Liian nuori mies..?

Ite äitinä olis varmaan sulattelemista, jos poika tois kotiin noinkin paljon vanhemman naisen. Tosin eikai se rakkaus tms ikää katso.

Kommentteja? Ajatuksia?

Selvät sävelet, niin ei tule pahaa mieltä kenellekään.

on 11 vuotta nuorempi, ja meillä on ihan hauskaa yhdessä. Anna palaa, kannattaa antaa elämälle mahdollisuus

Ennen nykyistä suhdetta oli lyhyt suhde, olen 32 ja mies oli 25. En nyt ole maailman aikuisin, mutta odotin ehkä jotain muuta. Hän oli aika lapsellinen ja seksi oli aika itsekeskeistä. Ei hän pahemmin tiennyt että haluan minäkin nauttia seksistä. Nykyinen on myöskin minua nuorempi, mutta hän täyttää 31, eli ikäeroa ei ole niin paljon. Seksi on paljon parempaa koska hän haluaa minunkin nauttivan, hän välittää minusta ja haluaa samoja asioita elämältä kuin minä.

Sulla jäi koulutus kesken? Nuoret on vielä kehityskelpoisia :)

[/quote]

Mä ainakin nauttisin sydämeni kyllyydestä tuollaisesta tilanteesta...

[/quote]

Koitan nauttia :)

Viitaten tuohon yhteen viestiin, niin tässä tapauksessa ei ole pelkoa onneksi mistään itsekeskeisestä suorittajasta..

jos hyvä ystävänne (jolla pari lasta ja avioliitto päätepisteessä) alkaisi seurustelemaan itseään 14 vuotta nuoremman miehen kanssa?

Mä en vaan usko että pitemmän päälle toimii, mulla ei ainakaan pää kestäisi.

Itse olen 25v ja tapasin alkuvuodesta baarissa mukavan miehen, joka sitten osottautui olevan 19-vuotias. Tapailtiin puolisen vuotta, ja vaikka meillä ei ollut edes noin paljon ikäeroa niin ei siitä mitään kyllä tullut. Hyvin lapselliselta vaikutti ainakin mun makuun sitten kun tutustuttiin vähän paremmin.

Täysi-ikäinen ihminenhän se mieskin on! Eri asia, kuinka todennäköistä on että tuosta loppuelämän suhdetta tulee - voi tulla, mutta uskoisin että on epätodennäköisempää kuin enemmän ikäisesi miehen kanssa. Mutta jos et sitä kaipaakaan vaan haluat nimenomaan nauttia hetkestä ja ottaa ilon irti elämästä, ilman huolta huomisesta, niin totta kai voit lähteä leikkiin!

Mä en vaan usko että pitemmän päälle toimii, mulla ei ainakaan pää kestäisi.

Itse olen 25v ja tapasin alkuvuodesta baarissa mukavan miehen, joka sitten osottautui olevan 19-vuotias. Tapailtiin puolisen vuotta, ja vaikka meillä ei ollut edes noin paljon ikäeroa niin ei siitä mitään kyllä tullut. Hyvin lapselliselta vaikutti ainakin mun makuun sitten kun tutustuttiin vähän paremmin.

Ihmiset tietysti voi olla niin erilaisia, ja 19 v on kuitenkin vielä 3 vuotta nuorempi kuin 22 v..

Mm. sitä olen tässä pyöritellyt päässäni, että onko tämä vaan itselleni joku "laastari", joka on juuri täydellinen tähän elämäntilanteeseen, kaipaan hellyyttä, ihailua, hauskaa ja iloista seuraa, ja ihmistä joka kuuntelee ja juttelee ja sitä seksiäkin ja tämä nuori herra lähestyi itse minua ja hänessä on juurikin nuo kaikki ominaisuudet, mitä tuossa luettelin plus että on hyvännäköinen ja hänellä on varmaan maailman ihanin hymy, avoin, rehellinen ja positiivisessa mielessä tavallinen, tavallisesta perheestä.

Mutta ollaan elämässä vaan niin eri vaiheessa, itselläni kouluja käyty hyvinkin korkealle tasolle ja hyvä työ, talot, pelit ja vehkeet ja lapsetkin jo hankittu ja hänellä lähes kaikki se on vielä enimmäkseen edessä.

En haluaisi hänestä vain mitään laastaria itselleni, koska hän on sellainen helmi, jonka mielelläni pitäisin ihan omanani vaikka lopun ikääni.

tuntuu jopa vähän epäreilulta, että miksi en aikoinaan voinut tavata ketään edes samankaltaista ihmistä. Vaikka ikä on vain numeroita, niin silti tuntuu, että jos toinen on kovin paljon nuorempi, niin hänellä on elämä niin erilaisessa vaiheessa, että tuntuu jotenkin väärältä, jos hänet riuhtaisee sieltä nuoren miehen elämästä keskelle jotakin uusperheen arkea...

Vaikeita ja isoja asioita. Voi kun osaisikin vaan elää päivä kerrallaan, eikä murehtia tulevaa.

Haluaisin kuuluttaa koko maailmalle, kuinka onnellinen ja iloinen olen ja toivon, että kaikki löytäisivät jonkun, joka haluaa tehdä sinut onnelliseksi ja uskaltaa ja haluaa myös sanoa ja näyttää sen.

Nyt kun luen tätä omaa kirjoitustani, niin näyttää siltä, että olen rakastumassa suinpäin... :)

Ihana elämä!

Minulla on hyvin samanlainen tilanne, kuin ap:llä.

En ole ikinä ollut mikään nuorten miesten perässäjuoksija, mutta nyt vaan kävi näin, että jostain tuo mies vaan tuohon tupsahti.



En tiedä tuleeko tästä ikinä mitään vakavampaa, mutta voin rehellisesti sanoa, ettei ikinä ole ollut näin helppoa olla jonkun seurassa. Olo on kuin pienellä koiranpennulla, jota halitaan ja hemmotellaan yllin kyllin.



Joskus olen ihmetellyt, että mitä yhteistä voi olla ihmisillä, joilla on ikäeroa lähes yhden sukupolven verran, mutta en ihmettele enää.



Elämä yllätti.

on 11 vuotta nuorempi, ja meillä on ihan hauskaa yhdessä. Anna palaa, kannattaa antaa elämälle mahdollisuus

Kiva kuulla, että teillä menee mukavasti.

Jotenkin itselläni on niin sekavat ajatukset koko hommasta, että voin rehellisesti sanoa eteneväni asiassa päivä kerrallaan.

Ikäero on iso juttu, etenkin kun itse olen työni puolesta tekemisissä paljon nuorten kanssa ja vähän hirvittää ajatus, ettei tämä mies ole juurikaan näitä työpaikan nuoria paljon vanhempi.

Tosin näyttää ikäistään vähän vanhemmalta ja on ikäistään muutenkin paljon kypsemmän ja fiksumman oloinen.

Kiitos tsempeistä, kuulostellaan, miten asiat etenee.

on mua 12 vuotta nuorempi. Meitä ikäero ei ole haitannut, mutta ihmisethän on erilaisia. Kokeilemalla selviää.

että ajatukset on ehkä vähän selkeytyneet ja tuo mies on aivan ihana. Niin nuori, mutta niin kovin ihana :)



Vanha sielu nuorissa kuorissa.

Ennen nykyistä suhdetta oli lyhyt suhde, olen 32 ja mies oli 25. En nyt ole maailman aikuisin, mutta odotin ehkä jotain muuta. Hän oli aika lapsellinen ja seksi oli aika itsekeskeistä. Ei hän pahemmin tiennyt että haluan minäkin nauttia seksistä. Nykyinen on myöskin minua nuorempi, mutta hän täyttää 31, eli ikäeroa ei ole niin paljon. Seksi on paljon parempaa koska hän haluaa minunkin nauttivan, hän välittää minusta ja haluaa samoja asioita elämältä kuin minä.

Aikuisen naisen itsetuntoa toki hivelee nuoremman miehen huomio, mutta ehkä ikäeroa on kuitenkin liikaa, jos sitä n. 15 vuotta. Ja mies on siis tässä tapauksessa nuorempi, ja hyvin nuori onkin, vasta vähän päälle 20.

Toisaalta haluaisin niin kovasti vaan nauttia tästä huomiosta ja seksistäkin, mutta samaan aikaan on lähinnä hyväksikäyttäjä olo.

Aloite tuli miehen puolelta ja hän itseasiassa vaikuttaa todella fiksulta ja ihanalta jalat maassa -tyypiltä.

Apuja av-siskot, uskallanko ottaa ilon irti?

Mä ainakin nauttisin sydämeni kyllyydestä tuollaisesta tilanteesta...