Lue keskustelun säännöt.
Miten viettäisit isä-tytär laatuaikaa?
Meillä esikoinen 14v on viime aikoinen eääntynyt meistä vanhemmista. Ei enää puhu asioistaan ja on muutenkin sulkeutuneempi. Harrastaa lähinnä kavereden kanssa oleilua ja lukee tyttö-kirjoja.
Perheeseen on tulossa iltatähti ja äiti on nyt osastolla tarkkailussa. Koen, että tyttömme tarvitsee enemmän huomiota ja tukea varsinkin ennen kuin pikkuveikka syntyy. Nyt ollessamme kahdestaan kotona, minulla on loistava tilaisuus yrittää korjata välejä ja tilannetta.
Mitä voisimme tytön kanssa tehdä? Tiedättehän, tuon ikäinen tyttö ei suostu iskän kanssa menemään esimerkiksi elokuviin.
Kommentit (59)
Voin luvata että lapsi tulee kanssasi elokuviin jos lupaat maksaa hänet sisään ja vaikka popparit + limsan ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tyttärelle syöttää mitään isin omia juttuja. Joskus paras on vaan mennä ja kysyä mitä hänelle kuuluu. Puhumisen sijaan kannattaa kuunnella. Meillä kanssa tytär 14v ja joskus kun menen kysymään miten menee niin saattaa avautua ja keskustelu herää. Kaikista hienoin asia on kuunnella mitenkä hän nauraa sydämensä kyllyydestä isin pöhköille jutuille. Kumpa osaisimme kuunnella puhumisen sijaan.........
Vierailija kirjoitti:
Onko kyllästynyt isä kokeillut tyttöjensä kanssa legoilla rakentelua tai erilaisten pulmatehtävien tekoa? Taikatemppujen opettaminen, korttipelit, sen sellaiset? Tikkiä tai maijaa voi pelata pientenkin lasten kanssa.
Tapahtunut tämän jälkeen: Edellisen viestin jälkeen kävin lasten kanssa uimahallissa. Hyvin meni ja kaikilla oli hyvä fiilis. Täytyy tosiaan enemmän miettiä asiaa sen kautta mitä lapset haluaisivat itse tehdä. Uinti on tällaisena rospuuttotalvena suosikki eikä se aikuisellekaan nyt pelkkää pakkopullaa ole kun asennoituu niin. Katson allasosastolle tultaessa mitä kello on. Psyykkaan itseni siihen, että ollaan allasosastolla tunti, sen jälkeen sauna ja pesu ja mahd. kahvilla käynti. Huomaamatta koko uimassakäyntiruljanssiin on mennyt yli kaksi tuntia. Aikaaa on siis saatu kulumaan ihan hyvin!
Pyöräily on itselleni ollut rakas harrastus aina. Muistan itse lapsena sen vapauden tunteen kun pääsi kulmille pyöräilemään. Sitä olen harmitellut että tyttöjäni ei se ole oikein kiinnostanut. Voimat eivät riitä kovin pitkiin pyörälenkkeihin vaikka sitä varten hankein vaihdepyörätkin. Tämä on yksi niitä miehenä turhauttavia asioita. Vaikkei pojillakaan tuossa iässä paljon voimia ole niin kuitenkin jonkin verran enemmän ennenkuin väsähtävät loppuun. Aikanaan vanhemman ollessa kuusivuotias jouduin raahaamaan hänet pyörälenkin loppumatkan "siivellä", nuorempi turvistuimessa oman pyöräni takana, kun voimat olivat ehtyneet muutaman kilometrin lenkillä. Lapsi on aivn tavallinen, hoikka ja urheilullinen, mutta voimia vain ei ole ja sitä on aikuisen miehen toisinaan vaikea muistaa.
Tuo vain toisen lapsen kanssa meneminen on varmaan ihan hyvä neuvo sekä juuri tuo lasten omista kiinnostuksista lähteminen. Eikä ne hoplop- sun muut aktiviteetit nyt niin kalliita ole jos käy harvakseltaan..
Vierailija kirjoitti:
Mitä teitte silloin vuosia sitten? Vieläkö tyttö asuu kotona?
Tyttö ei enää asu kotona, vaan on kahden pikkupojan hurja äiti. Hän jääkiekkoilee, pyöräilee ja lenkkeilee poikensa kanssa, kun poikien isä tekee rauhallisempia juttuja.
Kotona ollessa tytön kanssa pyöräilimme, hiihdimme, teimme ulkona metsätöitä, puutarhatöitä, lumitöitä.
Sisällä katsoimme yhdessä vierekkäin pienessä nojatuolissa jännittäviä elokuvia, uutisia, lastenohjelmia, urheiluohjelmia, painimme (!) lattialla ja pelasimme korttia. Lukiossa ollessaan tyttären kanssa laskimme pitkän matikan laskuja yhdessä, olivat isällekin haastavia, kävimme suunnistamassa ja marjoja keräämässä. Rakentelimme pienoismalleja ja liimailimme postimerkkejä. Poika ei halunnut painia, tehdä rakentelu- ja metsätöitä ollenkaan. En pakottanut. Sai tehdä mieleisiään, eli teki ristipistotöitä, kirjoitteli juttuja ja runoja, katsoi elokuvia ja keskusteli paljon niistä äitinsä kanssa. Urheili kyllä, muttei halunnut ketään siihen mukaan.
Nytkin on minulla tyttären kanssa läheisemmät välit, varmaan koska lapsena olimme niin paljon yhdessä. Ja tyttö tekee remonttia ja on kiinnostunut oppimaan uutta. Siinä voin vielä nytkin olla apuna.
Onko teillä tytär otettu mukaan valmistelemaan pikkusisaruksen tuloa? Jos ei, niin nyt olisi korkea aika. Isä ja tytär voisivat laittaa vauvan huoneen kuntoon. Esim. käydä yhdessä hankkimassa tapetit ja maalit ja sitten remontoida yhdessä. Samalla voisi kunnostaa vauvan sängyn ja hoitopöydän, joita uusi maali varmasti piristäisi. Yhdessä voisitte myös hankkia vauvalle joitain tarvikkeita, hauskoja tutteja ja tuttipulloja sekä jonkun kivan vaatteen. Ja ettei tyttö tuntisi itseään ulkopuoliseksi, ostaisitte hänellekin jotain kivaa, jonkun vaatekappaleen / kirjan / DVD-elokuvan jne. Ja JUTELKAA keskenänne ihan kaikesta mahdollisesta, ei moralisoiden ja motkottaen tyyliin "Kun sinä aina ...", vaan rennosti molempia kiinnostavista aiheista, esim. tulevasta vauvasta ja millaisia tunteita se isosiskossa herättää ja on jo herättänyt. Se voi olla aluksi vaikea aihe, mutta rauhallisesti ja maltillisesti edeten murjottava teinikin yleensä lopulta avautuu, varsinkin jos hän kokee, että häntä todella kuunnellaan ja hänen ajatuksensa kiinnostavat. Käykää syömässä jotain hyvää, jonka päätätte yhdessä. Poiketkaa kaupunkreissulla yhdessä myös tervehtimässä äiti / vaimoa ja viekää hänellekin jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No rynkyllä käydään ampumassa ja sitten nyrkkeilymatseissa.
No ei vaiskaan. Vien likkaa seinäkiipeilyyn ja uima-altaassa heittelen sitä kanssa, on oma allas. Sitten etsitään netistä tytön ikäisiä laulajalahjakkkuuksia. Se on 10v.
Kyllästynyt isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kyllästynyt isä kokeillut tyttöjensä kanssa legoilla rakentelua tai erilaisten pulmatehtävien tekoa? Taikatemppujen opettaminen, korttipelit, sen sellaiset? Tikkiä tai maijaa voi pelata pientenkin lasten kanssa.
Tapahtunut tämän jälkeen: Edellisen viestin jälkeen kävin lasten kanssa uimahallissa. Hyvin meni ja kaikilla oli hyvä fiilis. Täytyy tosiaan enemmän miettiä asiaa sen kautta mitä lapset haluaisivat itse tehdä. Uinti on tällaisena rospuuttotalvena suosikki eikä se aikuisellekaan nyt pelkkää pakkopullaa ole kun asennoituu niin. Katson allasosastolle tultaessa mitä kello on. Psyykkaan itseni siihen, että ollaan allasosastolla tunti, sen jälkeen sauna ja pesu ja mahd. kahvilla käynti. Huomaamatta koko uimassakäyntiruljanssiin on mennyt yli kaksi tuntia. Aikaaa on siis saatu kulumaan ihan hyvin!
Pyöräily on itselleni ollut rakas harrastus aina. Muistan itse lapsena sen vapauden tunteen kun pääsi kulmille pyöräilemään. Sitä olen harmitellut että tyttöjäni ei se ole oikein kiinnostanut. Voimat eivät riitä kovin pitkiin pyörälenkkeihin vaikka sitä varten hankein vaihdepyörätkin. Tämä on yksi niitä miehenä turhauttavia asioita. Vaikkei pojillakaan tuossa iässä paljon voimia ole niin kuitenkin jonkin verran enemmän ennenkuin väsähtävät loppuun. Aikanaan vanhemman ollessa kuusivuotias jouduin raahaamaan hänet pyörälenkin loppumatkan "siivellä", nuorempi turvistuimessa oman pyöräni takana, kun voimat olivat ehtyneet muutaman kilometrin lenkillä. Lapsi on aivn tavallinen, hoikka ja urheilullinen, mutta voimia vain ei ole ja sitä on aikuisen miehen toisinaan vaikea muistaa.
Tuo vain toisen lapsen kanssa meneminen on varmaan ihan hyvä neuvo sekä juuri tuo lasten omista kiinnostuksista lähteminen. Eikä ne hoplop- sun muut aktiviteetit nyt niin kalliita ole jos käy harvakseltaan..
Ehkä ratkaisu ei ole tarjota lapsille niitä asioita, joista itse olet pienenä saanut suurimmat ilontunteet. Sen sijaan pitäisi yrittää löytää ne asiat, joilla omat lapset saavuttavat kyseiset tunteet?
Tuokin on jo paljon, jos olet aktiivisesti läsnä ja puuhailet kaksi tuntia lasten kanssa (yhtenä päivänä). Ehkä uintireissun jälkeen voi ottaa vähän rauhallisemmin ja laittaa lapsille vaikka sen heidän tykkäämänsä elokuvan päälle, samalla itse voi puuhailla omia asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kauppakeskukseen shoppailemaan. Tämä yhteiskunta on täynnä shoppailevia zombeja. Yritä keksiä jotain kehittävää ja toiminnallista.
14 vuotias voi osallistua mihin vain. Oma tytär on vasta 5 joten keskittyminen ja fyysiset ominaisuudet rajoittaa paljon.
Mutta oman muksun kanssa pelaan lautapelejä ja joskus pleikkarilla. Käydään uimassa,huvipuistoissa,sukulaisten luona, ajetaan radioohjattavalla autolla,heitetään tikkaa /mölkkyä ja luen hänelle paljon kirjoja.
Nukkeleikkeihin minusta ei ole kuin muutamaksi minuutiksi kerrallaan.
kyllästynyt isä kirjoitti:
Aloitin keskustelun siitä, mitä isä voisi 6 ja 9-vuotiaiden tyttöjensä kanssa tehdä. Vastasin jatkoksi tällaiseen ketjuun, missä isä miettii tekemistä 14-vuotiaan tytön kanssa vuonna 2012. Tällaisia keskusteluja ei paljoa löytynyt joten kirjoitin tähän jatkoksi. Mitään vinkkejä en oikein vielä ole saanut. Kehotuksia niellä tylsyys ja leuka rinnassa mennä eteenpäin kylläkin. En tiedä mikä on motiivini kirjoittaa muuta kuin sen asian esiin tuominen, miten eri asioista isät ja tytöt voivat olla kiinnostuneita ja miten se voi isääkin harmittaa.
Yksi mikä edellisestä viestistä jäi mainitsematta on pyöräily. Sekään ei tyttöjäni kiinnnosta. Olen asna ostanut hyvälaatuiset vaihdepyörät joidenlaisista varmasti itse olisin ollut innoissani lapsena mutta tyttöjäni en saa pyöräilemään kuin tappelun jälkeen pakottamalla. Viimeinen pisara oli toissa syksynä kun vanhempi lapsista heti lenkin alkajaisiksi paiskoi digitaalisen matkamittarinsa pyörätiehen rikki. Sen jälkeen ei paljon ole pyöräilty.
Tuntuu tosiaan siltä että parempi olisi kun lopettaisi vaan yrittämisen ja antaisi ajan kuluessa noiden keksiä omat juttunsa siihen sen enempää puuttumatta.
Oikeastaan tämä lapsista turhautuminen on seurausta siitä, että vanhempi kokee pettymystä siitä, miten asiat olisivat voineet mennä. Voitaisiin retkeillä museoissa, erätulilla, metsätöissä, pyöräretkillä, lukea kirjaa jne. Kun odotukset lasta kohtaan eivättoteudu, turhauttaa. Ei se lasten vika ole mutta siltä todella tuntuu että yhteys osittain puuttuu. Ja sitten tämä mitä ei saisi sanoa ääneen: että poikalapsi saattaisi olla kiinnostuneempi niistä samoista asioista kuin isänsäkin..
Olisit siis halunnut poikia mielummin. Eihän tuossa ole kivaa kenelläkään kun eivät he pojiksi muutu. Koita nauttia tyttöjen kanssa vietetystä ajasta ennenkuin he kasvavat aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kyllästynyt isä kirjoitti:
Aloitin keskustelun siitä, mitä isä voisi 6 ja 9-vuotiaiden tyttöjensä kanssa tehdä. Vastasin jatkoksi tällaiseen ketjuun, missä isä miettii tekemistä 14-vuotiaan tytön kanssa vuonna 2012. Tällaisia keskusteluja ei paljoa löytynyt joten kirjoitin tähän jatkoksi. Mitään vinkkejä en oikein vielä ole saanut. Kehotuksia niellä tylsyys ja leuka rinnassa mennä eteenpäin kylläkin. En tiedä mikä on motiivini kirjoittaa muuta kuin sen asian esiin tuominen, miten eri asioista isät ja tytöt voivat olla kiinnostuneita ja miten se voi isääkin harmittaa.
Yksi mikä edellisestä viestistä jäi mainitsematta on pyöräily. Sekään ei tyttöjäni kiinnnosta. Olen asna ostanut hyvälaatuiset vaihdepyörät joidenlaisista varmasti itse olisin ollut innoissani lapsena mutta tyttöjäni en saa pyöräilemään kuin tappelun jälkeen pakottamalla. Viimeinen pisara oli toissa syksynä kun vanhempi lapsista heti lenkin alkajaisiksi paiskoi digitaalisen matkamittarinsa pyörätiehen rikki. Sen jälkeen ei paljon ole pyöräilty.
Tuntuu tosiaan siltä että parempi olisi kun lopettaisi vaan yrittämisen ja antaisi ajan kuluessa noiden keksiä omat juttunsa siihen sen enempää puuttumatta.
Oikeastaan tämä lapsista turhautuminen on seurausta siitä, että vanhempi kokee pettymystä siitä, miten asiat olisivat voineet mennä. Voitaisiin retkeillä museoissa, erätulilla, metsätöissä, pyöräretkillä, lukea kirjaa jne. Kun odotukset lasta kohtaan eivättoteudu, turhauttaa. Ei se lasten vika ole mutta siltä todella tuntuu että yhteys osittain puuttuu. Ja sitten tämä mitä ei saisi sanoa ääneen: että poikalapsi saattaisi olla kiinnostuneempi niistä samoista asioista kuin isänsäkin..
Olisit siis halunnut poikia mielummin. Eihän tuossa ole kivaa kenelläkään kun eivät he pojiksi muutu. Koita nauttia tyttöjen kanssa vietetystä ajasta ennenkuin he kasvavat aikuisiksi.
Yksi vanhemmuuden tärkeimmistä opeista on se, ettei lapsi ole vanhempiensa kopio.
Itse luin urakalla kirjaston tyttökirjat läpi, oma tytär lukee lähinnä scifiä ja fantasiaa, eikä sitäkään lähelläkään niin paljon kuin minä aikoinaan muita kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä kuulo9staa geokätköily? Se on halpaa ja käy kaiken ikäisille. Kätköjä on vaikka kuinka eli aikaa saa kulumaan.
Viikonloppuna on rannassa kansainväliset suurmarkkinat, sinne maistelemaan eri ruokia?
Jos flowpark on jäänyt kokeilematta niin se voisi olla hauska.
Tai www.cybernet.fi virtuaalitodellisuus voisi olla uusi kokemus molemmille.
Normaalia itsenäistymistä ja kasvua. Heistä voi tuntua, että vanhemmat on niin noloja tuossa vaiheessa.
Yhteinen tekeminen voi olla jotain simppeliä. Pitäkää kahdestaan leffailta. Hakekaa jätskit ja viekää koira kävelylle jonnekin kivaan paikkaan. Käykää pienellä kalareissulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena/teininä isä vietti kahden keskistä aikaa viemällä laskettelemaan, shoppailemaan ja samalla syömään sekä joskus estekisoihin ihan helsinkiin (ratsastus) mikä oli ihan mieluisinta.
Opiskelijana kun tulin kotiin vei usein hakiessa asemalta syömään. Noloin oli katsoa leffateatterissa joku Vares kun harrastivat sekdiä kankaalla, kyllä vaan hävetti nuorta aikuista ja isää.
Nykyään kun asun aviomieheni kanssa omakotitalossa tulee auttelemaan talkoo/remppajutuissa omasta halustaan.
Tosi hyvä suhde isän kanssa, äiti sitten on toista maata...
Mitä kivaa voisi tehdä kun itse oon 11v ja en oikein tiedä mitä kivaa olis? Oisko jollain apuu
Tehkää jotain mistä sun tytär tykkää, osoita kiinnostusta. Mun isä lähti katsomaan leffoja mun kanssa kun olin nuorempi, nykyään käydään katsomassa puutarhoja ja isä kyselee minulta kasveista kun tietää että olen kiinnostunut. On meillä myös yhteisiä rituaaleja ja mielenkiinnon kohteita, niitäkin kannattaa rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää jotain mistä sun tytär tykkää, osoita kiinnostusta. Mun isä lähti katsomaan leffoja mun kanssa kun olin nuorempi, nykyään käydään katsomassa puutarhoja ja isä kyselee minulta kasveista kun tietää että olen kiinnostunut. On meillä myös yhteisiä rituaaleja ja mielenkiinnon kohteita, niitäkin kannattaa rakentaa.
Puutarhaan salaiseen voit sitten faijan päästää..
Meillä on 12, 15 ja16 v lapset, nuorin on poika.
Jokaisella on museokortti.
Meillä on torstai museopäivä, jokainen voi vuoronperään päättää minne mennään. Esim kuun eka to menen esikoisen kanssa ja hän haluaa mennä Ateneumiin. Seuraavana menen keskimmäisen jne. 4.n to mennään kaikki koko perhe yhdessä minkä vanhemmat päättää. Ja ko iltana syödään sitä mitä päivän henkilö haluaa, että syödään.