Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen erityispiirteitä vai erityislapsen piirteitä?
02.12.2005 |
Lapseni on 2v6kk. Hän on ollut aina herkästi ja rankasti mielensä pahoittava lapsi, puheenkehitys oli myöhässä, mutta nyt hän puhuu jo hyvin. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden, jota olen lapseni kohdalla miettinyt kovasti, ja joka mieltä vaivaa.
Se on (aikuisten mielestä) eriskummallinen lian ja " eritteiden" kammo/pelko. Lapsi on nuhassa ollessaan esim. kauhuissaan omasta räästään, ja melkein panikoi, kun sitä tulee nenästä ja jää esim. poskelle. Inhoaa ja pelkää omaa räkäänsä, ei halua kuulla puhuttavankaan niistämisestä. Samoin on pissan/kakan kanssa, pottailukaan ei onnistu, koska inhoaa omaa pissaansa (jos sitä valuu yhtään vaipasta ohi, on myös todella itkuinen). Jos ruokaa tippuu vaatteille, haluaa heti pyyhittävän pois, koska se inhottaa häntä (eivätkö lapset yleensä suhtaudu likaan välinpitämättömästi?) ja varsinkin jos VETTÄ menee paidalle vähänkin, on se myös lapsesta kamalan inhottava juttu. Huomaa lisäksi pienetkin likatahrat missä muualla vain, ja huomauttaa niistä aina. Eniten kuitenkin arkea hankaloittaa se että kaikki lika ja sotta sekä tosiaan omat " eritteet" inhottavat häntä. En ole koskaan kuullut muiden lasten valittelevan ja itkeskelevän tälläisestä.
Onko tämä joku supertyypillinen erityslapseen piirre vai olenko minä ITSE liian tarkka huomiossani js eritysavun tarpeessa?
Kommentit (45)
Poika taas ei voisi vähempää välittää, vaikka vaatteet kalsareita myöten ui kurassa. Meillä on ihan oikeasti päiväkodin likaisin ja puhtain lapsi, kun iltapäivällä haetaan. En itse ole osannut ajatella ongelmana, vaikka kieltämätät kummastakin ääripäästä on tietyissä tilanteissa riesaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ääripäästä. Ja nimenomaan reaktion voimakkuus on se, mikä eloa paljolti vaikeuttaa....
ap
Mutta teillä tuo paniikinomainen (ymmärsinkö oikein) reaktio kuulostaa oudolta...
Otahan yhteyttä neuvolaan ja vaadi esim. psykologin puheilla. Älä anna painaa villasella, koska olet huolissasi!! Psyykkiset oireilut alkavat monesti kehittyä jo lapsuusiällä, joten jos apua tarvitan sitä on hyvä saada ajoissa! Älä nyt säikähdä etukäteen, mutta tieto ja varmuus asiasta voi helpottaa. Lapsesi suhtautuminen kuulostaa pakkoneuroottiselta ja voi liittyä johonkin, mikä on hyvä ehkäpä selvittää.
joku aikuinen lastasi hoitanut ihminen on istuttanut lapseesi inhon ja kammon likaa ja eritteitä kohtaan.
Siis aikuinen joka on ollut liian niuho lian ja eritteiden yms. sotkun suhteen. Jos lapselle toistetaan kuinka inhottavaa on, kun paidassa on ruokatahra tai kun pissaa valuu tippa ohi potan, niin kyllä se lapsi oppii tämän asenteen aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tästä nykyisestä avioliitosta 3 vuotias poika. Tarhasta suositeltiin vientiä sokerirasitukseen ja virtsan bakteeriviljelyyn kun hän käy pissalla niin usein. Hän myös sai hillittomiä itkukohtauksia kun pisulle opetellessa housut kastuivat. Hän on herkkä, helposti oppiva ja ei mitenkään kovapäinen kun vertaa muihin lapsiimme. Syitä jatkuvaan vessassa käymiseen ei löytynyt. Tarhassa päätyivät myös siihen että lapsella on niin korkea kritiikki itseä kohtaan, ja ei kestä omia epäonnistumisia. Hän on hyvin tarkka vaatteistaan, niiden puhtaudesta ja laittaa esim. kengät kotiin tullessa aina riviin, mitä muut lapset eivät tee. Itse en ole siivous friikki. Meillä käy joka toinen viikko siivooja.
Meilllä on siis kolme lasta ja tämä viimeisin on jotenkin erilainen. Hän laskee sujuvasti miinus ja plus laskuja. ja osaa numerot sujuvasti. Samoin hän kyselee koko ajan mitä tuossa lukee...Palapelejä hän rakentaa kuva puoli alaspäin nopeammin kuin minä kuvapuoli ylös. Syy varmaankin siihen on, että pienellä naperoilla on aikaa enemmän keskittyä palapeleihin kuin minulla. Mieheni lahjakkuus alueet ovat enemmän matemaattisella puolella minun taiteellisella alueella.
Jotenkin ajattelen niin, että jokainen lapsi on oma yksilönsä. Kyllä he kaikki loppujen lopuksi " tiensä" löytävät. Nyt 13 vuotiaalle pojalleni ex-mieheni yritti aikoinaan löytää liikunnallista harrastusta. Kierrätti potkukentät ja sählysalit. Isä hoika suhde jotenkin viilentyi jo tuolloin. Ex oli jalkapallovalmentaja ja pettyi karvaasti kun omasta pojasta ei tullut Jari Litmasta, eikä lapsi myöskään ollut kiinnostunut formuloisa. Huvittaavaa touhua. Minä kuulemma kasvatin hänestä homoa luovuus hömpötyksilläni.
Espoossa, tuolloin 12 vuotta sitten tarhajonot olivat todella pitkät ja ainoa tarha johon lapseni sain oli yksityinen ruotsinkielinen kielipesu. Juuri tämä lapsi oppi myöhemmin puhumaan vasta 2,5-3 vuotiana, mutta tilanne tasoittu myöhemmin hänen sosiaalisuudesta ja esiintymishalusta johtuen. Myöhemmin 11 vuotiaana poika itse halusi draamata ja opiskella kiinaa, vein hänet näytelmäkerhoon ja heti syntyi intohimo. Nyt kuukausi sitten hän alkoi taas vaatia kiinan kielen tunteja. Lähipiirissä sattui olemaan kiinankielinen nuori nainen ja hän aloitti tuinnit.
Olen huomannut, että liika vertailu muihin lapsiin ei ole hyvästä. Kun siittiö saavuttaa munasolun yhtyvät aina kahden suvun geenistö ja sitten alkaa kasvu. Joskus tuntuu että tuo kasvu on enemmän vanhempien kasvua ja pähkäilyä.
Olemme erittäin rento perhe kaikenkaikkiaan, mistään ei varmasti ole mitään paineita tai inhoja istutettu.
Lapsellamme on myös aivan ILMIÖMÄINEN muisti. Hän muistaa pieniäkin yksityiskohtia asioista, ja todella tarkkaan. Kaksijapuolivuotias! On todella mielestäni paljon edellä ikäisiään tuollaisissa muisti ym. jutuissa. Osasi numerot ja kirjaimet jo ajat sitten (kukaan ei ole opettanut, on itse oppinut).
Poikaa myös muuten häiritsee, jos matto on rypyssä, jos lakanassa on reikä jne.
Ehkä tämäkin on saanut minut miettimään juuri aspergerin mahdollisuutta. Ei kai se niin vaarallista olisi, mutta ehkä elämä " taviksena" helpompaa olisi. Kommentoikaa vielä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli minusta tosi hyvin tietoa: http://users.kymp.net/p204188a/asperger.htm
Muistathan, että jos vaikka lapsellasi olisikin aspergerin syndrooma, se ei tarkoita etteikö hän voisi elää hyvän ja hienon elämän? Se ei ole mikään tuomio eikä se " normaaliuskaan" tee meistä kenestäkään sen onnellisempia.. ihan yhtä vaikeaa tämä elämä tuntuu olevan.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä lukenut aspergerista, siksi tämä asia onkin mieltä painanut. Monet siihen liittyvät asiat pojassa on. Toisaalta, ei kai sekään ole selkeä diagnoosi ihan tuosta vaan. No, pitää miettiä asiaa painavammin sitten, jos todella alkaa vaikuttaa siltä, että täm' vaihe ei mene ohi.
ap
Minkä ikäisenä teidän (tuntemat) as-lapset on inhonneet esi. sokeria käsissään? Poika on kuitenkin vasta 2,5v. Mutta kuten sanoin, onhan tämä vaihtoehto mielessä käynyt. Sosiaalisissa taidoissaan on vaan mielestäni niin hyvä, jopa ikätasoaan edellä, että sikäli en tiedä....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta (ja lähipiirin) mielestä on todellakin sosiaalinen, muistaa kaveriensa nimet ja osaa olla heidän kanssaan tosi kivasti.
ap
Erinomaista muistia tai muita erityislahjakkuuksia en ole hänessä havainnut, tai muutakaan mitä olisin ajatellut erityislapsen piirteiksi.
Hygienia-asioihin sekä kehon eritteisiin poika suhtautuu mielestäni silmiinpistävän herkästi. Muuten puhuu hyvin, mutta jos kädet likaantuvat niin alkaakin huutaa vähän kuin hädissään eikä sano että kädet pitää pestä. Räkä ja veri häiritsevät myös selvästi häntä paljon. Sen sijaan potallakäynti sujuu normaalisti ja mukavasti.
Ei kyllä tulisi mieleenkään, että poikamme olisi jollain tapaa erityislapsi, niin tavalliselta vaikuttaa muissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja terkkari pani lähetteen neuvolapsykologille. Psykologi pani lähetteen neuvolan puheterapeutille ja Lastenklinikalle. Sekä neuvolaterkkari, -psykologi että -terapeutti olivat sitä mieltä, että " tuskin pojalla on mitään autismia, koska ottaa kontaktia ja puhuu suht ikätasoisesti" .
Mutta koska minä halusin asian selvittämistä ja päiväkodista oli sellainen 3-vuotistarkastuslausunto (sellaisen tekevät päiväkodista aina kolmivuotistarkastukseen), jossa kerrottiin pojan vetäytyvän omiin oloihinsa ja karttavan ryhmätilanteita (mikä olikin ollut se syy, miksi havahduin selvityttämään asiaa, tuo pk.ssa viihtymättömyys) ---> suostuivat lähettämään pojan jatkotutkimuksiin.
Eka neurologikäynti oli keväällä, kun poika oli 3v1kk. Neurologi kiinnitti huomiota mm. pojan käsimaneereihin (tutki leluja lähellä silmiään) ja siihen, että poika takertui tekemisiin niin, että tarvitse useampia kehoituksia siirryttäessä toisiin leikkeihin ja tehtäviin (mikä sinänsä on monelle normaalillekin lapselle yleistä tuossa iässä, mutta erityisesti asperger-lapsille, jumiutuminen omiin juttuihin). Samoin päiväkodin edellä mainitsemani kannanotto ja minun kertomukseni vaikuttivat siihen, että neurologi piti jatkotutkimuksia aiheellisena.
Osastotutkimuksissa lapsi on päivisin autismiosastolla tekemässä tehtäviä ja leikkimässä. Hänellä on siellä oma hoitaja. Viikon tai kahden (yleensä kahden viikon tutkimukset, koska vie aikansa, ennen kuin lapsi kotiutuu ja alkaa " panna parastaan" ) tutkimusjakson aikana lapsi siis on illat, yöt ja viikonloput kotona, paitsi jo tutkimuksellisista syistä (univaikeuksien selvittäminen) yöpyminen osastolla on toivottavaa TAI jos vanhemmat asuvat kaukana. Jakson aikana puheterapeutti ja neurologi tutkivat myös lapsen, samoin tehdään perustutkimukset (verikokeet, unikoe, kuulokoe).
Meillä ainakin lapsi tykkäsi kovasti tutkimuksista, samoin muut tuntemani as-lapset. Siellähän leikitään ja tehdään kivoja tehtäviä ja ihana hoitaja on koko ajan mukana! Se on siis kuin päiväkodissa olisi, paitsi paljon hauskempaa...
Joten enpä usko, että teidän ainakaan tuon takia tarvitsee empiä tutkimuksiin menoa. Autismiin liittyviä asioita voi tutkia jo kolmevuotiaalta, sitä ennen ette varmaankaan edes pääsisi osastotutkimuksiin, sen verran pitkä jono niihin on (riippuu toki sairaalasta, mutta näin ainakin Helsingissä).
Mutta miettikää itse.
ja hyvää joulua pienelle pojallenne! Asperger EI ole mikään maailmanloppu, mutta kun sen diagnoosin tietää, niin osaa hiukan paremmin auttaa lasta erityisongelmissa, joita toki riittää.
-Ilia-
Saat paljon tietoa aistiyliherkkyyksistä ym. Samoin suosittelen sivustoa http://perheklubi.net
ja sieltä tarkkaavaisuushäiriö-karsina. Sensorisen integraation ongelmista juttua juuri samalla (vai oliko se edellisellä..?) sivulla
Kiitos Ilia ja toki muutkin! Otamme puheeksi 3-vee neuvolassa ja mietimme asiaa. Itse olen miettinyt, että lienee jokin lievempikin juttu mahdollinen, kuin asperger - eikö juuri tu sensorisen integraation häiriö ole mahdollinen ilman aspergeriakin?
Eipä sillä että se tosiaan maailmanloppu olisi, mutta kuitenkin. Vai viittaavatko kuvailemani jutut tosi vahvasti siiehen...?
ap
Sitä paitsi, asperger ei ole joko-tai -juttu. Ihmisillä on KAIKILLA joitakin aspergerin oireita. Kun niitä on tarpeeksi ja tarpeeksi selviä, diagnoosikynnys ylittyy. Eli kyse on jatkumosta, jonka jossakin kohdassa lapsi määritellään asperger-lapseksi. Aspergeria siis voi olla kovin monenlaista ja monenasteista.
Ja kuten sanot itsekin, tuo voi olla aivan normaalin lapsen rajoissakin.
-Ilia-
ja eikö asp ole nimenomaan sosiaalisen vuorovaikutuksen kankeutta/vaikeutta?
Alue: Aihe vapaa
En ole mikään asiantuntija, mutta minusta kuulostaa erikoiselta. Meidän 3-vuotiasta häiritsee kyllä, jos kädet ovat sottaiset, käy sitten pesemässä. Mutta muuten en ole huomannut minkään lian tai eritteen häiritsevän. Kysäisehän vaikka sieltä neuvolasta, mitä mieltä siellä ollaan. Voihan se olla ns. vaihe, mutta kuulostaa aika häiritsevältä (siis lapselle itselleen).