Normaali parisuhde, jos haluan viettää joulut ilman häntä äidin ja isän luona?

mutta lapsellinen. Et siis pidä poikaystävääsi perheenäsi?



Ole rauhassa lapsi niin kauan kuin siltä tuntuu. Ehdit viettää jouluja vielä muuallakin kuin äidin ja isän kanssa.

joulua sinun vanhemmillasi ja joka toista joulua hänen vanhemmillaan?

Eivät vanhempasikaan halua poikaystävääsi lapsuudenkotiisi joulunviettoon, ainakaan ennen kuin hän on aviomiehesi ja lastesi isä. Vieras ihminenhän hän heille on.



Poikaystävävaiheessa olen itsekin aina viettänyt joulut vanhempien luona.

mutta lapsellinen. Et siis pidä poikaystävääsi perheenäsi?

Ole rauhassa lapsi niin kauan kuin siltä tuntuu. Ehdit viettää jouluja vielä muuallakin kuin äidin ja isän kanssa.

Ehkä lapsellinen, mutta vietän jouluni sata kertaa mielummin oman perheeni luona kuin poikaystävän perheen luona. Ikinä ei varmaan tulisi mieleenkään poikaystävälleni, että voitaisiin olla joulu ihan vaan omassa kotona,mikä taas minusta ei olisi hullu ajatus. Vihaan jouluja vieraiden ihmisten seurassa ja jos poikaystäväni tulee vanhempieni luo, tulee minulla väkisinkin sellainen olo, että hän on siellä vain "kylässä" ja kukaan ei oikein osaa enää ottaa rennosti paitsi ehkä minä. ap

ja niin on poikansa viettänyt sitten joulut vanhemmillaan, ja minä omillani. Miksi pitäisi olla edes samassa paikassa. Kai jokin itsenäisyys on vielä, vaik parisuhteessa!

Olen seurustellut aviomieheni kanssa 18-vuotiaasta saakka. Saimme ensimmäisen lapsemme, kun olin 27. Siihen saakka kumpikin meistä vietti joulun omien vanhempiensa luona, menimme aatoksi koteihimme eri kaupunkeihin ja näimme jälleen yleensä vasta tapaninpäivänä. Meistä se oli ihan normaalia. Vasta lapset muuttivat tilanteen: heille halusimme alkaa luoda ihan omat jouluperinteet ja aloimme viettää joulut omassa kodissamme.

yhdessä 13 vuotta, naimisissakin ollaan. Vietimme suhteemme ekat 8 joulua molemmat omien vanhempiemme luona siksi, että oli molempien vanhemmille tärkeää saada kaikki lapset luokseen jouluaterialle. Ja minullekin oli tärkeää olla vanhempieni sisarusteni kanssa jouluaattona. Ehkä olimme lapsellisia, suhteemme on kuitenkin aina ollut hyvä.



Ekan lapsen syntymän jälkeen aloimme viettää vuorojoulut, aatto toisen vanhemmilla ja joulupäivä toisen.

itse olen ainoa lapsi, ja tuntuisi kovin kylmältä jättää vanhemmat jouluna yksin nököttämään monen sadan kilometrin päähän.



En asu kumppanini kanssa yhdessä, joten ainakin toistaiseksi joulut ovat sen lapsuuden perheen aikaa.



En koe olevani tässä asiassa lapsellinen, vaan empaattinen ja perherakas. Joulua voidaan kullan kanssa viettää etu tai jälkikäteen

Jos tuore suhde ja/tai olette 19v, niin ymmärrän. Mutta jos asutte yhdessä ja/tai olette vaikka 30v, niin hieman kummastelen.

ihan normaali parisuhde seurusteluvaiheessa. Ette vaan ole vielä perhe.

vaikea nähdä miksi omien vanhempien kanssa ajan viettäminen on lapsellista. Vaikeaa myös nähdä kypsyyden määritelmänä sitä, että on koko ajan yhdessä poikaystävän kanssa.



Jos järjestely molemmille sopii, niin kaikki on ok.



Oscar.

ja tehkää niin kuin teistä parhaalta tuntuu.

joka vuosi uuden tyttöystävän. Yleensä vielä niin, että se oli eka kerta kun tämä nähtiin. Musta oli todella tökeröä ja kamalaa mun vanhempia kohtaa, ja vitutti itseäkin olla pienes kolmios, jonkun uuden tyttiksen kanssa joulua "viettämässä".

Miksi pitäisi miellyttää muita tällaisilla ratkaisuilla? Jos sinusta on kiva olla lapsuudenkodissasi, ei kellään ole siihen nokan koputtamista. Jokainen saa tehdä ratkaisunsa ihan omien tunteidensa mukaan. Jonkun mielestä ratkaisusi voi olla lapsellinen, toisen mielestä taas harvinaisen kypsä, koska et halua takertua poikaystävääsi vaan osaat olla myös itsenäinen.

mutta lapsellinen. Et siis pidä poikaystävääsi perheenäsi?

Ole rauhassa lapsi niin kauan kuin siltä tuntuu. Ehdit viettää jouluja vielä muuallakin kuin äidin ja isän kanssa.

Ehkä lapsellinen, mutta vietän jouluni sata kertaa mielummin oman perheeni luona kuin poikaystävän perheen luona. Ikinä ei varmaan tulisi mieleenkään poikaystävälleni, että voitaisiin olla joulu ihan vaan omassa kotona,mikä taas minusta ei olisi hullu ajatus. Vihaan jouluja vieraiden ihmisten seurassa ja jos poikaystäväni tulee vanhempieni luo, tulee minulla väkisinkin sellainen olo, että hän on siellä vain "kylässä" ja kukaan ei oikein osaa enää ottaa rennosti paitsi ehkä minä. ap

poikaystävällä ei ole mitään sitä vastaan, että hän tulee meille syömään hyvää ruokaa ja loikoilemaan pariksi päiväksi. Minä taas haluaisin mielummin olla perheeni parissa ilman sitä vanhempien "meillä on vieraita"-stressiä. Ja poikaystävän perheeltä saa sitten kuulla koko vuoden, jos hän ei yhtään juhlapyhää viettänyt heidän tykönsä MINUN TAKIANI.



Yritän tässä siis hienovaraisesti taas selvittää asiaa, että tykkäisin viettää joulun taas kotona ilman häntä. Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että rakastaisin häntä jotenkin vähemmän.



Suhteemme alkuvuosina oli kyllä joulunakin hirmu-ikävä, mutta silloin me ei nähtykään joka päivä. Yhtenä jouluna olimme jopa yhdessä meillä, mutta en jaksaisi sellaista joka joulu. Sitten, jos joskus lapsia saamme, vietän mielelläni joulut kotona hänen kanssaan. Siihen asti haluan pysyä "äitin pikku tyttönä".

jokainen saa viettää joulun ihan omalla tavallaan. Perhejuhlahan se on,mutta kukin määritelköön perheen omalla tavallaan :)

Huonoin mahdollinen vaihtoehto on tämä, jota tyttäreni noudattaa: hän tuo poikaystävänsä meille eli lapsuudenkotiinsa joulun aikaan aina vähintään viikoksi. Kaveri ei osallistu mihinkään, vaan piilottelee tyttären huoneessa ja pitää tytönkin siellä. Näin en saa heistä minkäänlaista apua joulun järjestelyihin, vaan he odottavat täysin valmista. Eikä koskaan voi esim. mennä vähissä vaatteissa jääkaapille yöllä, kun milloin tahansa saattaa törmätä tähän nuoreen kaveriin.



Ja mitä he tekevätkään jouluaattona: lähtevät poikaystävän suvun luo iltapäivällä ja viettävät koko illan siellä! Vaativat vielä, että lahjat pitää saada avata ennen kuin lähtevät.



Minä passaan heitä viikon enkä saa edes seuraa joulupöytään. Ruoat sitten ihmeesti häviävät jääkaapista aattoillan jälkeen.



Eli tehkää miten tahansa, mutta älkää näin!

Ehdotinpa nyt sellaista menettelyä, että olemme koko joulun ihan kahdestaan ja teemme jouluateriat tässä kotona.



Eipä tule tasan suostumaan tähän! Voin jo lyödä vetoa. ap

Kuulostaapa harvinaisen ajattelemattomalta nuorelta parilta! Eikö puhuminen auttaisi?

Huonoin mahdollinen vaihtoehto on tämä, jota tyttäreni noudattaa: hän tuo poikaystävänsä meille eli lapsuudenkotiinsa joulun aikaan aina vähintään viikoksi. Kaveri ei osallistu mihinkään, vaan piilottelee tyttären huoneessa ja pitää tytönkin siellä. Näin en saa heistä minkäänlaista apua joulun järjestelyihin, vaan he odottavat täysin valmista. Eikä koskaan voi esim. mennä vähissä vaatteissa jääkaapille yöllä, kun milloin tahansa saattaa törmätä tähän nuoreen kaveriin.

Ja mitä he tekevätkään jouluaattona: lähtevät poikaystävän suvun luo iltapäivällä ja viettävät koko illan siellä! Vaativat vielä, että lahjat pitää saada avata ennen kuin lähtevät.

Minä passaan heitä viikon enkä saa edes seuraa joulupöytään. Ruoat sitten ihmeesti häviävät jääkaapista aattoillan jälkeen.

Eli tehkää miten tahansa, mutta älkää näin!

Ja että ette aattona avaa lahjoja kuin vasta silloin ja silloin. Ja että teillä syödään silloin ja silloin.



Jos eivät ole aattoiltaa teillä kotona, niin yöpyköön ja syököön sitten reilusti siellä poikaystävän kotona.



Kannattaa ilmaista ääneen eikä jäädä katkeroitumaan.



Meilläkin anoppi on joka vuosi valitellut, miten ei ehdi tehdä mitään ja miten on kiire ja apua tarvitaan. Oma tytär on tullut aatonaattona perheineen kylään ja joka joulu jättää lapset appivanhempien vaivoiksi, kun lähtevät vielä joululahjaostoksille tai viettämään laatuaikaa kaksistaan. Me emme edes ole tulleet aatoksi syömään vaan vasta joulupäiväksi.



Otin valituksista onkeeni ja järjestin aatonaaton niin, että otin nuo tyttärenlapset itselleni hoitoon ja sovin tyttären kanssa, että hän auttaa äitiään jouluvalmisteluissa. MItä tytär sitten tekikään? Lähti miehensä kanssa kaupungille viime hetken ostoksille, syömään ja nauttimaan lapsivapaasta jälleen kerran. No, appivanhemmat ehtivät kyllä kaksinkin sen joulun väsätä mutta ymmärsin anopin harmistuksen, kun erikseen vielä oli sovittu muusta.



Anopin ongelma on se, että vaikka hän minulle valittaa asiasta, hän ei sano tyttärelleen suoraan, joten tytär on käsittänyt, että minä olen luonut ongelman tyhjästä, ei hänen äitinsä. Sanoi minulle kipakasti viime jouluna, kun kutsuin kaikki meille syömään, että vanhempansa haluavat luoda joulun itse ja olen nyt pilannut tämän heiltä.



On vaikeaa tajuta, missä on ongelma, jos sitä ei sano suoraan.