Lue keskustelun säännöt.
Meidän lapsiluku jää siis kahteen, hirvee pettymys!
21.11.2012 |
Kolmesta oon haaveillut, mutta nyt tokan raskausaikana tuli niin kamalat suonikohjut että en uskalla ajatellakaan enää raskautta. Pelottais liikaa miten niiden kans eläis loppuelämän kun nyt jo vaivaa. Onko ketään jolla olis käynyt samoin?
On ihan kamala olo, tuntuu niin kovin pieneltä tämä perhe..:((((
Kommentit (19)
Ne kohjut on oikeesti aika hankala hoitaa mitenkään lopullisesti kuntoon, nehän pahenee vaan iän myötä.
Tiedän että pitäisi olla onnellinen noista kahdesta, ja niin olenkin, mut tuntuu vaan niin hirveen haikeelta että tuollaista ihanuutta ei enää sais syliin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vitun väliä jollain suonikohjuilla on? Ne voidaan leikata tarvittaessa!
Ja kaksi lastakin on aika hyvin, on paljon ihmisiä jotka ei saa sitä ensimmäistäkään!!!
Sun logiikalla mistään oman elämän kipukohdista ei saisi koskaan sanoa mitään, koska aina löytyy niitä joilla on vähemmän rahaa, ei ole ruokaa, on enemmän sairauksia jne... Ei tuo auta ap:ta yhtään mitenkään! Voi että mua ärsyttää tällaiset ihmiset! Muista sitten ettet itse KOSKAAN avaudu mistään koska aina on ihmisiä joilla on asiat huonommin!
Kyllä mä ymmärrän että ap ei halua riskeerata. Vaikka suonikohjuja voidaankin leikata, ei se ole tae etteivät ne silti vaivaa. Yleensä leikataan vain ne pahimmat. Mä antaisin surun ja pettymyksen tulla, surisin aikani ja jatkaisin siitä eteenpäin katsoen. Elämällä on paljon tarjottavaa edessäpäin. Kahden kanssa on helpompi matkustaa, voi harkita vaikka lemmikkiä jossain vaiheessa perheelle jos tuntuu että joku sylintäyttäjä olisi vielä tervetullut. Keskittyisin siis niihin hyviin puoliin.
suonikohjuista? Jos vaikka pärjäisitkin niiden kanssa? Siis, että välttämättähän ne eivät ole este. Itse tiedän äitejä, joilla on suonikohjuja, mutta kuitenkin ovat vielä saaneet vauvoja. Puhupa lääkärille.
tilanteestasi? Itse tiedän äitejä, joilla on suonikohjuja, mutta ovat silti saaneet vauvoja. Varmaan joutuvat käyttämään tukisukkia ainakin raskausaikana. Puhupa lääkärille.
Oon jutellut vasta neuvolalääkärin kanssa, ja hän ei osannut paljon sanoa. Pitää tosiaan käydä ihan jonkun erikoislääkärin luona. Harmittaa kun on vaiva, joka vaan pahenee eikä voi edes toivoa että siitä pääsis eroon... Mut kai kaikilla jotain kurjaa on elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni ei pysynyt töissä, sai jatkuvasti potkut. Joten sen ensimmäisen vauvan jälkeen, en voinut olla raskaana ja kotona äitinä koska jonkun oli käytävä töissä. Asiat eivät muutenkaan olleet hyvin, sain jopa keskenmenon kun riitelyä ja stressiä oli meidän suhteessa niin paljon.
Kun sitten vihdoin erottiin (oltiin yhdessä 10v) niin löydän sitten miehen jolla on jo lapsi ja sen takia ei enää halua lapsia oman hankalan eksänsä takia. Toivon vielä että hänen mieli muuttuisi. Yleensä hän on sellainen että on jyrkästi yhtä mieltä, mutta sitten vähitellen, kun hän saa ajatella asiaa, muuttuukin se mielipide. Olisi vaan ihanaa saada lapsia sellaisen ihmisen kanssa jota todella rakastaa.
Kannattaisi hieman miettiä, mitä näppikseltään päästää. Täällä on sellaisia, joille ei ole suotu yhtään lapsia, häpeäisit kiittämättömyyttäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä ole ainakaan myötävaikuttamassa väestöräjähdykseen.
Kannattaisi hieman miettiä, mitä näppikseltään päästää. Täällä on sellaisia, joille ei ole suotu yhtään lapsia, häpeäisit kiittämättömyyttäsi!
Hyva ihminen :) syntymattomia lapsia ei ole tiettyä ennalta määrättyä määrää. Jos toiset ovat onnekkaita ja sikiävät helposti, ei se ole sinulta pois, vai mitä?
Olen pahoillani, jos teille ei lapsia ole siunaantunut, mutta myös sillä yhden/kahden/kolmen/X:n lapsen äidillä on oikeus surra sitä syntymätöntä. Se ei ole yhtään epäkiitollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi et menet ihan oikeesti erikoislääkärin puheille, jos sun suonikohjuillas on noin huikee päätäntävalta :D niihin on erilaisia hoitomuotoja, ei tarvi leikata, nykyään niitä voidaan vaahdottaa ja sillä saadaan jopa parempia tuloksia kuin leikkauksilla. Mut joo siellä verisuonikirurgin puheilla selviää enemmän :)
Itsellä oli suonikohjuja jo ennen ensimmäistä raskautta, lisää on tullut joka raskauden aikana. Eipä ole käynyt mielen vieressäkään pohtia lapsilukua suonikohjujen perusteella. :D
Meillä on kolme lasta, molemmat jalat on leikattu, olisi varmaan pitänyt leikata ilman ensimmäistäkään raskautta. Siloiset ovat ja uusia kohjuja tuskin tulee koska päälaskimot on poistettu ja pienemmissä suonissa ei ole ennenkään kohjuja ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä ole ainakaan myötävaikuttamassa väestöräjähdykseen.
Eipä ole väestöräjähdystä Suomessa näkynyt, enemmänkin kymmeniä kilometrejä erämaata ilman ainuttakaan ihmistä.
Siis voi hyvä luoja näitä lapsettomien katkeria kommentteja. Jos oikeesti tällaisetkin alotukset onnistuu kääntämään oman lapsettomuuden loukkaukseksi, niin tulisikohan hakeutua hoitoon.
Ja kyllä, tiedän mistä puhun. Olen lapsettomuushoidoilla plussannut ex-maho, joka on käynyt n. puoli vuotta psykoterapiassa hoitojen aikana puhjenneen masennuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kanssa haikea olo, kaksi lasta ja kolmannen haluaisin. Mutta syy, miksi en kolmatta saa on se, että joutuisin leikkaukseen, enkä ikimaailmassa halua... kaksi sektiota nääs takana. Traumatisoitunut olen. Ja luulen, että mies ei tod haluaisi enempää lapsia, vaikka nämä kaksi ovatkin olleet ns iisejä tapauksia. Miehillä vaan ei ole yleensä kai samanlaista vauvakuumetta kuin naisilla.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2012 klo 13:58"]
Etpä ole ainakaan myötävaikuttamassa väestöräjähdykseen.
Eipä ole väestöräjähdystä Suomessa näkynyt, enemmänkin kymmeniä kilometrejä erämaata ilman ainuttakaan ihmistä.
Väestöräjähdys näkyy Suomessakin. Suomalaisia on liikaa. Väestönkasvu on maailman suurin ongelma. Suomi ei ole muusta maailmasta erillinen saari.
Ymmärrän sinua. Meilläkin on kaksi lasta, mutta silti puuttuu että perheestä puuttuu vielä yksi. Monien (järki)syiden takia kolmatta emme enää ala yrittämään. Haikeaa.
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Puhu lääkärin kanssa, siis vaikka jonkun spesialistin, joka tietää enemmän kuin neuvolalääkäri. Ymmärsinkö oikein, että odotat toista nyt? Jos niin on, niin tutkaile tuntojasi sitten kun vauva on tullut maailmaan.
Äidiltäni, jolla oli kolme lasta, leikattiin aikoinaan vaikeat suonikohjut. Leikkaus oli pitkä ja varmaan mutkikas, mutta onnistui hyvin. Nykyään leikkaustekniikat ovat kehittyneet ja muutakin helpotusta on varmaan saatavilla.
Meillä on kolme lasta ja välillä en kyllä tiedä mitä jaloa tuossa lapsimäärässä on. ;-)
No jaa, mun ei varmaan pitäis pitää hihattomia paitoja ollenkaan, kun hävettää ihan törkeän paljon oman vakavan masennuksen jäljet, mut arvet on vaan merkki eletystä elämästä. Ja ai että, mä niin inhoan pitää avokauluksisia paitoja, kun mun rinnat kasvo ihan törkeän paljon raskausaikana ja toi mukanaan kauheat raskausarvet, ei mun kuuluis saada edes liikkua ihmisten ilmoilla, mut niin mä vaan liikun.
Ja oh, kaksosten odotus aikana mun maha kasvo törkeän paljon ja ihan hillittömästi tuli raskausarpia, miten mä kehtaan näyttäytyä edes oman miehen edessä alasti, hyi yök ja vielä sektiohaavakin näkyy!
SE ON VAAN ELÄMÄÄ, tiedän, on tosi vaikeaa hyväksyä itsensä sellaisen kuin on, mutta sekin onnistuu! Pitkän matkan tein tähän asti, mutta positiivisella puolella jo ollaan!
Mitä vitun väliä jollain suonikohjuilla on? Ne voidaan leikata tarvittaessa!
Ja kaksi lastakin on aika hyvin, on paljon ihmisiä jotka ei saa sitä ensimmäistäkään!!!