"Suhteessa pitää olla jotain vikaa jos miettii syrjähyppyä"

Toisaalta tämä ihastuminen on vaikuttanut itsetuntooni erittäin positiivisesti ja seksielämäkin on kummasti vilkastunut!



Kysyin ihan viattoman kysymyksen, mitään ei ole tapahtunut eikä varmaan tule tapahtumaankaan. Olen vain hämilläni kun mies on riittänyt tähän saakka hyvin.



Työpäivä sujuu tietenkin nopeasti ja mietin koko ajan, mitä tekisin jos kollegani tulisi vastaan.. Ihanaa mutta myös kiduttavaa kun tietää ette halua ajautua tilanteeseen mistä ei pääse pois!

mitä sitten ajattelet miehestäsi? Millä tavalla rakastat häntä?

Jos tosiaan pitää saada näpit kiinni siihen työkaveriin, jätä se nykyinen puolisosi ensin. Sillä tavalla sentään edes kunnioitat häntä, teidän yhteisiä vuosianne ja historiaanne. Eli mieti ketä kaikkia haluat noilla tunteillasi ja teoillasi loukata ja tee ratkaisuja sitten sen mukaan.

Juuri näin. Harmi vain että ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä sikoja etteivät vähääkään ajattele toisten tunteita.

Ennen kuin teet mitään niin mieti miltä sinusta tuntuisi jos miehesi pettäisi sinua? Ei kiva, vai mitä?

jos ruoho alkaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Minua kiinnosti kovasti se, että onko sellainen tavallista tai edes normaaliksi luokiteltavaa pitkässä suhteessa vai onko suhde jo menossa pilalle.



15 vuoden yhdessäoloon mahtuu kaikenlaista, ehkä myös tällaista ihastumistakin? Hämmästyin itsekin kuinka sekaisin sitä voikaan mennä jostain toisesta miehestä. nyt en muuta ajattelekaan. Työnteko on yhtä juhlaa kun tietää että jonkun nurkan takana voi odottaa ihanuus..

Mä olisin ollut täysin valmis allekirjoittamaan tuon väitteen vielä jokin aika sitten.



Sitten itse ihastuin toiseen. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. En hakenut sitä. Se vain tapahtui.



Tai sanotaan näin, että ihastus on pelkkää himoa. Kun näin sen miehen, punastuin korviani myöten enkä meinannut saada hengitettyä. Oli hyvin vaikeaa saada silmät irti hänestä, koska jokaisella katsella näki jotakin uutta ja mielenkiintoista. Sitten kävikin niin, että erääseen katseeseen sain vastauksen. Ja niitä katseita vaihdeltiin satoja sen jälkeen. On päivänselvää, että kiinnostus ja ihastus on molemminpuolista.



Olen parisuhteessa, jossa jokainen osa-alue toimii loistavasti. Mies saa minut nauramaan, kohtelee minua erinomaisesti ja saan äärimmäisen tyydyttävää seksiä. En halua tässä maailmassa mitään muuta kuin tehdä tuon miehen onnellisimmaksi mieheksi maan päällä, perheen hänen kanssaan ja vanheta hänen kanssaan. Hän on aivan ihana. En koskaan uskonut, että kohdalleni voisi osua täydellinen sielunkumppani, mutta niin kävi. Suhteessa ei todellakaan ole mitään vikaa, päinvastoin.



Siksi tämä ihastus ei kaadakaan maailmaa. Niitä kuulemma tulee ja menee. En todellakaan aio tehdä elettäkään pettääkseni miestäni, ihan sama mitä tuo ihastukseni sanoo tai tekee. Hän on itsekin tahollaan parisuhteessa. Jos tapaan hänet vielä joskus (todennäköistä se on), niin mitä sitten. Saatan katsoa, että on on on komea mies, ja siihen se jää. En edes kaipaa mitään muuta.



Maailmaani ei myöskään kaataisi se, että oma mieheni olisi tällä tavalla ihastunut toiseen. Olemme vain ihmisiä. Tunteitaan ei voi kontrolloida, mutta tekemisiään voi.

Nyt on käynyt niin, että olen onnellisesti naimisissa oleva kahden lapsen äiti joka on ihastunut työkaveriinsa. Eikö onnellinen, mutta arjessa väsynyt voi muka edes harkita pettävänsä miestään? KYLLÄ VOI! Ainakin minulla on vaikeuksia pitää näppini erossa tästä kyseisestä työkaverista jonka kanssa kipinät lentää aina kun näemme.

Mitä mieltä? Onko kenellekään käynyt samoin?

Me tiedämme kokemuksesta, että meitä pitävät yhdessä vahvemmat ja monisäikeisemmät siteet kuin seksi. Olemme molemmat vakuuttuneita siitä, että emme ottaisi eroa uskottomuuden takia.

pettämisessä ei aina ole kyse pelkästään seksistä. Pitkiin sivusuhteisiin liittyy usein myös rakkaus.

Elämässä ja suhteessa on niin paljo tärkeempiäki asioita kun seksi. Ei mulle tulis mieleenkää jättää miestäni jos sekstais jonku muun kanssa. Oma kroppa, oma määräysvalta. Ei ketään toista voi omistaa! Sen sijaan jos nyrkkiä tms tulis, niin se ois lähtö välittömästi!

Elämässä ja suhteessa on niin paljo tärkeempiäki asioita kun seksi. Ei mulle tulis mieleenkää jättää miestäni jos sekstais jonku muun kanssa. Oma kroppa, oma määräysvalta. Ei ketään toista voi omistaa! Sen sijaan jos nyrkkiä tms tulis, niin se ois lähtö välittömästi!

Toi ihastunu ja "miettii syrjähyppyä"...

Olen onnellisessa parisuhteessa mieheni kanssa. Sen lisäksi olen palavasti ihastunut työkaveriini, naiseen. Jotain pientä pussailua kännipäissään on ollut, mut en mä mitään syrjähyppyjä miettis.

Elämässä ja suhteessa on niin paljo tärkeempiäki asioita kun seksi. Ei mulle tulis mieleenkää jättää miestäni jos sekstais jonku muun kanssa. Oma kroppa, oma määräysvalta. Ei ketään toista voi omistaa! Sen sijaan jos nyrkkiä tms tulis, niin se ois lähtö välittömästi!

Teillä on ilmeisesti ns. avoin suhde. Tavallisempaa taitaa kuitenkin olla, että itse petetään, mutta samaa ei hyväksytä puolisolta. Ja kun syrjähyppy paljastuu puolisolle, niin voi sitä itkua, parkua ja katumusta. Tällainen kaksinaamaisuus on vastenmielistä.

Siitä ei vain puhuta.

ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.

ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.

Tuossa on totta vain viimeinen lause.

mutta tietoisena siitä, ettei oikeasti aio toteuttaa mielihaluaan, vaiko ihan suunnitellen, että kuinka sen saisi tapahtumaan.



Jos ei löydy tahtotilaa kunnioittaa puolisoaan sen verran, että ei petä, niin sitten suhteessa on jotain vikaa. Satunnaiset ihastumiset sen sijaan kuuluvat ihmisten elämään niin suhteessa kuin sen ulkopuolella, parisuhteessa niiden pitäisi vain jäädä sille ajatuksen tasolle.

mutta välillä käy niin, että väkisinkin törmäämme. Nautin ihan suunnattomasti saamastani huomiosta ja hieman peitellyistä iskuyrityksistä. Minusta tuntuu että työkaverini haluaa minun tekevän aloitteen, mitä en tietenkään aio koskaan tehdä.



Huomasin sellaisenkin jutun, että minun läsnäoloni aiheuttaa lievää hermostumista ja työkaverini työnteosta ei oikein meinaa tulla mitään.. Ihanaa kun on tällainen vaikutus johonkin!

Lohduttavaa kuulla, että jollain muullakin on käynyt samoin! Kiitos viestistä!



Minullakaan ei ole aikeita toimia halujeni mukaan. Ennemminkin haluan järkeillä päässäni tämän ja siten olla valmiimpi seuraavan kerran kohtaamaan ihastukseni. En halua joutua tilanteeseen jota en enää hallitse!



Olen pettänyt yhden ainoan kerran ensimmäisessä vakavassa seurustelusuhteessani juuri niin, että yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä huomasin olevani sängyssä toisen kanssa. Jälkeenpäin kadutti ja hävetti niin, että jätin poikaystäväni sen vuoksi. Tästä on aikaa kohta 20v mutta muistan edelleen miltä tuntui jäädä kiinni.

vaan sen pettämistä harkitsevan omassa mielessä. Jokaiseen suhteeseen astuu arki. Osa meistä käsittelee asian siten, että realistisesti tietää, ettei jokainen päivä voi olla suurta intohimoa. Osa taas kokee, että sellaista sen arjenkin pitäisi olla ja lähtee etsimään sitten sitä kipinää muualta. Ihan omasta suhtautumisestamme ja arvomaailmastamme ne pettämiset johtuvat. Sillä puolison nalkuttamisella ja rupsahtamisella on yllättävän vähän mitään tekemistä pettämisen kanssa. Näissä tilanteissa fiksut ottavat sen eron ennen kuin on pakko päästä sitä työkaveria panemaan. Eli ap on oikeassa. Suhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa vaan kyse on pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, jotka tosin saattavat heijastua suhteeseenkin.

Fiksuna ja luotettavana pitämäni mieheni lähti suinpäin panemaan itseään selkeästi nuorempaa työkaveriaan sillä seurauksella, että narttu pamahti paksuksi ja sai mieheni koukkuun ja eroamaan pitkästä avioliitosta. Raskaus oli jo pitkällä, ennekuin suhteesta oli kerrottu sanaakaan. Äijä meni niin sekaisin nartustaan, että mikään järkipuhe ei enää tehonnut. Kukaan sukulaisemme eikä tuttumme ei ymmärtänyt tapatunutta! Tekijä olisi vielä aikaisemmin paheksuunut tällaista rietastelua, mutta ei voinut itselleen mitään. Hänen arvomaailmansa romahti totaalisesti, enkä usko, että tällainen suhde kantaa kovinkaan pitkälle? Koittaa se vielä arki siinäkin huushollissa!

Itselläni on sellaisia mielenkiinnonkohteita seksin suhteen, että niihin on lähes mahdoton löytää "leikkikaveria". Oman miehen kanssa osa touhuista onnistuu, suurin osa ei- niinpä jään jatkuvasti jotakin "vaille" ja oloni on haikea, tyydyttämätön jollain tapaa vaikka perusarki onkin ok ja suhteemme erinomainen.



Jos kävisi niin että tapaisin miehen, jonka kanssa kipinöisi ja hän osoittautuisi olevansa samanlainen seksin suhteen kuin minäkin, olisi varmaan mahdotonta estää sänkyyn päätymistä. En silti ajattele että se olisi jotenkin mieheni vika, en todellakaan. Oma itsekkyyteni ja kokeilunhaluni siinä painaisi.

Mullekin käynyt samoin kuin ap:lle. Omasta mielestäni kaikki hyvin suhteessa. Mutta kun se ihastus tuli taivaalta, ei sille mitään voinut. Mutta mistä sinänsä keho sen tietäisi, että olet varattu, nyt et saa tuntea perhosia mahassa ja punastumisia...



Onneks meni ohi se ihastus!!! Se oli kauheeta aikaa, vaikka toki jännittävää ja iloista. En tunne enää mitään ko tyyppiä kohtaan.