4-vuotiaiden vanhemmille kysymys!!

ja vielä on vähän uhmaa. Tilanne oli aivan mahdoton vielä 2kk sitten kun meille syntyi vauva. Tilanne räjähti käsiin vauvan synnyttyä....



Nyt kun aikaa on kulunut vähän niin poika on rauhoittunut. Syöminen on vähän pelleilyä ja pukeminen myös ja välillä se räjäyttää minun pään touhuillaan, mutta kyllä se siitä :)



Jäähylle olen laittanut ulos. Siis ihan ulko-oven taakse, koska mikään muu paikka ei ole tarpeeksi kova rangaistus. Muista rangaistuksista vaan nauraa ja keksii lisää uutta tuhmuutta.



Paljon hellyyttä ja POSITIIVISTA huomiota niin sillä helpotti enin uhma ja kiukku.



Ei ole nukkunut päiväunia ainakaan kahteen vuoteen.

Nukkuu päiväunet päiväkodissa, viikonloppuisinkin joskus kotona. Osaa pukea itse kaikki vaatteet, syömisen kanssa joskus temppuilee. Muutenkin uhma välillä ihan hirveää jos sille päälle sattuu. Sitä tuntee epäonnistuneensa kasvattajana täysin kun yks riehuu kuin villipeto:(

Meillä rangaistuksina jäähy ja tv/dvd-kielto.

Meillä on muutenkin sama tilanne, koska meilläkin on pieni vauva. Ilmeisesti tämä on nyt saanut helvetin valloilleen... Huoh, yritän antaa huomiota ja hellyyttä, mutta välillä vaan tuntuu, että poika sen kun nauraa mulle. Ja se suututtaa entisestään. Meillä ei ole jäähy myöskään toiminut, en ole tuota pihalle laittamista edes tajunnut kokeilla. Pitääpä sitäkin testata. ap

kokemuksia! Todella välillä tuntett epäonnistuneensa, kun päiväkodilta saattaa tulla viikon jokaiselta päivältä viestiä, että on niin hankalaa ollut taas :(. Nyt pyydetty lto katsomaan lastani..sekin tuntuu niin pahalta, vaikka tiedän sen olevan lapsen etu, mutta viesti oli selvä "emme pärjää lapsesi kanssa, tarvitsemme lisäapua ltolta". kotona ei ole samoissa mittakaavoissa ongelmia. jotekin haluan uskotella itselleni että kyseessä on ikään sidonnainen juttu ja lapselle on isossa ryhmässä toimiminen vielä vaikeaa tuossa iässä.

Kertokaa joku millainen on teidän 4-vuotias poika. Onko uhmaa vielä, joudutteko taistelemaan kaikista tekemisistä (pukemiset, syömiset...), nukkuuko päiväunet, mitä rangaistuksia annetta jos ei tottele yms. Alan olla aika neuvoton tuon oman 4-vuotiaan kanssa ja mietin pitäisikö ottaa perheneuvolaan yhteyttä.

* On uhmaa edelleen muttei enää niin pahasti

* ei taistelua perusasioista

* ei nuku päikkäreitä, yöuni 20/20.30-07/08

* jäähypenkki 4min rangaistuksena

* syöminen ainoa missä ongelmia, on TODELLA HIDAS syömään. Entinen superallergikko jonka allergiat purettu, aiheuttaa haasteita kun saisikin syödä kaikkea mutta ei ole tottunut. kasvikset ja hedelmät suurin haaste.

Meillä siis todella vilkas 4v. Pyytää apua moneen asiaan/valehtelee tehneenä kun ei viitsisi itse tehdä. Esim pukeminen, lelujen siivoaminen. Näistä perusasioissa en ala neuvottelemaan, syömiset, pukemiset, nukkumaanmenot, siivoamiset. Nämä sujuu mutta joskus kitinän kanssa. Kitinä ei minua haittaa.

Rangaistuksena on tuo jäähypenkki, meillä toimii. Penkki on kodinhoitohuoneessa joten joutuu oikeasti "eristyksiin" miettimään tekojaan. Sen jälkeen keskustellaan. Osaa pyytää anteeksi. Meillä ei nimitellä aikuisia, ei lyödä sisaruksia, ei kiukutella aikuisen säännöille. Niistä mennään rauhottumaan ja miettimään 4 minuutiksi- sen jälkeen munakello soi, ilmoittaa istutun ajan päättyneen ja sitten keskustellaan.

Mutta. Meidän poika ei ole nykyään ikinä hiljaa tai paikallaan. Ei jaksa keskittyä leikkiin pitkäksi aikaa, kokoajan jotain älämölöä tulee suusta. Pitää kotona kävelyn sijaan tanssahdella/juosta/pyöriä, pukemisessa ja syömisessä kestää kauan kun pitää selostaa kokoajan jotain hölynpölyä samalla. Tämä on tullut ihan tässä vastikään, todella ärsyttävää!

Syömisessä meillä oli juuri tähtitaulukko, kun ei suostunut maitoa juomaan. Maitolasista sai tähden ja 50 tähdellä sai uuden lelun itse valita kaupasta. (Entinen maitoallegikko joka ei enää allerginen niin ei maidon maku miellyttänyt, siksi ei suostunut juomaan maitoa) Tähtitaulukolla saatiin tuokin loppumaan.

Itse jaksan pitää rajat, en anna periksi vaadituissa asioissa. Jos ei suostuisi pukemaan päivävaatteita-lähtisi päiväkotiin pyjamassa. Esikoiselle kerran tein ja siihen loppui riskaaminen. Ruokaa pitää sen alkusyömisen jälkeen vielä syödä 4 isoa lusikallista, siis sen jälkeen kun ilmoittaa että mukamas maha on täynnä kun ei tykkää ruuasta tms. Jos olisi jälkiruokaa, ei saisi jos ei olisi syönyt kaikkea lautaselta. Toki katson joka kerta että laitan lautaselle sellaisen määrän ruokaa että pystyy syömään. kaikkea pitää kuitenkin maistaa, niitä kasviksia ja hedelmiäkin.

AP millaisia teidän ongelmat on?

Minä juttelin pojalle, että vaikka vauva on talossa niin se ei mitenkään vähennä hänen ihanuuttaan. Otin/otan pojan mukaan kauppaan ja mies samoin yrittänyt touhuta kahdestaan pojan kanssa jotain. Hirveästi syliä ja kehuja aina kun jotain pientäkin kivaa poika tekee.



On äärettömän vaikea pysyä itse positiivisena kun toinen tekee koko ajan kaikkensa ärsyttääkseen. Kuitenkin se on tärkeää, ettei koko elämä mene negatiiviseksi ja kieltämiseksi, torumiseksi ym.. Lapsesta tuntuu varmasti aika pahalta kun koko ajan joku kieltää ja toruu ja laittaa jäähylle. Sen tajuttuani osasin muuttaa omaa toimintaani ja sitä kautta alkoi helpottamaan pikku hiljaa.



Joskus yllätän pojan sanomalla päin vastoin. Jos poika laittaa valot päälle ja tietää, että käsken sammuttaa ne ja kiellän. Niin saatanpa sanoakin, että kiitos kulta, täällä olikin jo vähän hämärää. Poika menee tästä ihan ymmälleen :D

nauroin kun kerroit noista hyppelyistä ja puhumisesta ja hääräämisestä yleensäkin. Meillä täsmälleen samoin. Ja se on niiiiin ärsyttävää. Samoin syöminen on hidasta ja valitusta tulee. Meidänkin poika oli super allerginen, mutta nykyään voi syödä kaikkea.



T:2

Syömään ei halua tulla pitää hakea väkisin, koska pyytämällä ei tule. Itse ei pue vaatteita kuin joskus aniharvoin. Vauvan ääressä hyppii ja meluaa, vaikka kuinka kielletään. Huutaa ja vänkää vastaan, haluaa aina saada tahtonsa läpi. Päiväunet tarvitsisi ehdottomasti, mutta siitä nousee todellinen taistelu, kun sinne yritetään viedä. Sitten ilta onkin taas mukava, kun lapsi käy hiukan ylikierroksilla... Sitten kun poika huomaa, että on saanut minut vihaiseksi, niin nauraa ja tekee vaan entistä enemmän kiusaa. Välillä tuntuu, että alan itkeä, kun en kerta kaikkiaan keksi enää mitään keinoa saada tätä arkea toimimaan. Ja tiedän, että jatkuva kieltäminen ja toruminen ei ole hyvä juttu.

ja samoin ollut toinen poika ja 2 tyttöä samassa iässä - ei enää uhmaa, ei taistelua normaaleista rutiineista, ei nuku päiväunia, ei tarvita rangaistuksia, puhumalla on selvitty. Toinen tytöistä sai tuossa vaiheessa kyllä raivareita (muttei ollut uhmaa) ja saa edelleen 8-vuotiaana.



Luonteeltaan kuitenkin kaikki, pojat varsinkin tosi vilkkaita ja meneviä.

ja välillä olen vakavissani miettinyt adhd:n mahdollisuutta, keskustellutkin siitä neuvolassa/ryhmiksessä, mutta juttujanne lukiessa kuulostaa ihan "normilta" vilkkaalta pojalta.



Meillä syöminen on myös hidasta jos ruoka ei ole aivan lempparia ja pelleillään pöydässä/puhutaan pissakakkajuttuja. Tähän auttoi se, että ryhdyttiin antamaan kaksi varoitusta, jonka jälkeen ruokailu on ohi. Yleensä syö pelkästä varoituksesta, eli ei tarvitse poistaa pöydästä.



Pukee itse, hoitaa vessakäynnit jne, mutta pukemisessa pitää koko ajan hoputtaa! Yleensä tulee vasta kiireellä pukemaan ulkovaatteet kun minä ja pikkusisko ollaan jo melkein pukeissa, mutta saakin vaatteet sitten vauhdilla päälle.



On kova jankkaamaan, kyselemään ja määräilemään pikkusiskoaan. Pikkusiskon (2,5 v.) pitäisi leikkiä just niinkuin isoveli sanoo ja puuttuu jokaiseen asiaan minkä pienempi sanoo "väärin". Tämä on tosi rasittavaa.



Pahinta on kuitenkin se, että saattaa yhtäkkiä impulsiivisesti vaikka kaataa siskonsa esim. nurin, tönäistä sohvalta alas jne. Tätä tapahtuu pari krt viikossa ja siihen puututaan kyllä kovasti. Eilen esim. joutui jäähylle ja sen jälkeen menetti iltapalan jälkeen luvatun kakkupalan. Moneen kertaan on puhuttu vakasti tuosta siskon satuttamisesta mutta tuntuu että tilanteessa toimii täysin impulsiivisesti eli ei osaa ajatella yhtään ennen kuin toimii. Tämä kyllä huolettaa, tuntuis että noin "vanhalla" pitäisi olla jo kykyä miettiä toimintaansa ennakkoon. Saattaa myös edelleen repiä siskon kädestä leluja, liittyy siihen määräilyyn.



Siirtätilanteet on haastavia, niissä syntyy tosi usein riehumista ja ylenpalttista touhotusta ympäriinsä.



Hoidosta on tullut palautetta että on vilkas ja siirtymätilanteet/ruokailut ajoittain hankalia, mutta keskittymistä vaativat hetket (askartelut, musiikkihetket, pelit jne.) sujuu ongelmitta. Olen myös itse huomannut että poika keskittyy hyvin kun tekeminen on mieluista. Myös neuvoloissa/kampaajalla/lääkärissä poika käyttäytyy kuin unelma. Tajuaa tilanteet joissa pitää "tsempata" ja osaa olla aivan rauhallinen/toimia ohjeiden mukaan.



Meillä on käytössä rangaistuksena jäähy/jonkin jälkkärin tai luvatun herkun menetys. Lelujen poisotto ei toimi. Poika ei ole koskaan ollut kiintynyt kovinkaan leluihin. On aina leikkinyt huonosti itsekseen. Hoidossa kuulemma leikkii tosi hyvin parin muun pojan kanssa, pitkiä leikkejä.

Hän on tempperamenttinen, nyrkit pystyssä maailman haasteisiin suhtautuva pikkumies. Uhma menee onneksi aaltoillen, välillä on tyynempiä kausia, välillä yhtä h*lvettiä suoraan sanoen.



Poika OSAA pukea kaiken itse, eri asia tekeekö näin. Kerhossa pukee ja riisuu nätisti, kotona taistelee huonoina päivinä vastaan. "Lahkeet nousee byhyy" ja "hihat on nurinpäin yhyy" jne. Kiireessä jos pitäisi lähteä, heittää ihan lekkeriksi välillä - yrittää pakoilla pukeutumistilanteita. Meillä on jostain ihmeen syystä toiminut parhaiten sellainen, että sanon "LASKEN VIITEEN!!!!!" ja alan laskea. Koskaan ei ole sovittu mitä sen jälkeen tapahtuu jos pääsen nollaan, mutta koskaan ei ole sinne asti menty :D



Syö ihan hyvin ja monipuolisesti. Pienempänä oli huono syömään, laiha oli kuin kukkakeppi eikä siitä paljoa ole pulskistunut vieläkään, mutta syö ihan nätisti hyvät annokset. Onneksi ruuasta ei tartte enää tehdä ongelmaa.



Iltahommat on meillä kompastuskivi. Inhoaa hampaiden pesua, ja se on AINA väännön paikka. Ärsyttää suunnattomasti että ikinä ei voi nätisti laittaa yöpukua päälle ja jouhevasti edetä niissä iltahommissa jotka on JOKA IKINEN ILTA ihan samanlaiset. Sata kertaa saa sanoa että "rauhoitu, nyt lopetetaan leikit ja ota päivävaatteet pois." "nyt sadannen kerran, yökkäri päälle!!!!!". Ja hampaita pestessä koko ajan pitää käskeä pitämään suuta auki ja kieltää pelleilemästä kielellä. Sitten kun nämä hommat on ohi, rauhoittuu kyllä nätisti kuuntelemaan sadun ja käy rauhassa nukkumaan.



Jäähy ei ole ikinä toiminut meillä rangaistuksena. Paremmin toimii tv-kielto. Eli jos ei tottele, ei saa katsoa seuraavana päivänä aamuohjelmia (pikkukakkonen). Jos edelleen jatkaa, ei saa mennä kaverin luo leikkimään eikä kaveri saa tulla meille seuraavana päivänä (meillä asuu naapurissa poika, jonka kanssa leikkii joka päivä meillä tai heillä). Tämä on ehkä pahin rangaistus minkä tietää, ja vain kerran on täytynyt tämä toteuttaa.



Välillä tuntuu että neljävuotiaan kanssa ei voi elää tervejärkisenä. Kun äiti on ihan tyhmä, ruoka on pahaa ja ei saa muka tehdä mitään kivaa. Sitten välillä on maailman hauskin tyyppi, on kivaa askarrella tai leipoa yhdessä, on iloinen ja hauskaa juttua suoltava poitsu.



Noh, murrosikää odotellessa... Se on varmaan lataamon paikka sitten meille vanhemmille :-/

Meillä toiminut loistavasti 4,5-vuotiaan kanssa. Yhdessä pojan kanssa kirjoitettiin säännöt. Nyt saa tarran esim. huoneen siivouksesta, itse pukemisesta. Yksi sääntö on, ettei sisällä saa juosta ja riehua. Tämä meillä ollut se kompastuskivi, kun poika yllytänyt pikkuveljeään riehumiseen ja juoksemiseen ja meno aina mennyt aivan kamalaksi. Nyt ei tarvitse, kuin kerran uhata, että yksi tarra lähtee=). Pojalle nuo saavutetut tarrat tosi tärkeitä. On itsekin varmaan huomannut, kuinka paljon kivempaa meillä on, kun ei tarvitse riidellä ja komentaa. Kun on kerännyt tietyn määrän tarroja, saa jonkun pikkuyllätyksen.

Niin ja nukkuu päikyt satunnaisesti hoidossa, kotona ei enää.



4,5 v:n äiti

Minä jättäisin nälkään jos ei syömään tule. Kyllä se sitten lopulta tulee, usko pois!

Mulla on jo vähän parempi olo, koska muillakin tuntuu olevan yhtä kauheaa kuin meillä :) Minä olen myös usein ajatellut, että mitähän mahtaa murrosiässä tapahtua, kun tässä iässä on jo tällaista taistelua... Meillä on tismalleen samaa kuin ed. viestin kirjoittajalla: hihat ei saa olla kurtussa, iltahommat vaatii yliluonnollista kärsivällisyyttä vanhemmilta, äiti on maailman tyhmin olento ja kuitenkin sitten joka päivä pika kuitenkin suukottelee ja pyytää anteeksi ja on maailman ihanin! 4-vuotias tuntuu olevan haastava tapaus vanhemmille. Kiitos todella paljon kaikille vastaajille, viestinne kannustavat minua oikeasti! Yritetään kukin tahoillamme jaksaa 4-vuotiaittemme kanssa :D terv. ap

Minä jättäisin nälkään jos ei syömään tule. Kyllä se sitten lopulta tulee, usko pois!

menee -käyrillä reippaasti, 111cm/15,8kg. Ei voi jättää syömättä kun muutoinkin on tuommoinen luuviulu.

kutonen

Meillä myös poika on samalla herkkä ja todella huomion- ja hellyydenkipeä. Tykkää pusutella, halailla ja olla sylissä. Luulen että koitan nyt lisätä kaksinoloa pojan kanssa, eli tehtäis jotain kivaa ihan kaksin ilman pikkusiskoa jos se auttaisi siihen tönimiseen.



Tiedän että poikaa ärsyttää kun sisko saa harvoin "huonoa palautetta" kun on niin kiltti ja rauhallinen. Sisko mm. silittelee ja hoitaa isoveljeään, jakaa herkuistaan jne. Kaikenkaikkiaan poika on paljon itsekeskeisempi.



Eilen meillä oli juuri se tilanne että poika kaatoi siskon, sisko löi kasvonsa ja poika joutui pidemmälle (n. 10 min)jäähylle koska tönäisi noin törkeästi, lisäksi menetti sen kakkupalan. Pyysi anteeksi siskoltaan ja kun keskusteltiin asiasta, niin kerroin että aikuisillekin tulee seurauksia jos löisivät/kaataisivat toisen, että poliisit tulisivat hakemaan äitin poliisiasemalle, jos menisin muita lyömään. Poika siihen silmät suurina: "Etkö sinäkään saisi siellä sitten kakkua?" :D Öh, joo ei ne varmaan siellä kakkua äitille antais...



Poika kyllä osaa olla empaattinenkin siskolleen, silitellä ja lohduttaa ja puhua nätisti. Ymmärtää kuinka kipeää ottaa kun tönitään maahan. Onko kenenkään muun tämän ikäisellä enää tuota tönimistä? Huolettaa kyllä kun tuntuu ettei osaa ajatella kuin jälkeenpäin.