Lapsen erityispiirteitä vai erityislapsen piirteitä?
Lapseni on 2v6kk. Hän on ollut aina herkästi ja rankasti mielensä pahoittava lapsi, puheenkehitys oli myöhässä, mutta nyt hän puhuu jo hyvin. Yksi asia on kuitenkin ylitse muiden, jota olen lapseni kohdalla miettinyt kovasti, ja joka mieltä vaivaa.
Se on (aikuisten mielestä) eriskummallinen lian ja " eritteiden" kammo/pelko. Lapsi on nuhassa ollessaan esim. kauhuissaan omasta räästään, ja melkein panikoi, kun sitä tulee nenästä ja jää esim. poskelle. Inhoaa ja pelkää omaa räkäänsä, ei halua kuulla puhuttavankaan niistämisestä. Samoin on pissan/kakan kanssa, pottailukaan ei onnistu, koska inhoaa omaa pissaansa (jos sitä valuu yhtään vaipasta ohi, on myös todella itkuinen). Jos ruokaa tippuu vaatteille, haluaa heti pyyhittävän pois, koska se inhottaa häntä (eivätkö lapset yleensä suhtaudu likaan välinpitämättömästi?) ja varsinkin jos VETTÄ menee paidalle vähänkin, on se myös lapsesta kamalan inhottava juttu. Huomaa lisäksi pienetkin likatahrat missä muualla vain, ja huomauttaa niistä aina. Eniten kuitenkin arkea hankaloittaa se että kaikki lika ja sotta sekä tosiaan omat " eritteet" inhottavat häntä. En ole koskaan kuullut muiden lasten valittelevan ja itkeskelevän tälläisestä.
Onko tämä joku supertyypillinen erityslapseen piirre vai olenko minä ITSE liian tarkka huomiossani js eritysavun tarpeessa?
Kommentit (45)
" Poikaa myös muuten häiritsee, jos matto on rypyssä, jos lakanassa on reikä jne. "
Meidän poika oikoi mattoja, suoristi mattojen hapsuja ja läimi raollaan olevat kaappien ovet kiinni. Jos jonkun vaikka koriste-esineen tai huonekalun paikkaa vaihdettiin, hänellä meni pasmat sekaisin vähäksi aikaa. Hän osoitteli (kun ei vielä edes puhunut kunnolla) vuorotellen esinettä ja sen entistä paikkaa ja silmät pyöreinä tohotti niiden väliä.
Kuulostaa as-lapselta. Voi olla pelkkää aistiyliherkkyytä?? As-lapset ovat monesti älykkäitä ja valloittavia persoonia. Onko lapsenne muuten sosiaalinen?? Luin aika nopsaan, joten jos se tulee esille kirjoituksessasi niin anteeks huolimattomuuteni...
Kaikilla lapsilla jotain on, iso osa menee ominaispiirteinä, jos lapsi kehittyy suunnillee aikataulussaan ja pysyy muutenkin porukassa. Ihme hommaa tämä kaikkien luonteenpiirteiden medikalisointi.
Meillä on toisella lapsella as-piirteitä, joista on päiväkodin ja eskarin tätien kanssa keskusteltu ihan hyvässä ja ymmärtävässä hengessä. Poika pysyy muiden mukana, ehkä vähän omalla tavallaan, mutta pysyy kuitenkin, ja kavereitakin on.
Toiset ehkä haluavat sen diagnoosin eivätkä halua elää epätietoisuudessa.
jolla oli etenkin pienenä aivan samanlainen inho ja kammo. Kamalinta maailmassa oli kun munkin sokerit jäi sormiin kiinni.