G: Konttaamisen ja kielellisen lahjakkuuden yhteys

Kävelikin vasta 1v 4kk iässä. Motorisesti hieman kömpelö, ikätovereitaan tutkitusti jäljessä, mutta verbaalisesti ikätasoaan tutkitusti edellä. Nyt 4v.



Oppimisvaikeuksista ei vielä osaa sanoa. Sen ehkäisyyn saa toimintaterapiaa.

Tytär ei ollut kummoinen konttaaja, nousi pystyyn, siis seisomaan mieluummin ja käveli aikaisin. Puhui pitkiä lauseita 2-vuotiaana. Kaikki äidinkielen ja vieraisen kielten numerot ovat kiitettäviä lukiossakin. Poika ei kontannut lainkaan vaan karhukävelyä harrasti. Puhui aikaisin hyvin, mutta ei aivan yhtä hyvin kuin sisarena. Samoin alakoulun testeissä kuuluu parhaimmistoon. Kielellinen lahjakkuus on monisäikeinen asia. Kirjallinen lahjakkuus ja puhesujuvuus eivät esimerkiksi ole aina samalla tasolla. Konttaaminen ei ratkaise mitään.

ja kävelemään oppi 1v5 kk iässä, jolloin puhui jo usean sanan lauseita. Juuri eilen sai ainekirjoituksesta 6.-luokalla numeron 9½ ja opettaja oli kehunut esimerkilliseksi.

Konttaajalla ei ole kielellisessä kehityksessä ongelmia, mutta lapsella joka ei kontannut kuin vasta opittuaan kävelemmän on kielen kehityksessä vaikeutta.

Lahjakkuudesta en sitten tiedä, kun tuo meidän puheterapiassa käyvällä lapsella on erittäin laaja ja rikas sanavarasto ja puheen kehityksen alueilla menee hyvin mutta tuottaminen haasteellista. Tosin konttaajallammekin on rikas kieli ja musiikisllisesti lahjakas.

Itsekään en ole kontannut ja lukihäiriö on, mutta koulussa äidinkieli oli siitäkin huolimatta 9.

Mutta koulutukseni pohjalta tiedän, että konttaamisella on yhteys kielelliseen kehitykseen, mutta ei välttämättä lahjakkuuteen. Kaksi eri asiaa siis.

myös metsässä liikkuminen voi olla apuna puheen kehityksen häiriöihin, kertoi puheterapeuttiystäväni.

Esikoinen ei koskaan ryöminyt tai kontannut vaan oli peppukiitäjä. On aina ollut kielellisesti lahjakas, oppi aikaisin puhumaan ja lukemaan, on aina kertonut tarinoita ym. koulussa äidinkieli kaikilla osa-alueilla toistaiseksi ollut kiitettävää. Motorisesti on ollut arka. Toinen lapsista ryömi ja konttasi, puhumaan oppi suhteellisen myöhään, mutta normaalin kehityksen rajoissa, ihan vielä ei kunnolla lue (on nyt ekalla) ja kielellisessä tuottamisessa onkin havaittu vaikeutta, motorisesti on aina ollut vahvempi. Kolmas on sitten sekoitus molempia isompia lapsia, ryömi ja konttasi, oppi puhumaan aikaisin ja nyt kolme vuotiaana kielellinen kehitys on huomattavasti ikätasoaan edellä, mutta on myös motorisesti taitava kuten keskimmäinenkin. Ja kaikki lapset ovat lähteneet kävelemään noin vuoden ikäisinä.

Kaksi konttasi, yksi ei. Kaikki kielellesti erittäin lahjakkaita. Oppivat todella pienenä puhumaan. Konttaamaton oppi lukemaan juuri 4 v täytettyään,kaksi muuta vähän myöhemmin.



Mieheni ja hänen kaksi sisarustaan eivät myöskään kontanneet. Kaikki kielellisesti lahjakkaita, kaksi työskentelee alalla, jolla lahjakkuttaan hyödyntävät.



Sen sijaan näille konttaamattomille on yhteistä huippuälykkyys, mutta ikävä kyllä myös heidän empatiakykynsä tuntuu olevan vähän heikonpi, samoin tunteiden osoittaminen. (siis nimenomaan näille meidän suvun konttaamattomille)

Kylläpä minä mieleni pahoitin tuoreena, herkkänä äitinä, kun tuttu opettaja sanoi minulle nähdessään tyttäreni peppukiitävän, että tuleepa lapsella olemaan vaikeuksia lukemaan oppimisessa, koska ei konttaa. No, lukemaan oppi itsestään, ja peruskoulun päättötodistuksessa äidinkieli oli kymppi, muut kielet numeron huonompia. Myös poikani oli peppukiitäjä, ja kiitettäviä ovat kielet hänelläkin. Motorista kömpelyyttä on kummallakin lapsella ollut, kuten myös minulla, peppukiitäjägeenit siirtäneellä äidilläkin. Mutta vaikkei sumbat ja sambat luonnistu, ei se elämää kauheasti vaikeuta :)

Psykologiassa tunnetaan myös tulos, että 90 prosenttia miehistä on keskivertoa parempia kuskeja. Sen innoittamana laskin, että tässä keskustelussa 82 prosenttia on ilmoittanut lapsensa olevan keskivertoa lahjakkaampia kielellisesti.

Konttaamisen ja kielellisen lahjakkuuden suhteesta en siis osaa sanoa tämän empiirisen kokeen perusteella mitään, mutta sivutuloksena saatiin sentään viitteitä äitien hitusen harhaisesta arvostelukyvystä. ;)

Ystäväni "peppukiitäjä-lapsi", joka ei koskaan kontannut, vaan siirtyi pepullaan etenemisestä 1,5-vuotiaana suoraan kävelijäksi (eli aika myöhään), on nyt reilusti yli 3-vuotiaana selkeästi kieleliseltä kehitykseltään ikäisiään edellä. Ehkä hän sattuu olemaan positiivinen poikkeus. 

Hän oppi konttaamaan kohtuullisen myöhään, vasta juuri ennen kuin lähti kävelemään, sitä ennen hän eteni vauhtimatotyylillä. Puhumisen poika alkoi aikaisin ja kun se kerran alkoi, se ei näytä loppuvan ollenkaan (poika puhuu myös unissaan. Lukemaan hän oppi 5 vuotiaana ja hän lukee sujuvasti ja paljon. Kielellinen lahjakkuus yhdistettynä uskomattomaan mielikuvitukseen on aiheuttanut äidille monia hupaisia hetkiä pojan kertoillessa tarinoitaan.



Motorisesti poika ei ole niin lahjakas. Hän pärjää kyllä hyvin, kunhan vain uskaltaa kokeilla, esimerkiksi pyöräilyä harjoiteltiin aikanaan pitkään ennen kuin apupyöristä luovuttiin.

Kielellisesti lahjakas, mutta motorisesti ei yhtä taitava.

Kaksvuotiaana. Mutta pieniä ovat vieläkin että vaikea on sanoa kielellisestä lahjakkuudesta. Mä oon kuvitellu että konttaus vaikuttaa lukihäiriön lisäksi matemasttisiin taitoihin.



Fysioterapeutitkin suosittelee että jos lapsi ei lähellä vuoden ikää osaa kontata niin se taito kannattaisi opettaa lapselle ennenkuin kävely vie touhusta voiton.

jotka konttaavat oppivat ihme kyllä puhumaankin. Onneks on tutkittu - eihän tuota muuten tietäisi.

ja on kielellisesti hyvin lahjakas. Poika joka konttasi on siinä keskitasoa, enemmän matemaattisesti lahjakas.