Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiset isä-suhteet teillä on?
19.11.2012 |
Minun lapsuuteni oli aika kahtiajakautunut. Tavallaan se oli hyvinkin onnellinen ja kaikki asiat olivat kunnossa. Samaan aikaan perheessä oli kuitenkin jatkuvasti tappeluita ja välillä väkivaltaakin molempien vanhempien puolelta.
Äidin kanssa on ollut kuitenkin aina hyvät välit, koska hänen kanssaan on pystynyt puhumaan.
Isän kanssa taas ei ole välejä ollenkaan tai ne ovat hyvin näennäiset. Isä on hyvin teknokraattinen ihminen, jolle ihmiset ja tunteet ovat lähinnä tarpeettomia. En ole koskaan saanut käsitystä, että isäni välittäisi minusta. Sain mm. nuoruudessa kuulla, että puhelimessa puhuminen on tarpeetonta yli 2 minuuttia, koska siinä ajassa saa hoidettua kaikki asiat kyllä. Tämä kertoo paljolti isäni sosiaalisesta elämästä eli sosiaalista rupattelua ei voi eikä saa olla vaan se on pelkkää ajanhukkaa. Isäni teki töitä lähes 24/7, joten tehokas ja ahkera mies hän on ollut työelämässä.
Nykyäänkin huomaan, että en halua olla missään tekemisissä isäni kanssa. Koska olen erittäin hyvin kasvatettu ja hyvät käytöstavat omaava, niin osaan esimerkiksi isänpäivänä esittää sen 2 tuntia, että olen isäni asioista kiinnostunut, mutta todellisuudessa koen syvän piston sydämessäni, koska en tunne mitään isääni kohtaan.
Onko tavallista, että isäsuhteet ovat näin kylmiä?
Kommentit (7)
Meillä ei ollut ikinä mitään väkivaltaa kotona, mutta isä huusi joka asiasta silloin kun sattui olla kotona. Ikinä ei tiennyt mistä hirveä huuto alkaa, katsoit väärään suuntaan tai lattia natisi alla kävellessä tai ihan mitä vaan ja sai aina olla varpaillaan. Isä teki paljon töitä ja oli paljon työmatkoilla, että ei sitä jatkuvasti tarvinnut nähdä. Toivoin melkein koko lapsuuden vanhempien eroa, kerran olivat asumiserossa ja olin siitä iloinen. Päättivät kuitenkin yrittää lasten takia ja pysyivät yhdessä.
Nykyään näen isääni aina silloin tällöin, koska hän haluaa osallistua lastenlasten elämään. Kuitenkin joka kerta kyläillessä tai puhelimessa on tosi teennäinen olo. En tiedä voiko meille ikinä tulla normaalia suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös ulospäin hyvät välit. Todellisuudessa isä on kasvattanut minut ahkariksi, tunnolliseksi ja kiltiksi tytöksi mätkimällä. Toisinaan sain kalliita lahjoja ja toisinaan kokeen arvosanasta 7 sain avokämmenestä takaraivolle. Sitä on vaikea antaa anteeksi.
Isän kasvatus on tehnyt minusta miellyttäjäluonteen, joka pelkää konflikteja. Mutta isänpäivänä hymyilin ja annan kortin. Ettei kulissit romahda.
Kiitos isälleni kaikesta, sain parhaan lapsuuden ja ihanan mallin avioliitosta ja parisuhteesta joka kantaa omassakin elämässäni esimerkkinsä voimalla. Isäni on todella hieno ihminen, jollaisia ei valitettavasti monta ole. Se puolestaan vaikeutti paljon oman aviomieheni löytämistä, koska tuntuu että suomalaisissa miehissä ja heidän isissään on paljon alkoholisteja ja väkivaltaisia miehiä, jotka ovat pilanneet monen elämän alun esimerkillään.
Isäni on 40-luvun kasvatteja. Mutta ei perinteinen sellainen. Isä on ollut lasten synnytyksissä jo 60-70-luvuilla, hoitanut lapsia siinä missä äitimmekin (äitiysloman jälkeen heti). Isä on aina uskonut meihin lapsiin. Ja kannustanut. Hän on halunnut aina parasta meille. Hän on lempeä, mutta raha-asioissa tiukka.
Kaverinikin viihtyivät vanhempieni seurassa. Isä on ehkä jäänyt vähän etäisemmäksi kuin äitini, joka on varsin temperamenttinen, saattoi suuttua ihan ihmeasioista. Huomaan itsessäni vähän samaa, tosin minä olen opetellut pyytämään lapsiltani anteeksi, jos tuohdun oudosti ja tavallaan syyttä. En halua että he pelkäävät minua missään tilanteessa. Ikinä.
Isän kanssa on vieläkin erittäin hyvät välit. Emme ehkä juttele kaikesta. Mutta hän on aina kiinnostunut tekemisistäni. Minä puolestaan huolissani hänen terveydestään ja kunnostaan. Isänpäivän muistamisessa ei ole mitään teeskentelyä osaltani. Ja lapsilleni hän on paras isoisä, mitä olla voi.
Se puolestaan vaikeutti paljon oman aviomieheni löytämistä, koska tuntuu että suomalaisissa miehissä ja heidän isissään on paljon alkoholisteja ja väkivaltaisia miehiä, jotka ovat pilanneet monen elämän alun esimerkillään.
Siis silloin kun omaa miestäni etsin. Valitettavasti en onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. t. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se puolestaan vaikeutti paljon oman aviomieheni löytämistä, koska tuntuu että suomalaisissa miehissä ja heidän isissään on paljon alkoholisteja ja väkivaltaisia miehiä, jotka ovat pilanneet monen elämän alun esimerkillään.
Siis silloin kun omaa miestäni etsin. Valitettavasti en onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. t. 6
Kun on se aikaansa edellä oleva isä, joka osasi jo 70-luvulla olla sellainen mies, joka hoiti kotia ja parisuhdettaan, niin oli tosi vaikea löytää saman veroista aviomiestä. Tuntui että kaikki olivat kasvaneet perheissä, joissa isä petti, hakkasi ja joi. Ja samalla jatkoivat huonolla esimerkillään surullista sukupolvien ketjua eteenpäin :(
Olisin lapsena ollut onnellisempi, jos vanhempani olisivat eronneet. Isäni on vallanhaluinen, ilkeä, väkivaltainen nalkuttaja. Vanhemmiten hän on pehmennyt kyllä, mutta edelleenkän en luota häneen enkä koskaan antaisi hänelle mitään valtaa itseeni, lapsiini tai mihinkään elämässäni.