Lue keskustelun säännöt.
tekisinkö lastensuojeluilmoituksen?
19.11.2012 |
Asumme kerrostalossa kolmannessa kerroksessa ja ensimmäisessä kerroksessa asuu äiti kahden poikansa kanssa (4 ja 6v.) Perheen äänet kuuluvat meille riitojen aikana täysin selvästi. Äiti kiroilee ja uhkailee poikia, esim. jos ei lopu tuo huutaminen niin saat selkään! epäilen että fyysistä pahoinpitelyä on, tänään viimeksi näin rapussa kun pienempi poika tönäistiin ulko-ovesta, poika huusi aijai kivuliaalla äänellä, olen varma että häntä satutettiin. Usein kuullaan sellaista että äiti huutaa pojille ja yhtäkkiä poika alkaa itkeä voimakasta kipuitkua ja huutaa tuota "aijaijai". Olen myös kuunnellut kun lapsen yhtämittainen itku kuuluu kahden tunnin ajan samasta huoneesta, eli onko ollut arestissa? Olen todella huolissani .(
Kommentit (61)
Mitä avohoidon tukitoimia ne sitten voisi tarjota vaikkapa työssäkäyvälle äidille/ isälle? Siivojan? Kun ainoa mitä siellä on, on perhetyön kotikäynnit, psykologin keskustelut ja/tai lapset jonnekin keskustelemaan. Jonot on pitkät. Asiakkaana siis olla esim. 3 vuotta, kun ensin on ilmoituksen sevitys ja sitten jonotetaan ja sitten aloitetaan.. vain siksi että olit vuonna xx väsynyt ja huusit liikaa ja ehkä tukistitkin. Eivät sossut ihan heti irti päästä kun jonkun kunsiisnä saavat. Määrärahat määräytyvät asikkaiden lukumäärän mukaan. Miten he todistavat, että väittämä on väärä? Miten? Millä todistat? Lapsi voi puhua mitä sattuu, piirtää kuvan jossa ihmisellä on surullinen ilme ja heti mielletään että kotona on ongelmia. Tai lapsi ei suostu puhumaan mitään: päätelmä: lasta on kielletty. lasta on uhtattu. lasta lyödään. lapsi pelkää. Onko tuo edes ala, jonne ns. normaalijärkiset ihmiset hakeutuu?
Kunhan vaan olisin varma, että lastensuojelussa on asiantuntijoita, eikä niitä paskoja, jotka ensimmäisenä ratkaisevat tilanteen huostaanotolla. Vaikka äiti/isä joskus käyttää lievää fyysistä väkivaltaa, aina parempi ratkaisu on se, että äiti/isä lopettaa tuon, kuin että kylmästi erotetaan lapset vanhemmistaan. Eli avohuollon tukitoimenpiteitä tarvitaan.
Määrärahat eivät todellakaan määräydy asiakasmäärän mukaan! Jos määräytyisivät, olisi tilanne hyvä, sillä silloin oliis työntekijöitä.
Itse kerrot, että jonot ovat pitkät ja resurssit huonot. Sitten perään jauhat, että sossuilla on aikaa turhaan pitää asiakkaita kynsissään... Taidat olla ls-asiakas, joka ei näe omassa toiminnassaan vikaa vaan syyttää sossuja, kun ne yrittää pitää lapset täysipäisinä vähillä resursseillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lähdettiin taas pelottelulinjalle eli ls-ilmoitus tai asiakkuus on sama kuin huostaanotto. Kyllä se on pikemminkin niin, että ls-asiakkuutta yritetään tehdä mahdollisimman pitkään avohuollon tukitoimilla ettei tarvitsisi tehdä huostaanottoa, koska huostaanotto on kunnille todella kallis vaihtoehto. Ottakaahan näistä selvää niin tuo pelko hieman näitä asioita kohtaan hälvenee. Ja eihän ne sossujen määrärahat määräydy mitenkään huostaanottojen mukaan, hei haloo!! Järki käteen ja faktoja pöytään, kiitos!
t: 29
Ei, vaan tarkoitan, että tuo teidän kuvitelmanne siitä, miten hieno ja upea instanssi lastensuojelu on, ei pidä paikkaansa.
Ihmettelen, millä voidaan todistaa, ettei perhe ole syyllistynyt siihen, mitä ilmoituksssa väitetään? Ilmoittaja sanoo näin, vanhemmat sanoo toisin.
Sossu kuuntelee vaan ei kuule ja kirjaa mitä kirjaa.
Kysyn, mitä avohuollon tukitoimia se lastensuojelu voisi tarjota vaikkapa työssäkäyvälle, kun perhetyö ei todellakaan käy? Lastenhoitoapua, kun lapset on päiväkodissa? Siivoojia eivät tarjoa, eivät iltahoitajia, että pääsisi harrastamaan.
Tähän ei osannut sinäkään vastata!
Psykologien keskusteluihin on pitkät jonot, ja koko sen ajan perhe on sossun asiakkaana. Siihen mennessä perheen ongelmat, esim. äidin väsymys tai lapsen hankala uhmaikä, ovat voineet jo laantua, ilman sitä psykologiapua siis!
Minusta me voisimme olla ihmisiä ihmiselle. Edes se kaksimetrinen korsto ei välttämättä ole mikään prosenttikerhon väkivaltainen jäsen, vaan ihan tavallinen ihminen, joka ymmärtää puhetta.
Esim. meillä soi ovikello. Lapset sen avasi. Naapuri seisoi rapputasanteen toisessa päässä, valmiina karkaamaan, odotti jotain raivohullua joka käy päälle.
Meillä oli ollut riita, koska lapsi ei ollut kerännyt leegoja ja teimme lähtöä, ja hermostuin karjasemaan leegojen keräämisestä ja lapset kiukutteli ja riiteli, meillä oli aina tuohon aikaan lähteminen taistelua, lapset aloitti isoäänisen vastaanhannaamisen, vaikka olisimme sitten oleen karkkikauppaan menossa ihan sovitusti.
No, naapurin mielestä minä kiroilin ja valitti, kun meillä huudetaan aina, olen talon ainoa josta huuto käy.
Niin olimmekin.
Toisessa lapsiperheessä 2 ja 3 v lapset olivat keskenään kerrostalon aitaamattomalla pihalla ja vanhemmat kittas kaljaa parvekkeella.
Ei tarvinnut hermostua kun lapset oli itsekseen pihalla ja kalja maistui. Eivät olleet häiriöksi.
Mulla oli just tommonen kovaääninen dramaattinen lapsi, joka huusi ja kirkui kaikesta, ja uhmakas eskari-ikäinen, lisäksi inhosimme kaikki sitä kerrostaloelämää.
'
Kun muutimme pois, meno hiljeni kun asuinympäristö oli mieleisempi ja meille sopivampi.
Sitä ihmettelin, että sekin naaprui oli olevinaan parempi ihminen: kännissä seisoi oven takana. Ja luuli että minä hakkaan tenavia, tai että se komento oli kiroilua. Odotti että olen puukon kanssa vastassa, tulikin tavallinen nainen joka katsoi silmiin ja puhui.
Sitä en myöskään ymmärrä, miksi ei voida mennä auttamaan tai reilusti kysytä, tarvitaanko apua, jos kerran niin välitetään. Ei välittämistä ole se, että soitetaan viranomaisille, vaan se, että kohdataan ihminen ihmisenä
sitä tarkoitan.
mutta se on vaikea ymmärtää ja ymmärrän sen.
Hei naiset. Onko teistä kenestäkään koskaan tehty lastens. ilmoitusta? Onko kenestäkään teidän tuttavastanne tehty ilmoitusta? Sinä, jossa naapuri epäili sinun jättävän vauvan yksin kotiin - kyttäsi mutta ei tarpeeksi tarkkaan kun ei nähnyt että mies on kotona. Kuvittele, että teille olisi tullut se kirje. Toimistokäynnillä kerrotte, että ette jätä yksin, mies on. Millä te sen todistatte sossuolle? Naapuri on tätä mieltä, hän näkee kun äiti lähtee ulos muttei näe että siellä on isä paikalla.
Piti vielä jatkamani: Tiedättekö, millainen prosessi itse selvtys on? Lykkäätte vastuun viranomaisille ja sanotte, että työtään ne vain tekee. Niinpä niin. Siinä on ihmisen kohtaaminen tosi kaukana, ja laki edellyttää sitä ja tätä. Siinä on myös se, että heilläkin on omat taustansa ja omat ennakkoasenteensa. Kun naapurin epäilys siitä, että joku olisi niin vastuuton, että jättää vauvan yksin kotiin loukkaa syvästi, niin miettikää nyt miten valtavasti se loukkaa kun naapuri mitään puhumatta tekee lastens. ilmoutuksen ja sitten yrität selvittää työtään tekeville viranomaisille, että totuus on toinen. Miten te luulette, että sille sossulle todistetaan väittämä vääräksi ? Kertokaa mulle? Jos väittämä on, että on alkoholismia, väkivaltaa, vauva jätetään yksin - eikä näin ole, millä ja miten sen todistat??!! Ei ole mitään keinoa, on vain sana, ja se ei muuten riitä.
Oletko siis sitä mieltä, että asian pitää antaa vaan olla, jos herää huoli? Sairasta. Totta kai lastensuojelu selvittää. Lähtökohtaisesti kai sanaan pitää uskoa mutta monesti esim. päihdeongelmaiset vanhemmat puhuvat muunneltua totuutta, joillon työntekijän on pakko vähän epäillä. Se kaikki tapahtuu lapsen parhaaksi. Ja ihanko todella te uskotte, että niitä avohuollon tukitoimia ei ensisijaisesti kytettäisi? Tiedättekö mitä huostaanotto maksaa? Satoja euroja/PÄIVÄ! Ihanko aidosti luulette, että sillä rahalla otetaan huvikseen huostaan, tässä taloudellisessa tilanteessa? Ei todella oteta kuin äärimmäisessä hädässä! Monesti toki vanhemmalla on käsitys, että lapsi otettiin pärstän perusteella huostaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, usein ei oteta, vaikka pitäisi, koska säästetään tai ei uskalleta/pystytä puuttumaan...
Meillä kolme lasta, pojat tappelee keskenään ja pitää järkyttävää huutoa. Lisäksi vauva saattaa melskata. 3v taistelee joka asiasta vastaan, pelkkä pukeminen on jo ihan kamalaa ja sitä saatetaan puoli tuntia huutaa, kiljua yms. Ja ikävä kyllä kun johonkin ollaan lähdössä niin huuto jatkuu myös rappukäytävässä johon 3v:n laitan ekana että saan itseni kuntoon ja takin päälle (jos kaikki lapset seisoo eteisessä niin on pelkkää tönimistä, pakko joku ulkoistaa jos pari minuuttia etukäteen rapun puolelle). Ikinä en ole sen pahempaan väkivaltaa käyttänyt kun vastoin lapsen tahtoa siirtänyt hänet toiseen sijaintiin kun kielloista huolimatta jatkaa esim. vauvan tönimistä. Ja siitäkin tulee huutoa...
Jotkut lapset on äänekkäitä ja reagoi asioihin itkuhuutopotkukohtauksilla.
Luulen että jos näkisit äidin ja lapset yhdessä niin näkisit millaiset välit heillä on? Mutta jos ihan oikeesti olet sitä mieltä että meno ei ole normaalia meluisten uhmaikäisten lasten menoa niin sitten ilmoita asiasta! Jos jotain tapahtuu niin kadut jos jätät puuttumatta asiaan.
Mitä pitäisi olla tarjolla? Jos perhetyö ei todella käy ja lapsi on hoidossa jne...
Ei kai kukaan voi vastata, kun ei tiedä, mikä on tarve! Tarpeet kartoitetaan ja etsitään mahsollisimman sopivia auttamismuotoja. Jos vanhemmilla on esim. psyykkisiä ja päihdeongelmia mutta handlaavat juuri ja juuri arjen niin, ettei huostaanottoa tarvitse ajatella (vaikka se monesti olisikin lapselle parhaaksi mutta säästösyistä etsitään muita keinoja), voidaan miettiä vaikka tukiperhettä viikonloppuisin.
Toki on perheitä, joissa mikään ei auta ja kaikki keinot on kokeiltu tai ne ovat "epäsopivia". Silloin pitää miettiä, voiko lapsi asua kotona vai onko sijoitus kodin ulkopuolelle ainoa keino...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lastensuojelun asiakas.
Sinulle, joka tuolla vastasit minun kommenttiini. En viitsi tähän kopsata koko kirjotusta, kun siitä tulisi niin pitkä viesti, vie tilaa.
Asiakkuus ei tarkoita sitä, että on aktiivista toimintaa. Sinä aikana, kun sossut selvittää perheen tilannetta, perhe on asiakas. Asiakkaana ollaan niin pitkään, kunnes se kirjallisesti päätetään ja lopetetaan. Eli siten, että asiakkaana ollaan "listalla" koska odotetaan pääsyä jonnekin , esim. psykologin keskusteluihin, mutta ei ole tehty lopetuspalaveria. Voi olla, ettei lastensuojelun sos.tt:t ole perheen kontaktissa moneen kuukauteen esim. siksi, että selvitys on pitkittynyt sairaslomien tai henkilöstövaihdosten takia, mutta asiakkuutta ei ole päätetty, perhe on silloin lastens. asiakkaana ja jos siinä tilanteessa tehdään laskenta, paljonko on asiakkaita, tämäkin perhe, joka on vain siellä pinossa ja odottaa, on asiakas.
En ole päihdeongelmainen enkä hakkaa lapsiani.
Minua ei vielä tähän mennessä kukaan ole alkoholistiksi väittänyt. Väkivaltaiseksi kylläkin, huolestunut naapuri on ollut sitä mieltä, etä hakkaan lapsiani. Jopa se, että parivuotias sai uhmakohtauksen ja minä suhtauduin tilanteeseen aivan asiallisen rauhallisesti, innoitti tekemään lastens. ilmoituksen, koska kotona kuitenkin pahoinpitelen lapseni. Eikä kukaan ole koskaan nähnyt minun lapsiani edes tukistavan.
Sossu ei uskonut, ettei meillä ole väkivaltaa. Näyttöä väkivallasta ei ollut, sitä ei löytynyt vaikka miten selvittivät ja haastattelivat ja lähettivät selvityspyyntöjä jokaiselle viranomaiselle, mutta me emme onnistuneet antamaan näyttöä sitä vastaankaan, joten olimme syyllisiä tekoon, jota emme olleet tehneet ja jota kukaan ei ollut nähnyt tapahtuneen, mutta naapurin mielestä sitä ihan varmasti oli.
Koska olimme työssäkäyviä, heillä ei ollut tarjota meille mitään ns. tukitoimia.
Olimme kaikki erittäin ahdistuneita koko prosessin ajan: syytös oli erittäin loukkaava. Sossut erittäin asenteellisia. Olimme täysin voimattomia todistamaan toisin, meitä ei uskottu. Emme tienneet selvityksen ajallisesta kestosta tai siitä, mitä seuraavaksi ja milloin tai miksi.
Lapset olivat ymmällään: miksi xx perheestä ei tehdä valitusta, kun senkin äiti huutaa.
Jouduin kertomaan heille, että on olemassa perheitä, joissa --- --- jne. ja lapset olivat suuria kysymysmerkkejä. Lisäksi jouduin kieltämään, että tästä asiasta ei saa puhua koulussa, ei kavereille, vain tietuille henkilöille. Koska se olisi lietsonut asenteellisuutta ja jotkut olisivat kieltäneet lapsiaan olemasta meidän lasten kanssa.
Lapsilla oli ja on yhä siis salaisuus, josta ei saa puhua, jos haluavat että kavereita on. Salaisuus EI ole vanhempien väkivalta, vaan naapurin tekemä ilmoitus, jossa väitetään meitä väkivaltaiseksi ja sossujen tekemä selvitys.
Ei, asiakkuutta ei tullut eikä lapsia viety. Kokemus oli kuitenkin lähes traumaattinen.
Se ei kuitenkaan poista sitä että ap:lla on huoli ja epäilys siitä että lapsia pahoinpidellään.
Ei ilmoitusta voi jättää tekemättä sen vuoksi että joku on traumatisoitunut turhasta ilmoituksesta. Suomessa pahoinpidellään lapsia niin paljon että jokaisen huolissaan olevan pitää puuttua tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pitäisi olla tarjolla? Jos perhetyö ei todella käy ja lapsi on hoidossa jne... Ei kai kukaan voi vastata, kun ei tiedä, mikä on tarve! Tarpeet kartoitetaan ja etsitään mahsollisimman sopivia auttamismuotoja. Jos vanhemmilla on esim. psyykkisiä ja päihdeongelmia mutta handlaavat juuri ja juuri arjen niin, ettei huostaanottoa tarvitse ajatella (vaikka se monesti olisikin lapselle parhaaksi mutta säästösyistä etsitään muita keinoja), voidaan miettiä vaikka tukiperhettä viikonloppuisin. Toki on perheitä, joissa mikään ei auta ja kaikki keinot on kokeiltu tai ne ovat "epäsopivia". Silloin pitää miettiä, voiko lapsi asua kotona vai onko sijoitus kodin ulkopuolelle ainoa keino...
Kävisikö semmoinen mielessä, että sen ilmoituksen kohteena oleva perhe handlaa arkeaan aivan ns. normaalisti eivätkä tarvitse mitään tukitoimia.
Kun te tiedätte, että tuossa perheessä on väkivaltaa ja päihdeongelmaa, ja ls-ilmoitus pelastaa sen perheen, niin kait te edes tiedätte, mitä sossulla on tarjota perheelle? Ennenkuin teette ilmoituksen, pitäisi miettiä, mitä esim. se lastens. voisi tarjota perheelle, eikä niin, että ilmoitan ja viranomaiset huolehtii. Ei se ole välittämistä tai vastuun ottoa toisesta, vaan välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä.
ikävää, jos traumatisoiduit siitä,e ttä joku välittää lastesi hyvinvoinnista. Ymmärrän, että on tylsää, kun ei voi todistaa, mutta pitkällä työskentelyllä juuri taattiin ehkä se, että perheeseenne tutustuttiin, jolloin voitiin luottaa sanaanne...
Mitä, jos olisitte pahoinpidelleet? Olisitteko myöntäneet? Totta kai lastensuojelun pitää tutkia hyvin! Miten kävi erään Helsinkiläisen pikkutytön kanssa, kun huolta nousi mutta uskottiin isää, joka kielsi pahoinpitelyn???
Ei se sossun työ ole kovin helppoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta, pojat tappelee keskenään ja pitää järkyttävää huutoa. Lisäksi vauva saattaa melskata. 3v taistelee joka asiasta vastaan, pelkkä pukeminen on jo ihan kamalaa ja sitä saatetaan puoli tuntia huutaa, kiljua yms. Ja ikävä kyllä kun johonkin ollaan lähdössä niin huuto jatkuu myös rappukäytävässä johon 3v:n laitan ekana että saan itseni kuntoon ja takin päälle (jos kaikki lapset seisoo eteisessä niin on pelkkää tönimistä, pakko joku ulkoistaa jos pari minuuttia etukäteen rapun puolelle). Ikinä en ole sen pahempaan väkivaltaa käyttänyt kun vastoin lapsen tahtoa siirtänyt hänet toiseen sijaintiin kun kielloista huolimatta jatkaa esim. vauvan tönimistä. Ja siitäkin tulee huutoa... Jotkut lapset on äänekkäitä ja reagoi asioihin itkuhuutopotkukohtauksilla. Luulen että jos näkisit äidin ja lapset yhdessä niin näkisit millaiset välit heillä on? Mutta jos ihan oikeesti olet sitä mieltä että meno ei ole normaalia meluisten uhmaikäisten lasten menoa niin sitten ilmoita asiasta! Jos jotain tapahtuu niin kadut jos jätät puuttumatta asiaan.
Mitä pitäisi olla tarjolla? Jos perhetyö ei todella käy ja lapsi on hoidossa jne... Ei kai kukaan voi vastata, kun ei tiedä, mikä on tarve! Tarpeet kartoitetaan ja etsitään mahsollisimman sopivia auttamismuotoja. Jos vanhemmilla on esim. psyykkisiä ja päihdeongelmia mutta handlaavat juuri ja juuri arjen niin, ettei huostaanottoa tarvitse ajatella (vaikka se monesti olisikin lapselle parhaaksi mutta säästösyistä etsitään muita keinoja), voidaan miettiä vaikka tukiperhettä viikonloppuisin. Toki on perheitä, joissa mikään ei auta ja kaikki keinot on kokeiltu tai ne ovat "epäsopivia". Silloin pitää miettiä, voiko lapsi asua kotona vai onko sijoitus kodin ulkopuolelle ainoa keino...
Kävisikö semmoinen mielessä, että sen ilmoituksen kohteena oleva perhe handlaa arkeaan aivan ns. normaalisti eivätkä tarvitse mitään tukitoimia. Kun te tiedätte, että tuossa perheessä on väkivaltaa ja päihdeongelmaa, ja ls-ilmoitus pelastaa sen perheen, niin kait te edes tiedätte, mitä sossulla on tarjota perheelle? Ennenkuin teette ilmoituksen, pitäisi miettiä, mitä esim. se lastens. voisi tarjota perheelle, eikä niin, että ilmoitan ja viranomaiset huolehtii. Ei se ole välittämistä tai vastuun ottoa toisesta, vaan välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä.
Ei ole rivikansalaisen velvollisuus tietää, mitä lastensuojelulla on tarjota eikä selvittää, onko huoli aiheellinen! Rivikansalaisen velvollisuus on kertoa huolestaan (siis aidosta huolesta, ei kiusantekomielessä ikävästä naapurista) asiantunteville tahoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse kuulisin mitä ap kuulee, ihan varmasti tekisin ilmon. Ja meistäkin saisi tehdä jos tuollaista kuuluisi. Saisivat ihan rauhassa tulla kotikäynnille ja haastattelemaan.
Kun tosiaankin kukaan ei voi TIETÄÄ mitä siellä tapahtuu. Vaikka mammalla X kuuluu samanlaista meteliä, eikä mitään ole vialla, niin mammalla Y sama meteli voi tarkoittaa että jotain ON vialla. Eikös se Erikan tapaus riitä? Olihan senkin raukan itkua ja muuta meteliä kuulunut pitkään.
Parempi turha ilmo kuin ei ilmoitusta ollenkaan.
ikävää, jos traumatisoiduit siitä,e ttä joku välittää lastesi hyvinvoinnista. Ymmärrän, että on tylsää, kun ei voi todistaa, mutta pitkällä työskentelyllä juuri taattiin ehkä se, että perheeseenne tutustuttiin, jolloin voitiin luottaa sanaanne... Mitä, jos olisitte pahoinpidelleet? Olisitteko myöntäneet? Totta kai lastensuojelun pitää tutkia hyvin! Miten kävi erään Helsinkiläisen pikkutytön kanssa, kun huolta nousi mutta uskottiin isää, joka kielsi pahoinpitelyn??? Ei se sossun työ ole kovin helppoa...
Ei meillä ollut aktiivista asiakkuutta.
Olimme listalla.
Ongelma ei ole ilmoitus tai selvitys. Vaan se, että ilmoituksen sisältö oli valtavan loukkaava, ja se, että sossut eivät kertoneet, kuten laki edellyttäisi, että mikä on aikataulu, mitä seuraavaksi ja miksi. Yhteydenotot kouluun leimasivat lapsen ja perheen.
Koulu ei voinut vahvistaa väkivaltaväittämää.
Päiväkoti ei myöskään voinut vahvistaa tätä.
Emme keskustelleet mistään, esim. että sossut olisivat kyselleet perheemme arjesta ja arvoista. Emme kokeneet tilannetta luottamukselliseksi. '
Pitkä asiakkuus ei siis tarkoita aktiivista asikkuutta vaan sitä, että perhettä pidetään epätietoisuudessa "löysässä hirressä".
helsinkiläisen pikkutytön väkivallasta oli selkeät jäljet. Miksi sossu ei puuttunut siihen, kun monet sanovat ihan konkreettisia asioita lapsesta. Minun lapsistani ei voitu näin sanoa.
Sinä sanot, että ikävää.
Kyse on lapsista. He ovat joutuneet ja yhä edelleen elämme todillisutta, jossa itkupotkuraivarit on kiellettyjä. Koululaisella on vahva epäluottamus kaikkiin muihin aikuisiin paitsi omiin vanhempiin, kiitos tämän selvityksen.
Millaista on olla huoltajana kun on niin ahdistunut, että arki sujuu just just väkisin vietynä eikä jaksa iloita mistään, ei lapsestakaan.
Onko se lapsen etu? Siinä olisi ollut avun tarve, ilmoituksen paikka: perheestä on tehty ls-ilmoitus, jonka selvitysprosessista äiti on niin ahdistunut, että tarvitsee keskusteluapua ja tukea arjessa jaksamiseen.
Tilannehan on aivan absurdi.
Tiedän, että he pitkittivät selvitystä toivoen, että sinä aikana jotain tapahtuisi ja sitten lapset vietäisiin, esim. mustelmaa tai poliisit oven takana. Ei ollut, ei tullut tätä, kun ei sitä ollut meillä, ymmärrätkö.
Kun toinen lapsista laski pulkalla tahallaan puuta päin, pidin nuhdesaarnan: näin ei tehdä! millä minä todistan, että en ole hakannut vaan olet laskenut pulkalla puuhun!
Päiväkodissa toinen lapsi sai mustelman naamaan kun kaatui jäämäessä. Pelkäsin, että joku tekee uuden ilmoituksen tästä mustelmasta, ja mitä ihmettä sitten?!
Päiväkoti toki olisi todistanut tapahtuneesta, mutta sitä ennen lapset olisi viety pois kiireellisellä huostaanotolla, eikä olisi soitettu ja kysytty tms.
Se olisi ollut pitkän terapian tarve.
Sinusta on siis hienoa, että yksi perhe tulee tarvitsemaan yhteiskunnan varoin toteutettua psykoterapiaa siksi, että joku idiootti kuvitteli minun hakkaavan lapsia ja teki siitä lastens. ilmoituiksen, joka selvittelyprosessi oli niin astenteellinen, ahdistava ja pitkä, että se tramatisoi koko perheen.
ja meidän pitäisi ajatella, omasta perheestä, että "niin, mutta jos meillä olisi ollut sitä väkivaltaa, niin.. " "onpa hyvä että teki ilmoituksen ja selvitettiin, se voisi pelsta jonkun oikeasti hädässä olevan perheen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse kuulisin mitä ap kuulee, ihan varmasti tekisin ilmon. Ja meistäkin saisi tehdä jos tuollaista kuuluisi. Saisivat ihan rauhassa tulla kotikäynnille ja haastattelemaan. Kun tosiaankin kukaan ei voi TIETÄÄ mitä siellä tapahtuu. Vaikka mammalla X kuuluu samanlaista meteliä, eikä mitään ole vialla, niin mammalla Y sama meteli voi tarkoittaa että jotain ON vialla. Eikös se Erikan tapaus riitä? Olihan senkin raukan itkua ja muuta meteliä kuulunut pitkään. Parempi turha ilmo kuin ei ilmoitusta ollenkaan.
Miksi hankkiutua vaikeuksiin esim. huumehörhöperheen kanssa, kun voi kyykyttää ja valittaa työkuormaa niiden kilttien perheiden kanssa, joista on joskus tehty yksittäinen lastensuojeluilmoitus.
Täällä on ihan kummallista porukkaa, jotka ottaa kaikki asiat henkilökohtaisesti. Ja onko se ilmoittamatta jättäminen parempi, kun se ehkä saattaisi järkyttää perheen vanhempia?
Hei naiset.
Onko teistä kenestäkään koskaan tehty lastens. ilmoitusta?
Onko kenestäkään teidän tuttavastanne tehty ilmoitusta?Sinä, jossa naapuri epäili sinun jättävän vauvan yksin kotiin - kyttäsi mutta ei tarpeeksi tarkkaan kun ei nähnyt että mies on kotona.
Kuvittele, että teille olisi tullut se kirje. Toimistokäynnillä kerrotte, että ette jätä yksin, mies on. Millä te sen todistatte sossuolle? Naapuri on tätä mieltä, hän näkee kun äiti lähtee ulos muttei näe että siellä on isä paikalla.
Ei sossut ole raivohulluja, kyllä niille voi ihan sanoa, että miehellä on tällaiset työajat ja tällöin käyn asioilla. Jos vaikuttaa normaalilta ihmiseltä, eiköhän mene läpi. Minun lapsestani on tehty ls-ilmoitus, kävin juttelemassa lastensuojelussa varattuna aikana, mies ei edes ollut mukana, kun ei töiltään päässyt. Mitään ongelmaa ei ollut, kerroin sossuille, miten asiat meillä menee, totesivat, että no ei tässä muuta ja hyvää jatkoa.
ja sossuista!
Meistä on tehty ilmoitus, pääsimme heti keskusteluun, saimme heti apua, mutta l-suojeluun ei loppujen lopuksi ollut tarvetta.
Miten todistaa: keskusteluilla ja kotikäynneillä. ei siinä mitään tarvinnut todistaa vaan olla vain normaalisti.
Mitä ja keitä nämä sossujen panettelut palvelee?????????
Meidän 4-vuotias tyttö huutaa milloin mistäkin. Lapsilla on erilaisia temperamentteja. Toiset huutaa ja vaatii enemmän.
Oletko siis sitä mieltä, että asian pitää antaa vaan olla, jos herää huoli? Sairasta.
Totta kai lastensuojelu selvittää. Lähtökohtaisesti kai sanaan pitää uskoa mutta monesti esim. päihdeongelmaiset vanhemmat puhuvat muunneltua totuutta, joillon työntekijän on pakko vähän epäillä. Se kaikki tapahtuu lapsen parhaaksi.
Ja ihanko todella te uskotte, että niitä avohuollon tukitoimia ei ensisijaisesti kytettäisi? Tiedättekö mitä huostaanotto maksaa? Satoja euroja/PÄIVÄ! Ihanko aidosti luulette, että sillä rahalla otetaan huvikseen huostaan, tässä taloudellisessa tilanteessa? Ei todella oteta kuin äärimmäisessä hädässä! Monesti toki vanhemmalla on käsitys, että lapsi otettiin pärstän perusteella huostaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, usein ei oteta, vaikka pitäisi, koska säästetään tai ei uskalleta/pystytä puuttumaan...