Parisuhdeongelmia
On jo jonkun aikaa ollut kamarin puolella vaikeaa. Haluaisin haluta, vaan kun ei haluta. Siitä huolimatta meillä on toimintaa n. 3 kertaa viikossa. Mies kokee etten halua häntä riittävästi jos ollenkaan, vaikka toimin vastavuoroisesti vuoteessa. Kyse ei ole siitä ettenkö rakastaisi ja ettenkö haluaisi häntä helliä, se vain ei tule luontevasti. Mies kysyikin olenko häntä koskaan halunnutkaan oikeasti seksuaalisesti. Täytyy myöntää etten osannut vastata. Koskaan en ole mitään mieletöntä intohimon paloa tuntenut hänen kanssaan, vaan enemmän kumppanuutta, sitä että on hyvä olla yhdessä.
Viimeaikoina hän on toivonut että kävisin vieraissa. Sanoi sen minulle suoraan, että antaisin palaa ja kokeilisin. Ihan tosissaan, ilman irvailua. Että kokeilisin tunnenko kenenkään kanssa mitään. Se sattui, en mielestäni ole kylmä ihminen. Siitäkin huolimatta, että ajatuksella itsekin olen leikitellyt, paino sillä leikittelemisellä, en tosissani. Ja nyt kun lupa ja toive on esitetty, olen enemmän hukassa. En halua että tämä liitto päättyy. Rakastan, mutten ehkä oikealla tavalla... Kiitos ja anteeksi.
Jos jollain olisi ajatuksia selventäviä mielipiteitä, pohdintoja, arvostaisin kovasti..
Ehdotin miehelleni parisuhdeterapiaa, nyt kun on hieman raotettu vaikeaa asiaa. Mun on henk.koht aina ollut vaikeaa puhua tunteistani jos tiedän niiden loukkaavan, kun se ei ole tarkoitukseni. Mietin asiat kymmeneltä kantilta, ja useimmiten tulen tulokseen, että on parempi olla sanomatta mitään. Minä yritän parhaani ja mies yrittää parhaansa, ei ole syyllisiä joita osoitella. Arki rullaa vaan menemään, mies painaa ylitöitä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Hän vaatii itseltään paljon ja siinä sivussa minun on venyttävä lastenhoidon, huushollin ja oman yritykseni kanssa. Ollaan molemmat väsyksissä, ettei parisuhteelle tai syttymiselle ole jäänyt energiaa. Tiedän että hän rakastaa ja haluaa ratkaisua tilanteeseen, vieraaseen sänkyyn usuttaminen vain tuntuu niin ristiriitaiselta.