saada lahjoja:) Tosin tänä vuonna sanoin etten haluu yhtään lahjaa jos vaan saan uuden olkkarin pöydän. Mies siihen vähän hymähti ja totta on se, että jos en pakettia sais olisin hieman pettynyt. Sen pöydän saan kyllä muutenkin.



Musta on kiva ostella lahjoja ja paketoida kaikki mahdolliset asiat eri paketteihin, että tulee mahd. monta pakettia. Oon kai sit vähän lapsellinen :) :)

koristetta ja härveliä. Tuntuu niin turhalta laittaa rahoja siihen että vielä ostaa lisää kamaa. Vähän ajattelin että ostaisin joululahjat Kirjon ulkomaanavun listoilta eli esim. vuohen anopille. Mutta sen huumori/käsityskyky ei riittäisi, vaikka afrikkalaiselle perheelle vuohi olisi paljon tarpeellisempi kuin lasikippo anopille.



Samoin tuntuu hölmöltä ostaa miehelle lahjoja, kumpikin ostaa itselleen mitä tarvitsee. Ja en kyllä yhtään tunne oloani haljuksi vaikka ei tulisi paketin pakettia. Mulle kyllä mainiosti riittää lasten ilo ja riemu!

itse itselleen mitä tarvii... Lahjan idea onkin mielestäni just siinä, että hankitaan toiselle jotain sellaista, mitä se toinen ei raaski itselleen ostaa. Enkä tarkoita mitään ylellisyystavaroita, vaan esim. niitä pörrösukkia, joita ei tule ostettua. Mä oon haaveillut uudesta kylpytakista, mut arvatkaa saanko sellaista itse ostettua. Voi olla, että nyt ostan, mut laitan sen joulupakettiin, koska ainakin meillä lapsia kiinnostaa myös aikuisten lahjat.



Jotenkin mä säälin tuollaisia ryppyotsaisia tosikkovanhempia, jotka eivät osaa relata edes jouluna. Eikö teille kelpaa esim. lapsen rakkaudella väkertämä lahja, koska se on ruma ja turhaa krääsää. Annatte myös kurjan mallin lapsillenne, koska antamisen ilo tulee olemaan heille tuntematon käsite.

Lahja voi olla mikä tahansa kaunis pieni teko. Minulle riittää se, että aattona näen lasteni ilon, ja heidän mentyä nukkumaan voin käpertyä oman miehen kainaloon, avata vinkkupullon ja siirtyä sänkyyn ;)



Meillä ei ole tapana ostella joululahjoja. Ei sen puoleen synttäri- tai mitään muitakaan lahjoja. Pidämme niitä turhina. Usein kyllä ilahdutamme toisiamme, jos kaupungilla ollessamme näemme jotain kivaa, mistä toinen pitää. Lahjominen sinällään tuntuu hassulta... En mä ole koskaan kaivannut joulu- tai synttärilahjoja, eikä ilmeisesti mieskään ;)

Ei se minulta ole pois, jos joku haluaa ostaa puolisolleen ja koko lähisuvulle jokaiselle ihmiselle joululahjat. Mutta ei se ole teiltä lahjojilta mitään pois, jos me jätämme täydessä yhteisymmärryksessä lahjat ostamatta ;)

kun olemme saaneet lapset nukkumaan. Se on vissi.

Voiko parempaa joululahjaa ollakaan? Ei me tavarasta piitata. Paitsi toistemme siis, tietysti.

Paljon mukavampi on antaa lahjojaesim.yllätyksenä millon tahansa